Poblacht na hÉireann - Irlannin kiertomatka 2-9.4.2018

Taas löytyi ihan käymätön maa Euroopasta - sinne siis! Dublin on ollut listoilla jo pitkään, muttei oikein ole saanut tuulta. Mutta keksittiinkin lähteä enemmän kuin Dubliniin, ajelemaan ympäri Irlannin maaseutua. Ja se osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi!

Norwegianin lento Dubliniin pääsiäismaanantaina 2.4.2018, siitä Thrifty vuokra-auto Renault Captur alle ja menoksi! Kun oltiin saatu auto alle ja päästy ensimmäisten jännittävien vasemmanpuoleisten kilometrien jälkeen Plaza hotellille Tallaghtiin, ei enää jaksa riittänyt muuhun kuin hotellin pubin Crumpy McClafferty´s chicken curry -ateriaan ja ensimmäisiin Irlannin oluisiin. Ja ihan piti maistaa myös aitoa Bullmers siideriä siemaus. Niillä jo jaksoikin hyvin nukkua yön.

Dublin sai nyt kuitenkin jäädä ihan oman onnensa nojaan meidän puolestamme, otimme saman tien suunnan kohti Galwayta. Aakeeta laakeeta oli maisemat, lampaita ja lehmiä laitumilla. Vesisadetta, pieni auringonpilkahduskin. Portarlingtonin kautta Tullamoreen ensin - pitihän Tullamore Dew Visitor Center käydä kiertämässä, kuuntelemassa viskin valmistuksen saloja ja maistelemassa 3 eri Tullamorea. Uh - minusta kaikki yhtä kamalia.

Tullamoresta ajettiin suorinta reittiä M6 motorwayta Galwayhin, perillä Eyre Square hotellissa iltapäivällä. Juuri sopivasti ehdimme majoittumaan ja siirtymään hotellin alabaariin, jossa meillä oli treffit Tiina ja Peten kanssa. Saapuivat kanssamme Galwayhin tutustumaan, bussilla Dublinista (Haagista).

Käveleskeltiin ympäri Galwayta: merenrantaa, satamaa, hautausmaata, pubikatu Quay Streetiä. Mc Donagh´s seafood restaurantissa syötiin simpukoita, kalakeittoa, lohta ja turskaa. Käveleen lähtiessämme melkein paisto aurinko, mutta ruualta lähtiessämme saikin jo kaivaa sadeponchoa esiin, ja kävimme sateenvarjokaupoillakin - vettä tuli ihan reippaasti. Irlanti on siis päättänyt näyttää itsensä - aina sataa?

Keskiviikko 4.4.2018 - hääpäivää (15v) vietettiin siis tänä vuonna täällä.

Päivä oli suunniteltu vietettäväksi patikoiden Moherin kallioilla, Irlannin nähtävyys no. 1. Sinne siis, matkaa Galwaysta 75km. Kaikki sateen ja tuulenpitävät kamppeet päälle/mukaan, pipot ja hanskat, pitkät kalsarit, sadeponchot - antaa tulla mitä vaan, me ollaan niin varauduttu!

Taaperrettiin jylhissä maisemissa ällistyttävän korkeiden kallioiden reunalla tuntikausia. Välillä polku oli sateista johtuen aika mutainen ja liukas, ja muutenkin reitti kulki välillä vähän turhan läheltä reunaa, josta oli huima pystysuora pudotus alas. Varsinkin kun vielä paikottain kävi ihan valtava tuuli - olis melkein pienimmillä pitäny olla kiviä taskussa!! O´Brienin tornin pohjoispuolella jyrkänteet ovat jopa 214 metriä korkeat. Oltiin onneksi ajoissa liikkeellä, valtavat turistimassat ei olleet vielä ehtineet paikalle, ja mitä pidemmälle käveltiin, sitä vähemmän väkeä enää näkyi.

Maisemat olivat mahtavan vaikuttavat, melkein pelottavan jylhät: vaahtoavaa merta, jyrkkiä kallioseinämiä, outoja kivimuodostelmia. Kaunista vallan! Ilmankos näissä maisemissa on kuvattu monia elokuvia, mm. Harry Potter ja puoliverinen prinssi, ja Karkausvuosi. Sitä paitsi: varmaan kaikista varustuksistamme johtuen koko päivän paistoikin aurinko! Hieno 12km kävelyretki siitä tuli.

 

Myötä- ja vastatuulessa, vai miten se meni. 15v.

Sillä saimmekin aika hyvän nälän aikaiseksi, niinpä pysähdyttiin kotimatkalla Burrenin pikkukylässä, paikallisen pienpanimon pikkuravintolassa, Kieran´s Kitchen Roadside Tavern. Chef´s soup of the day oli vallan erinomaista kala-peruna-katkarapu-porkkanakeittoa, ja pienpanimo-olutkin oikein maukasta. Niillä jaksoi ajella takaisin kotiin Galwayhin.

 

Pienen hengähdystauon jälkeen laittauduimme parhaimpiimme, ja lähdimme illanviettoon Tiinan ja Peten kanssa. Lähipubissa ruokahalua kiihottavat alkudrinkit, ja sitten puolisummassa valittuun ravintolaan illalliselle: Brasserie on the Corner. Kehuvia arvosteluja saanut ja lyhyen kävelymatkan päässä. Osoittautui aika suosituksi paikaksi, jouduttiin hetki odotteleen ennen kun saatiin pöytä. Juhlan kunniaksi nautittiin kuoharit odotellessa. Syötiin pitkän kaavan mukaan, ja annokset oli aivan liian isot! Kampasimpukoita, nam, ja seatroutia, ihan hirveesti perunaa, en pystyny syömään läheskään kaikkea. Irlantilaiset on näköjään vähän kuin suomalaiset: kyllä perunaa olla pitää! Muisteltiin minkälaista oli 15 vuotta sitten, ja vähän aiemminkin, ja siitä tähän päivään..

Kotimatkalla poikettiin vielä kuunteleen livemusiikkia Richardsons -pubiin, riehaannuttiin ihan vallan jopa tanssimaan, humpan askeleet sopi varsin mainiosti trubaduurin soittamaan irkkumusiikkiin!

Näin spessusti sujui tämä juhlapäivä - seuraavia odotellessa.

Torstaina kierreltiin vielä vähän aamukävelyä kaupungilla: uudelleen Quay Streetillä, katedraalilla, kävelysiltoja, Eyre Streetillä. Sen jälkeen kamppeet kasaan ja auton nokka kohti Traleeta. Limerickin, Foynesin kautta scenic route Tarbertiin. Perillä Traleessa 3 paikkeilla, Brandon hotel. Ja johan siinä 200km matkalla tuli nälkä, päätettiin syödä pieni late lunch hotellilla, varsinaista ruokailua odotellessa.

No, sateen sattuessa suunnitelmat voivat muuttua - vettä tuli niin reippaasti, ettei ketään huvittanu enää lähtee yhtään mihinkään!

Perjantaina sitten Tiina ja Pete suuntasivatkin jo junalla kohti Corkia ja Haagia.

Hurjassa vesisateessa aateltiin käydä vaan vähän ajelemassa ympäristössä, Fenitin majakkaa kattomassa. Eihän siitä paljon näkynyt, kun vettä tuli niin paljon.

Vaan kuinkas ollakaan, sadehan lakkasi, ja jatkettiinkin ajelua kohti Dinglen niemimaan kärkeä. Onneksi, koska Dinglen pikkukaupunkihan oli vallan viehättävä, täynnä paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden työhuoneita ja putiiikkeja, viehkoja pikkupubeja, söpön erivärisiä taloja vieri vieressä.

Ja taas ihan vahingossa osuttiin Dinglen ehkä kuuluisimpaan pubiin, Dick Mack´s, joka on nimetty nykyisen omistajan isän mukaan, Richard MacDonnell. Hauskasti kalustettuja pieniä huoneita, baaritiskiä vastapäätä vanhan ajan nahkakaupan rekvisiittaa, ja baaritiskin molemmissa päissä lähinnä rippituoleilta näyttävät "kabinetit". 

Jatkettiin vielä Dinglestä eteenpäin scenic routea, ja siellähän ne maisemat vasta olikin! Merenrantaa, vuoria, lampaita aivan satamäärin! Kiivettiin aukeelle kukkulalle lampaiden aitaukseen - kengät aivan lampaanpapanoissa...  Ja aivan hirvee tuuli jälleen.

 

Tiet oli KAPEITA, välillä vastaantulevien ohittaminen ihan mahdotonta, paikoin molemmin puolin tietä korkeat pengermät tai kiviaidat - ei edes ojaa mihin väistää. Pertti sai ihan ajaa, mua ei houkuttanut ajatus ollenkaan, pelotti jo kyydissäolokin ihan riittävästi.

Aamun pienestä ajelusta tulikin siis 8h autoilukierros. Sitten jo maistuikin tunnin spinning, sauna, pulahdus uima-altaassa, ja Smithwickit hotellin baarissa.

Illan ruokapaikaksi olin bongannut Kirby´s Brogue Inn -nimisen paikan Rock Streetiltä, arvosteluilla "The best meal in Ireland", ja sitä paitsi ainoastaan 385m matkaa hotellilta... =) Ja kyllä olikin hyvää - ensimmäiset tuoreet vihreät asiat lautasella tähän mennessä! Kivaa vaihtelua varsinkin aamujen "full Irish breakfasteihin" - joissa erittäin tukevasti makkaroita, pekonia, paistettuja kananmunia, grillattua (?) tomaattia, leipää, muttei mitään vihanneksia.

Ring of Kerry sai nyt jäädä, ei ajateltu jaksaa istua autossa niin pitkään. Suuntana suunnilleen suorilta Limerick. Matkalle poikettiin kattomassa Bunratty Castle, mutta vettäkin alko taas sataan ( -yllätys- ), niin tyydyttiin vaan shoppaileen ne kaivatut kristallilasit, ja Pertti löysi hienoja Vanhojen Velojen vaatteita.

Iltapäivällä perillä Limerick City hotellissa, josta hienot maisemat Shannonjoelle. Välillä sataa, välillä paistaa - kristallilaseissa Jamesonia ja Bullmersia, ja sitten kävelylle kaupungille, respan sedän ohjeiden mukaan, melkein. Bishop´s Quayta rantaa pitkin, Howley´s Quay, Harvey´s Quay, hieno (?) terässilta Sarsfiled Bridge, joka ylitettiin Shannonjoen toiselle puolelle, Clancy´s Strandille, jossa Limerick nähtävyys The Treaty Stone, ja pubi Curragower. Bishop´s Palace, King John´s Castle, St Mary´s Cathedral.

Ja koska ei oltu päivällä syöty muuta kun banaanit ja croissantit, houkuttelevan Locke-baarin kohdalla olikin jo nälkä! Ja myös traditional Irish music and dancing siinä sivussa ei haitannu ollenkaan. Valtavan hyvät chicken burgerit ja ranskalaiset - tosin nälkäkin oli valtava!

Limerickissä paras aamupala, tai siis oli tarjolla muutakin kun niitä makkaroita: smoothiee, pähkinäsekotusta... Päätettiin pakata kimpsut ja kampsut ja mennä autolla King John´s Castleen. Kierrettiin linna läpi; en kyllä ihan jaksanut keskittyä Limerickin historiaan täysillä. Ja kahvilassa syöty scone hajos ihan käsiin.

Kohti Dublinia siis. Suurimmalta osin moottoritietä, ripeä siirtyminen. Samaan hotelliin kuin tullessa, 11 km keskustasta. Ratikalla keskustaan, pitihän Temple Barille päästä! Syötiin Shackissa, oikein hyvää! Ja kierrettiin varmaan 10 pubia - kaikissa soi livemusiikki ja ihmiset tanssi ja laulo ja piti hauskaa - melkonen älämölö! Päivän päätti Whiskey Palace, Pertin viskitaivas, jossa oli tarjolla 350 erilaista viskiä! Ei maistanu kaikkia =) Viimesellä ratikalla kotiin.

Aamulla jälleen pakkailua, kotiinlähtö alkaa häämöttää. Vielä kuitenkin ensin kierros Kilmainham Gaol -vankilassa - melko vaikuttava paikka, vähän Alcatraz-henkinen. Syötiin vielä viimeiset pubiateriat The Patriot´s Inn, muhkeat burgerit ja viimeiset Smithwickit. 

Ja mitä mitä - aurinko paistaa!! Käytiin kävelyllä Irish National War Memorial Gardenissa, mutta ei ollu ruusut vielä kukassa.. Vois olla kaunis kesällä. Vielä auton palautus Thriftylle, ja ollaankin valmiit palaamaan kotiin.

Dublin jäi  meillä siis tosi vähälle, mutta toisaalta nähtiin aika paljon maaseutua ja tosi kauniita maisemia - olisko tullu tylsistyminen jos olis oltu pelkästään Dublinissa? Ei voi tietää, mutta luulen, että tämä oli meille oikea vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan hieno ja kiva reissu, vaikka sade välillä yritti vähän latistaa. Varusteet ja asenne kuitenkin auttoivat yli lätäköiden!