liikkeellämarraskuussa.fi

Marraskuun pimeyttä ja harmautta voi yrittää selättää monella tavalla. Ulos ei tee mieli kun aina sataa, ja jalkakaan ei vielä kestä lenkkeilyä, ja kynttilän valossa fleecevilttiin käpertyminen hyvän kirjan ja punaviinilasillisen kanssa ei jaksa sekään ihan joka ilta napostella. Vaikka aika usein kyllä. Terästettynä vielä ehkä Fazerilla.

Mutta itselleni tehoaa aina yhtä hyvin oman itsensä aktivoiminen: menee ja tekee ja kokee niin paljon ettei ehdi huomata kuinka synkkää itse asiassa olikaan!! 

Energiaa elämään

Ilmoittauduin mukaan Albatrossin ”Energiaa elämään” –elämäntapamuutoskurssiin, jonka puitteissa on tullut pidettyä ruokapäiväkirjaa, ja siis samalla vähän mietittyä syömisiä. Tehtiin myös pienimuotoinen kuntotesti, mitattiin vyötärönympärykset yms kivaa, ja sen jälkeen kuultiin palauteluento. Tehtiin myös henkilökohtainen viikkoliikunta- ja kuntosaliohjelma, sen mukaan mitä kukakin halusi painottaa. Itse halusin enemmän ylä- ja keskikehoon panostusta (no yllätys, kun jalka ei toimi...), tavoitteena kiinteytys ja kokonaisvaltaisesti kestävyyskunnon lisääminen. Niinpä ohjelmassa on nyt normibalettituntien, spinningin, kahvakuulan ja pumpin lisäksi sopivasti kuntosalia, että uusia ehdotuksia liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa kehittäviksi ryhmäliikuntatunneiksi. Toiveissa jonain päivänä myös selättää tuo plantaarifaskiitti ja lähteä JUOKSULENKILLE!! Ah sitä päivää odotellessa.....

Tampere Jazz Happening

Pakkahuone kutsui perjantai-iltana jazzin pauloihin: esiintyjinä Gerry Hemingway Quintet, Vijay Iyer Trio ja Ibrahim Maalouf. Gerry Hemingway ei oikein innostanut, vaikka kuinka olisi Guggenheim-stipendillä palkittu rumpali. Aika sekavaa, vaikka muka maanläheistä, aika korviariistävää, vaikka muka soljuvaa. En tykännyt. Mutta Vijay Iyer olikin sitten ihan loistava! Ihastuttavan vähäeleinen pianisti, jolle ei selvästikään melkoinen saavuttamansa menestys ole mennyt päähän. Viyer pimputti oikein monipuolisesti, jopa välillä vähän klassisesti. Lennokkaasti, muttei liikaa yrittäen tai ”esittäen”. Pienesti, mutta silti todella taidokkaasti. Michael Jacksonin Human Naturekin sai ihan uusia ulottuvuuksia Viyerin käsittelyssä!  Basisti sen sijaan yritti mielestäni tuoda itseään liikaa tykö, omituisilla maneereillaan – juuri sellaisilla jotka eivät tehoa minuun.

Illan viimeinen esiintyjä oli libanonilainen Ibrahim Maalouf, trumpetisti.  Tämä taas kuulosti paikoin enempikin funkylta kuin jazzilta, mutta eihän se tahtia haitannut. Koko paketti oli melkoinen sekoitus kaikkea mahdollista klassisesta funkyyn ja jazziin, sisältäen jopa vähän kansanmusiikkimaisia piirteitä. Melkoinen virtuoosi trumpetissa, joka sai suomalaisen yleisön jopa laulamaan!! Ja laulamaan vielä uudelleenkin, vaikka korjasi ensimmäistä yritystä ”Ei noin, ettekö huomanneet että ensimmäisen ja toisen säkeistön välillä oli pieni ero melodiassa, siis näin * laulaa uudelleen itse*, no niin, koittakaas nyt uudelleen”. 

Paasi & Bulevardin Kahvisalonki & Rice Garden

Lauantaina suunta pääkaupunkiin ja kohteena uusi hotelli Paasi: hauskan modernisti mustalla ja voimakkailla väreillä ja raidoilla ja hauskoilla yksityiskohdilla sisustettu perushotelli, kivalla paikalla Hakaniemen torin vieressä. Siitä pääsimme sujuvasti kävellen käväisemään vanhalla ystävälläni, joka nykyään asustelee Helsingissä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, ja tutustua hänen kompaktiin residenssiinsä Porthaninkadulla.

ihanan lällyromanttinen Leijona-huoneemme

jossa hauskoja ei-niin-romanttisia yksityiskohtia

Iltasella kävelimme porukalla keskustaan Bulevardin Kahvisalonkiin nauttimaan Klezmer-jameista punaviinilasillisen kera. Hauskan letkeätä soitantaa ja laulantaa, siis Itä-euroopan juutalaisten kansanmusiikkia, jota yleensä esitetään perhejuhlissa. Yhdistelmä kansanmusiikkia, rockia, jazzia, swingiä; elämän iloja ja suruja, naurua ja kyyneleitä. Sopivalla äänenvoimakkuudella, jossa myös keskustelu ja kuulumisien päivitys onnistui.

Iltapala pienenpienessä sushipaikassa hotellin vieressä: Rice Garden. Todella hyvät sushilajitelmat, ja todella kalliit oluet.

Hifimessut & Maalaismarkkinat & Korjaamo & Zodiak

Sunnuntaiaamuna Pertti avasi Dahoninsa autonperästä ja suuntasi Messukeskukseen Hifimessuille. Minä ja ystäväni tsekkasimme ensin maalaismarkkinat Hakaniemen torilla; kaupan oli villasukkaa, lanttukukkoa, flanellipaitaa, hunajaa, käsilaukkuja, mausteita, pähkinöitä, voissapaistettuja muikkuja, lättyjä, karvahattuja, koruja, omenia, hilloja......   

Raikkaassa syyssäässä päätimme jälleen siirtyä kävellen paikasta A paikkaan B: kohti Korjaamo Galleriaa Uutta suomalaista ja ulkomaista nykytaidetta kuukausittain vaihtuvissa näyttelyissä (Ennakkoluuloton yhdistelmä lupaavia nuoria tekijöitä ja tunnettuja nimiä. Tilaisuus virittäytyä luovalle taajuudelle ja pysähtyä taiteen äärelle). Kulttuurikeskuksessa oli juuri nyt tarjolla mm. Maria Putaansuun ”Hukkakulma” -valokuvia, Tamara Piilolan ”Her neckless was clipped and her pearls sprayed everywhere” –öljymaalauksia, Mari Rantasen ”Portrait Gallery” abstrakteja teoksia.

Välillä ihanaiset maustetut teet ratikkahallin museokahvilassa.

Ratikalla kohti Kaapelitehdasta ja Zodiak-näyttämöä: meillä oli etukäteen hankittuna liput Maija Hirvasen nykytanssiesitykseen ”For those who have time”, joka oli osa Liikkeelle marraskuussa -festivaalia. Nopeaa elämänrytmiä, vauhtihurmaa ja –kauhua, epätäydellisyyttä, kauneutta, fyysistä olotilaa, kaiken katoavaisuutta, nykyaikaa. Teos oli kivasti omistettu kuulemma juuri meille, jotka olimme siinä tilassa sillä hetkellä. Teos oli ehkä vähän äärifyysinen, ja paikoin jopa hullu. Nykyihmisen elämänrytmeistä muotoutuvia tapoja esitettiin hiellä, tunteella ja rytmillä. Nämä nykytanssijat Hanna Ahti, Andrius Katinas ja Jukka Tarvainen olivat siitä erikoisia tanssijoita, että osasivat myös puhua, laulaa ja soittaa esityksensä tueksi! 

This song is for us,
For those who have time,
For those who have time,
trutututu tututu

Kaikenkaikkiaan hyvin musta ja hyvin valkoinen esitys, jännittävä!

kuva Uupi Tirronen

Viikonlopun päätteeksi pizzat ja tiramisukahvit Da Vincissä, ja paluu kotiin sunnuntai-illan hirmuisessa sumussa.

Tiedottajakoulutus

Ja sitten voikin aloittaa taas jotain ihan uutta:  maanantaina 5.11 aloitin Eduhousen järjestämän Tiedottajakoulutuksen! Työvoimakoulutus, joka on ”suunnattu korkeakoulututkinnon suorittaneille, joilla on opiskelussa tai työelämässä hankittuja valmiuksia tiedottajan tehtäviin.” No en tiedä onko minulla, mutta ilmeisen hyvin perustelin hakemukseni, koska 120 hakijan joukosta olin yksi 16:sta jotka koulutukseen valittiin. Vasta takana orientaatiota ja aikuisopiskelun perusteita, mutta tuntuu tosi mielenkiintoiselta. Tiedän jo että oppimiseni tapahtuu enemmän tunnevisuaalisesti ja tunnekinesteettisesti kuin esim digiauditiivisesti tai liikekinesteettisesti!

Italiaa & kiinaa & balettia & spinningiä & kahvakuulaa & pumppia & sulkapalloa & kuntosalia

Sitten pitää yrittää ehtiä kaikille niille tunneille mille tuli alkusyksystä ilmottauduttua, ja niille muutamalle vakkarikuntoilutunnille, joille jäi vielä pieni väli. Ja sopiviin väleihin sitten pukata läksyjen tekoa ja kuntosaliharjoitteita ja kotispinningiä. Sitten kun vielä lisätään satunnaiset mutta säännölliset ystävien tapaamiset, äidin ja isän apuna käymiset, Iidan hoidot, ja jotenkin jonkun pitää kaupassakin käydä ja ruokaa laittaa ja pyykkiä pestä ja .. ja ... ja .... Katoin sitä paitsi eilen teeveestäkin 2 ohjelmaa!!

Suosittelen syysmasennuksenpoistometodiksi!