Talven pimeys innosti taas pyörähtelemään netissä konsertti- ja teatterilippuostoksilla - ja paljon kaikkee kivaa olikin tarjolla!
Rupeama aloitettiin oikein Helsingistä, 18.2. Tenorit liemessä Helsingin kaupunginteatterissa. Farssia, jossa ihmisten henkilöllisyydet menivät sekaisin oikein kunnolla, kukaan ei oikein tiedä kuka on kuka, ja aina kun uusi ihminen tuli näyttämölle, asetelma kääntyi tietysti taas päälaelleen. Ihan ok katteltavaa, vaikka Taneli Mäkelä olikin pääosassa...
Paitsi teatteria, niin kun kerran oikein Helsingissä asti oltiin, käytiin myös pitkästä aikaa Kiasmassa: Meeri Koutaniemen valokuvia "Pahan jälkeen", jotka kuvaavat mm. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Intiassa ja Keniassa. Naisten sukuelinten silpomista, hapon heittämistä kasvoille. Näyttely pohjautuu tv:ssä esitetyn Pahan jälkeen dokumenttisarjan tutkimustyöhön, jota Meeri Koutaniemi teki yhdessä Arman Alizadin kanssa.
Myös Norjan joukkosurmista 2011 kertova lyhytelokuva "Kun vihan häviää" oli osa näyttelyä. Kolme Utøyasta selviytynyttä nuorta kertoivat muistikuviaan siitä kuinka Anders Breivik avasi tulen saarella.
Vähän ahdistavaa, mutta periaatteessa kuitenkin kertomuksia selviytymisestä. Mutta se ajatus että läheskään kaikki eivät kuitenkaan ole näistä selviytyneet...
Toisena taiteilijana oli Mona Hatoum: performansseja, videoita, valokuvia, installaatioita, veistoksia ja paperipohjaisia teoksia. Erikoisia materiaalivalintoja, huonekaluja ym tuttuja esineitä, joita hän suurentaa tai muuten muuntaa - aika surrealistista.
Pääosassa oli ehkä kuitenkin se, että saatiin otettua pieni minilomanen arjesta: hotelliyö Helsingissä, hyvää ruokaa Vltavassa ja Kuwanossa, ei-niin-hyvää-yöpalaa Amarillossa, kohtuullinen iltakävely teatterille ja takaisin, aamuista kuntoilua salilla hotellissa...
1.3. oli vuorossa Tango Norte, Tango sur Kangasalatalolla: Martin Alvarado & Nuevo Quinteto Otra Vez. Martin on aina Martin, mutta tällä kertaa mixaaja olli ehkä unessa tai kuuro, mutta musiikki tuli kyllä NIIN riipivästi korvaan että HUH! Viulut vinkui niin kovaa ja korkeelta, että oli ihan häiritsevää. Ja ehkä myös Nuevo Quinteton "kokeellisuus" oli vähän liikaa meille - vähemmälle jäi ne perinteiset Martinit. "Kaihoisaa, rouhevaa ja haastavaa tangotulkintaa..." juu, oli vähän liian haastavaa.
"Illan aikana Carlos Gardelin tango cancion, Astor Piazzollan tango nuevo sekä Toivo Kärjen ikivihreät suomitangot yhdistyvät jazz- ja taidemusiikin elementteihin. Nuevo Quinteto Otra Vez -kvintetti on omistautunut uuden musiikin luomistyölle säveltämällä, sovittamalla ja tutkimalla musiikin mahdollisuuksia. Illan konsertissa jokainen numero on kvintetin muokkaama tai luoma. Myös Buenos Airesissa syntynyt laulaja Martin Alvarado on omalta osaltaan lähtenyt uudistamaan argentiinalaisen tangolaulun vaativia perinteitä tuoreella ja ennakkoluulottomalla otteella.
Nuevo Quinteto Otra Vez ja Martin Alvarado ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2006. Martín Alvaradoa pidetään yleisesti Argentiinan merkittävimpänä nykytangon laulajana ja jopa yhtenä hienoimmista vokalisteista tangon historiassa. Häntä on kutsuttu "2000-luvun tangon ääneksi" ja "Buenos Airesin parhaaksi ääneksi".
4.3. käytiin Iidan kanssa Ahaa-Teatterissa kattomassa Ystäväni Viiru. "Klassisen lempeää lastenteatteria". Kivaa, hyväntahtoista, vaikka välillä vähän riehakastakin. Vähän pelotti, että kuinka sen Viirun käy, kun se karkas yksin pimeään öiseen metsään...
7.3. oli vuorossa Scott Bradlee´s Postmodern Jukebox Tampere-Talolla, Timon ja Johannan houkuttelemana.
Scott Bradleen perustama kollektiivi sovittaa tämän päivän pop- ja rock-hittejä 1920-70 -lukujen kepeään tai kaihoisaan retroverhoiluun, siis nykyhittejä menneiden vuosikymmenten soundilla. Vähän niin kun vintageversioita mm. Beyoncén ja Lady Gagan hiteistä, jotka sitten kuulostaa joltain Louis Armstrongin tai Nina Simonen aikalaisilta.
Ei ollu ihan mun juttu, laulajat vetivät välillä NIIN korkeelta ja kovaa. Mutta taas kerran: hyvä seura ja hyvä ruoka pelastaa aina niin paljon..
Teatterissa taas 25.3: Katoava maa Frenckelissä, Sirpan ja Jukan kans
Katoava maa sijoittuu erään avioliiton muistoihin ja makuuhuoneisiin 60-luvulta tähän päivään. Helena on juuri saanut Alzheimerin taudin diagnoosin, ja Aarnelle tulee kiire. Hän tietää, että nyt on viimeinen aika puhua niistä asioista, mistä ei koskaan puhuttu. On aika muistaa yhdessä eletyn elämän vaiheet, ennen kuin ne unohtuvat. Muistaa, jotta voisi antaa anteeksi ja unohtaa. Alkaa hellä matka, jonka varrella eletyn elämän muistot palaavat takaisin yhtä riemukkaina ja raastavina kuin ne aikoinaan elettiin.
Nenäliinapaketteja kaiveltiin, ja hetken kaikki oltiin ihan sanattomia. Kunnes päästiin Grillin ruokapöytään pihvien ääreen.
7.4. Tampere Filharmoniassa - sain kuin sainkin peruutuspaikat tähän kevään Filharmonian ykköskonserttiin: Sibeliusta ja Mahleria. Jean Sibelius: Metsänhaltijatar, Gustav Mahler: Sinfonia no. 5, kapellimestarina Santtu-Matias. Intohimoista rakastumista ja kaipuuta, seikkailua... Kyllä klassinen musiikki Tampere-Talossa vaan on niin kaunista, silloin kun soitetaan kaunista musiikkia! "Rouvali innoitti orkesterin rullaamaan riemukkaalla etukenolla" AL 9.4.2017
18.4. kävin Iidan kanssa kahdestaan Tampereen Teatterissa katsomassa seikkailumusikaali Tuttiritari ja lohikäärmeen arvoitus. Melkoista verbaalikomiikkaa, sanaleikkejä ja sutkautuksia, joista kyllä suurin osa taisi pieniltä ihmisiltä mennä ohi. Mutta olihan siellä kuningas Makkarasukan valtakunnassa kaikki tarpeellinen: pulassa oleva prinsessa, kamala pahis, lohikäärme ja tietenkin se urhea ritari. Ihan kohtuu ok muuten, mutta sitä Silja Linen tunnusmusiikin hyräilyä en ymmärtänyt - vai oliko musikaali Silja Linen sponsoroima??
21.4. Tampere Filharmonia: Paganinin jäljillä. Andrea Dariescu, piano. Samuel Barberia: Medea´s Meditation and Dance on Vengeance, Sergei Rahmaninovia: Rapsodia Paganinin teemasta, Willian Waltonia: Sinfonia no. 1.
Olisko ollu edellisen konsertin jälkihuumaa vai mitä, mutta tämä ei ihan niin iskenyt. Olkoonkin että oli huimaa, lumoavaa, laulavaa, hypnotisoivaa, intensiivistä, eläväistä intohimoista.... Romanialainen Alexandra Dariescu soitti pianoa kai ihan taiturimaisesti?
23.4. ihka oma Pirkan Opiston tanssilinjan kevätnäytös Pessi ja Illusia Yrjö Kokon satuun, aikuisbalettilaiset osiossa Lumisade, musiikkina Panu Aaltion Forgiveness.
27.4. Eivør Olympiasalissa, Raijan ja Hannun kans
Färsaarelainen laulaja-lauluntekijä Eivør ensimmäistä kertaa Suomessa!
Folkia, elektronista ja klassista musiikkia yhdistelevä Eivør on julkaissut 9 sooloalbumia, ja jostain se oli osunut meidänkin spotifaihin kuunneltavaksi, ja nyt kun tätä herkkua oli tarjolla ihan livenä, niin pitihän se nähdä ja kuulla! Saatiin houkuteltua myös Raija ja Hannu mukaan, ja tykkäsivät kans!
Omaperäistä musiikkia, mutta ennen kaikkea niin kauniin kirkasta laulua! Klassisen ja jazzin laulun opiskelu välittyy kyllä - Eivørin ääni on aivan upea! Eivør itse soittaa kitaroita, kehärumpua ja ukulelea, muu musiikki onkin melko koneellista. Jopa vähän liian elektronista minulle... Mutta kun ääni on niin kuulas, se saa pääosan. Eivør lauloi osin färiksi, osin englanniksi, paikoin joikuvaikutteisesti, osittain myös käyttäen inuiittien ikiaikaista hengitystekniikkaa. Valloitti yleisönsä ihan kympillä!!
Rupeama aloitettiin oikein Helsingistä, 18.2. Tenorit liemessä Helsingin kaupunginteatterissa. Farssia, jossa ihmisten henkilöllisyydet menivät sekaisin oikein kunnolla, kukaan ei oikein tiedä kuka on kuka, ja aina kun uusi ihminen tuli näyttämölle, asetelma kääntyi tietysti taas päälaelleen. Ihan ok katteltavaa, vaikka Taneli Mäkelä olikin pääosassa...
Paitsi teatteria, niin kun kerran oikein Helsingissä asti oltiin, käytiin myös pitkästä aikaa Kiasmassa: Meeri Koutaniemen valokuvia "Pahan jälkeen", jotka kuvaavat mm. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Intiassa ja Keniassa. Naisten sukuelinten silpomista, hapon heittämistä kasvoille. Näyttely pohjautuu tv:ssä esitetyn Pahan jälkeen dokumenttisarjan tutkimustyöhön, jota Meeri Koutaniemi teki yhdessä Arman Alizadin kanssa.
Myös Norjan joukkosurmista 2011 kertova lyhytelokuva "Kun vihan häviää" oli osa näyttelyä. Kolme Utøyasta selviytynyttä nuorta kertoivat muistikuviaan siitä kuinka Anders Breivik avasi tulen saarella.
Vähän ahdistavaa, mutta periaatteessa kuitenkin kertomuksia selviytymisestä. Mutta se ajatus että läheskään kaikki eivät kuitenkaan ole näistä selviytyneet...
Toisena taiteilijana oli Mona Hatoum: performansseja, videoita, valokuvia, installaatioita, veistoksia ja paperipohjaisia teoksia. Erikoisia materiaalivalintoja, huonekaluja ym tuttuja esineitä, joita hän suurentaa tai muuten muuntaa - aika surrealistista.
 |
| Grater divide, 2002 |
 |
| Impenetrable, 2009 |
 |
| Hot spot, 2013 |
 |
| Undercurrent (red), 2008 |
Pääosassa oli ehkä kuitenkin se, että saatiin otettua pieni minilomanen arjesta: hotelliyö Helsingissä, hyvää ruokaa Vltavassa ja Kuwanossa, ei-niin-hyvää-yöpalaa Amarillossa, kohtuullinen iltakävely teatterille ja takaisin, aamuista kuntoilua salilla hotellissa...
1.3. oli vuorossa Tango Norte, Tango sur Kangasalatalolla: Martin Alvarado & Nuevo Quinteto Otra Vez. Martin on aina Martin, mutta tällä kertaa mixaaja olli ehkä unessa tai kuuro, mutta musiikki tuli kyllä NIIN riipivästi korvaan että HUH! Viulut vinkui niin kovaa ja korkeelta, että oli ihan häiritsevää. Ja ehkä myös Nuevo Quinteton "kokeellisuus" oli vähän liikaa meille - vähemmälle jäi ne perinteiset Martinit. "Kaihoisaa, rouhevaa ja haastavaa tangotulkintaa..." juu, oli vähän liian haastavaa.
"Illan aikana Carlos Gardelin tango cancion, Astor Piazzollan tango nuevo sekä Toivo Kärjen ikivihreät suomitangot yhdistyvät jazz- ja taidemusiikin elementteihin. Nuevo Quinteto Otra Vez -kvintetti on omistautunut uuden musiikin luomistyölle säveltämällä, sovittamalla ja tutkimalla musiikin mahdollisuuksia. Illan konsertissa jokainen numero on kvintetin muokkaama tai luoma. Myös Buenos Airesissa syntynyt laulaja Martin Alvarado on omalta osaltaan lähtenyt uudistamaan argentiinalaisen tangolaulun vaativia perinteitä tuoreella ja ennakkoluulottomalla otteella.
Nuevo Quinteto Otra Vez ja Martin Alvarado ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2006. Martín Alvaradoa pidetään yleisesti Argentiinan merkittävimpänä nykytangon laulajana ja jopa yhtenä hienoimmista vokalisteista tangon historiassa. Häntä on kutsuttu "2000-luvun tangon ääneksi" ja "Buenos Airesin parhaaksi ääneksi".
4.3. käytiin Iidan kanssa Ahaa-Teatterissa kattomassa Ystäväni Viiru. "Klassisen lempeää lastenteatteria". Kivaa, hyväntahtoista, vaikka välillä vähän riehakastakin. Vähän pelotti, että kuinka sen Viirun käy, kun se karkas yksin pimeään öiseen metsään...
7.3. oli vuorossa Scott Bradlee´s Postmodern Jukebox Tampere-Talolla, Timon ja Johannan houkuttelemana.
Scott Bradleen perustama kollektiivi sovittaa tämän päivän pop- ja rock-hittejä 1920-70 -lukujen kepeään tai kaihoisaan retroverhoiluun, siis nykyhittejä menneiden vuosikymmenten soundilla. Vähän niin kun vintageversioita mm. Beyoncén ja Lady Gagan hiteistä, jotka sitten kuulostaa joltain Louis Armstrongin tai Nina Simonen aikalaisilta.
Ei ollu ihan mun juttu, laulajat vetivät välillä NIIN korkeelta ja kovaa. Mutta taas kerran: hyvä seura ja hyvä ruoka pelastaa aina niin paljon..
Teatterissa taas 25.3: Katoava maa Frenckelissä, Sirpan ja Jukan kans
Tämä taas sitten olikin ehkä parasta näkemääni teatteria aikoihin!! Esko Roine ja Rirva Jalonen koskettavassa aviolittodraamassa - tarina ikääntyvästä avioparista, jonka elämään tunkeutuu kutsumaton vieras, Alzheimer.
Katoava maa sijoittuu erään avioliiton muistoihin ja makuuhuoneisiin 60-luvulta tähän päivään. Helena on juuri saanut Alzheimerin taudin diagnoosin, ja Aarnelle tulee kiire. Hän tietää, että nyt on viimeinen aika puhua niistä asioista, mistä ei koskaan puhuttu. On aika muistaa yhdessä eletyn elämän vaiheet, ennen kuin ne unohtuvat. Muistaa, jotta voisi antaa anteeksi ja unohtaa. Alkaa hellä matka, jonka varrella eletyn elämän muistot palaavat takaisin yhtä riemukkaina ja raastavina kuin ne aikoinaan elettiin.
Nenäliinapaketteja kaiveltiin, ja hetken kaikki oltiin ihan sanattomia. Kunnes päästiin Grillin ruokapöytään pihvien ääreen.
7.4. Tampere Filharmoniassa - sain kuin sainkin peruutuspaikat tähän kevään Filharmonian ykköskonserttiin: Sibeliusta ja Mahleria. Jean Sibelius: Metsänhaltijatar, Gustav Mahler: Sinfonia no. 5, kapellimestarina Santtu-Matias. Intohimoista rakastumista ja kaipuuta, seikkailua... Kyllä klassinen musiikki Tampere-Talossa vaan on niin kaunista, silloin kun soitetaan kaunista musiikkia! "Rouvali innoitti orkesterin rullaamaan riemukkaalla etukenolla" AL 9.4.2017
18.4. kävin Iidan kanssa kahdestaan Tampereen Teatterissa katsomassa seikkailumusikaali Tuttiritari ja lohikäärmeen arvoitus. Melkoista verbaalikomiikkaa, sanaleikkejä ja sutkautuksia, joista kyllä suurin osa taisi pieniltä ihmisiltä mennä ohi. Mutta olihan siellä kuningas Makkarasukan valtakunnassa kaikki tarpeellinen: pulassa oleva prinsessa, kamala pahis, lohikäärme ja tietenkin se urhea ritari. Ihan kohtuu ok muuten, mutta sitä Silja Linen tunnusmusiikin hyräilyä en ymmärtänyt - vai oliko musikaali Silja Linen sponsoroima??
21.4. Tampere Filharmonia: Paganinin jäljillä. Andrea Dariescu, piano. Samuel Barberia: Medea´s Meditation and Dance on Vengeance, Sergei Rahmaninovia: Rapsodia Paganinin teemasta, Willian Waltonia: Sinfonia no. 1.
Olisko ollu edellisen konsertin jälkihuumaa vai mitä, mutta tämä ei ihan niin iskenyt. Olkoonkin että oli huimaa, lumoavaa, laulavaa, hypnotisoivaa, intensiivistä, eläväistä intohimoista.... Romanialainen Alexandra Dariescu soitti pianoa kai ihan taiturimaisesti?
23.4. ihka oma Pirkan Opiston tanssilinjan kevätnäytös Pessi ja Illusia Yrjö Kokon satuun, aikuisbalettilaiset osiossa Lumisade, musiikkina Panu Aaltion Forgiveness.
 |
| Kaverikuva Bissen kanssa =) |
27.4. Eivør Olympiasalissa, Raijan ja Hannun kans
Färsaarelainen laulaja-lauluntekijä Eivør ensimmäistä kertaa Suomessa!
Folkia, elektronista ja klassista musiikkia yhdistelevä Eivør on julkaissut 9 sooloalbumia, ja jostain se oli osunut meidänkin spotifaihin kuunneltavaksi, ja nyt kun tätä herkkua oli tarjolla ihan livenä, niin pitihän se nähdä ja kuulla! Saatiin houkuteltua myös Raija ja Hannu mukaan, ja tykkäsivät kans!
Omaperäistä musiikkia, mutta ennen kaikkea niin kauniin kirkasta laulua! Klassisen ja jazzin laulun opiskelu välittyy kyllä - Eivørin ääni on aivan upea! Eivør itse soittaa kitaroita, kehärumpua ja ukulelea, muu musiikki onkin melko koneellista. Jopa vähän liian elektronista minulle... Mutta kun ääni on niin kuulas, se saa pääosan. Eivør lauloi osin färiksi, osin englanniksi, paikoin joikuvaikutteisesti, osittain myös käyttäen inuiittien ikiaikaista hengitystekniikkaa. Valloitti yleisönsä ihan kympillä!!
