maanantai 24. syyskuuta 2012

Shanghai Daily 19.9.2012

Viime viikolla tekstilläni oli lukijakuntaa hiukan enemmänkin, ja sain positiivista palautetta ja huomiota myös ihan paikan päältä - edelleen Shanghaissa asuvat ystäväni, tuttavani olivat noteeranneet jutun. Kivaa! 

Shanghain Pääkonsulaatin konsuli Eili oli siis saanut Shanghai Dailyn toimituksesta pyynnön saada juttua ja kuva suomalaisista hääperinteistä, ja minä täällä jouten ollessani ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Kuvaksi valikoitui automaattisesti Kaija ja Teemu: ihana onnellinen suomalainen vaaleatukkainen pari, veden äärellä. Ja jotain spesiaalia kuvasta lienee löytynyt, koska se oli intialaisten lisäksi ainoa hääparikuva jutussa!

Taidan ruveta toimittajaksi. Ja valokuvaajaksi.



Plantaarifaskiitti



Minä tein sen taas. Vaikka tiedän ja tiedostan asioita, niin silti pitää hakata päätä seinään ja tehdä toisin. Kävelin siis Roomassa ja Toscanassa liian huonoilla kengillä liian paljon, josta seurauksena kärsin nyt kantakalvon tulehduksesta. Helteen ja mekon kanssa ei muka sopinut käyttää lenkkareita, vaan piti käydä kaikki kukkulakaupungit kiertämässä läpsyillä tai muuten olemattomin lätyskäpohjin varusteilla kengillä. Tyhmästä päästä jne.

Oikea jalka oli vähän kipeä kaiken aikaa, mutta viime viikolla 1½h kävelylenkin jälkeen (jota oli edeltänyt myös mm sulkapallon pelaaminen) se äityi sitten niin kipeäksi, että en aamulla sängystä noustessa meinannut päästä kävelemään ollenkaan: jalka ei kestänyt painoa yhtään. Oli annettava periksi ja mentävä lääkäriin, vaikka tiesinkin omalla urheilulääketieteen lisensiaatin valetutkinnollani mikä on vaivan nimi. Mutta sainpahan siis reseptillä kunnon Buranat edullisemmin, venyttely- ja jääpalaohjeita, ja kyynärsauvat kävelyyn. 

Nyt olen yrittänyt rauhoittaa tulehdusta: viikon tulehduskipulääkekuuri kohta syöty, jalkapohjan jännekalvoa ja pohjetta venytelty, pidetty välillä jääpaloja, hierottu tennispallolla, käytetty korollisia kenkiä. Yhteen en ihan silti pysty: ”liikunnasta on pidettävä tauko”, väitti lääkäri. Surffailin kuitenkin sen verran lääkärisivustoja, että sain itseni vakuutettua olemaan samaa mieltä erään lääkärin kanssa, joka sanoi, että jos ei millään pysty olemaan kokonaan levossa juoksusta ja kävelystä, voi huoleti tehdä sellaista, missä kipu ei tunnu, esim PYÖRÄILLÄ! Että spinningiin vaan, vaikka kepeillä... =) No ei sentään, jätin kepit kotiin – paljon minäkin kehtaan, mutta en mennä salille kyynärsauvojen kanssa!


Kantakalvoni parhaat kaverit: venyttelynaru ja hieronta(tennis)pallo
Kepit kotona lepäämässä




Jalka ei missään nimessä ole edelleenkään terve, mutta yritän nyt edelleen olla juoksematta ja varsinkin kävelemättä: kävely tuntuu olevan se kaikkein pahin. Sulkapalloa se jo taas eilen kesti hyvin, samoin pumppia, kun jätin sykettä nostavan hyppelyosuuden väliin, ja vähän sovelsin askelkyykkyjä. Aion tänään myös kokeilla joko se kestää balettia. Kevyesti, tunnustellen. Heh, toisaalta, kärkkärithän voisivat olla juuri oikeat jalkineet kuormituksen vähentämiseen kantakalvossa...


Syksy näyttää juuri sopivasti paskimman puolensa: harmaata, sateista, koleaa – eipä tuonne onneksi niin kovin tee mielikään juoksentelemaan. Spinnailemaan siis!