tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ei vaiteskaan!

Niin että juuri kun olin ehtinyt orientoitumaan työttömän rauhaisaan, aamukiireettömään elämään, niin samassa olenkin jo töissä taas! Aloitin 11.4.2016 talous- ja myyntiassistenttina suht uudessa firmassa Lemtapes Oy:ssä. En suunnitellut tätä ihan näin, mutta välillä elämä muotoilee ihan itse itseään, ja sitten vaan pärskitään mukana... Niin että se siitä keväthampparoinnista sitten. Aamuherätys on nykyään klo 6:20, torkulla 6:35, että ehdin Lempäälään 8ksi. Hetki menee aikaa ennen kuin hahmotan mitä kaikkea toimenkuvaani kuuluu, saatikka että opin tuotteet ja agentit ja asiakkaat ja kuljetusliikkeet ym ym... Onneksi edes käytettävät ohjelmat ovat tuttuja!

Samassa hässäkässä vakokuvauskurssit ja niiden kotitehtävät menee pahasti jo päällekkäin, niin että tyhjää, vapaata aikaa ei juurikaan ole. Nyt menossa "Soveltavan ilmaisun tutkimusvälineitä I" (Jyri Pitkänen) ja "Visuaalisen ilmaisun menetelmiä II" (Tiina Puputti) -kurssit.

Jyri Pitkänen demoaa Suvituulessa

Tiina Puputti siristelee kuinka mallin pää irtoaa...



Heijastelua Sorsapuistossa, hakusessa kasvojen valo- ja varjopuolet

Kotitehtävät ovat haastaneet taas käyttämään kaiken mielikuvituksen ja vähän enemmänkin.

"Punainen mies istuttaa kukkia"

Punainen mies näytti kuulemma lähinnä sokealta... =) Eikä Pertti muutenkaan oikein ottanut mallintehtäviään lämmöllä vastaan, niinpä jouduin haeskelemaan lähipiiristä uusia malleja, ja kukapa olisi ollut sopivampi vaihteleviin tunnetiloihin kuin näyttelijäystäväni Susanna!

Tunnetila: Onnellinen

Välillä kiertelin Pirkkalassa tekemässä kuvapareja, ja jouduin rehtorin puhutteluun... Välillä bongailin Hervannassa "yhteiskunnallisiksi epäkohdiksi" soveltuvia aiheita.
Naistenmatkan koululla

Hervannassa
 
Miljöökurssilla saamani aihe


Ja aiheen toteutus

Seuraavaksi singahdamme ostoskeskuksiin rakentamaan studioita ja kuvaamaan ihmisiä ostoksineen... Ja teemme Majaoja-säätiön apurahahakemuksen, jos vaikka lähdettäis opintomatkalle Berliiniin! Tai jotain... =)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mökillä käymässä

Kaiken kiireen keskellä piti ehtiä käymään mökilläkin, hakemassa suojatarpeita ja työkaluja meidän sauna- ja kylpyhuoneremonttia varten. Tulipa samalla tarkistettua tilanne mökillä, siellä kun ei ole kukaan käynyt koko talvena. Hyvin oli asumattoman ja aution näköistä - hyvä niin, epätoivottuja vieraita ei siis ollut talven aikana käynyt. Ei edes hiiriä! 

Myrskytuulet oli vähän rieponeet isojakin oksia puista; päätettiinkin samantien, että pari lähellä alamökkiä olevaa isoa mäntyä saa myös kaatotuomion.




Viime kesänähän Osku teki ison urakan rannassa, kaatoi hurjan määrän puita, niin että nyt meillä on taas järvinäköala. Iso urakka on tosin vielä siinä, että saadaan kaikki puut pätkiksi ja pinoon ja puuvajaan kuivumaan!

 

Vesi oli noussut tosi korkealle: vene oli hädintuskin pysynyt maalla, vaikka mielestämme vedimme sen tosi pitkälle maihin! Veneen vieressä ollut teline sen sijaan oli päättänyt lähteä seilaamaan järvelle...





Että siellä sitä savottaa siis odottaa ihan kiitettävästi myös. Kunhan nyt kelit ihan hiukan tästä lämpenee!!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Joutsenet

Oman jännityksensä keväiseen elämään toi huhtikuun 16. ja balettiopettajamme Taru Väisäsen tekemä päätös, että kaikki aikuisbalettilaiset esiintyvät Pirkan Opiston kevätnäytöksessä!  Koreografiamme ei ollut päätähuimaavan vaikea, mutta reenikertoja oli kuitenkin aika vähän, niin että kyllä se youtubeen ladattu reeniversio oli ihan hyvä apu harjoitteluun. Don Quixote Act II Scene Puppet Theatre pyöri taustamusiikkina muutamankin kerran...













Esitys meni kaikenkaikkiaan hienosti, pukujen helmatkin ehdittiin leikkaamaan sopivan mittaisiksi jo ennen kenraalia. Oltiin kuulemma näyttäviä, koska meitä oli niin paljon. Ja yksi rohkea mieskin meillä oli mukana.

Ja meillä oli sitä paitsi hirveen hauskaa! Syksyllä niin jatketaan taas!!


Joutsenet

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Irti maasta!

Sarin 50v-lahjojen lunastus alkoi 10.4.2016: meillä oli varattuna tunnin aika Tullintorin Irti maasta -kiipeilyyn! Takahuoneen briiffausta kuunnellessa, ja samalla muita osanottajia katsellessa kävi kyllä mielessä, että minkähänikäisille tämä olikaan tarkoitettu...? Ainakin keski-ikä nousi huomattavasti kun meidän porukka singahti seinille!

Pertti osallistui tapahtumaan dokumentointiosastolla, ja niinpä tuloksena onkin iso joukko kuvia meidän kaikkien parhaista puolista, kuten Pertti asian ilmaisi.













  
Kiipeily oli kuitenkin ensijärkytyksen jälkeen yllättävän hauskaa! Vähän fyysistä, mutta riittävän helppoa ja turvallista, että päästiin kaikki ylös, montaa seinää. Vois mennä vaikka joskus uudestaankin!