Kauniiksi lauantaiaamuksi sain haasteen Kangasalta: Kuohuun merenneitopyrstöuintia kokeileen! Ensin piti ihan vähän googlettaa, että mistä oikein on kyse.
Toi uintitaito olis mummultakin vielä löytynyt, mutta tarkemmin perehdyttyäni tulin siihen tulokseen, että siinähän pitää siis olla veden alla, eli sukeltaa... Siinä just menee mun raja! En oo niin varsin vesi-ihminen ollenkaan, mutta että vielä veden ALLE?! No, tarkoitushan olikin ehkä enempi mennä viemään Iida sinne, ja vaan hengailla ite mukana. Mutta kun ensin taas innoissani aattelin, että kokeilenpa jotain uutta. No en siis kokeillu.
Iida pyrstöili kuin kala konsanaan, eikun merenneito tietenkin. Iidahan ON vesi-ihminen, ja sukeltelu ei tuota mitään ongelmia, ja uimataitoa on TaTun kilpauimareissa jo kertynyt ihan riittävästi.
Hauskaa kuulemma oli, vaikka toki vähän erilaista kuin uinti, kun jalat oli kiinni toisissaan ja räpylöissä. Puolen tunnin jälkeen alko jalat väsyyn, ja siirryttiin perinteisen oman uinnin ja sukeltelun ja seinäkiipeilyn pariin. Mummukin sai vesisuihkuissa hartiahierontaa, ja kyllä me ihan uitiinkin.
Ja palautuskeikalla tehtiin vähän Ennin kanssa palikkasoppaa ja kirahville renkaita kaulaan. Sen verran kauan touhuttiin, että Enni melkein jo vähän unohti vierastaa.
Hauska ja haastava laji
Merenneidon pyrstön kanssa uiminen edellyttää aina hyvää uimataitoa. Vähimmäisvaatimuksena on sujuva selviytyminen 50 metrin uintimatkasta. Laji on siis haastava mutta ennen kaikkea myös hauska ja liikunnallinen. Pyrstöön pukeutunut uimari haastaa itseään kaiken aikaa, ja matka yhä taitavammaksi merenneidoksi on varsin palkitseva. Laji voi toimia myös tehokkaana kannustimena merenneidoista haaveilevalle lapselle, kun hyvän uimataidon saavutettua voikin itse ryhtyä ilmieläväksi merenneidoksi!Toi uintitaito olis mummultakin vielä löytynyt, mutta tarkemmin perehdyttyäni tulin siihen tulokseen, että siinähän pitää siis olla veden alla, eli sukeltaa... Siinä just menee mun raja! En oo niin varsin vesi-ihminen ollenkaan, mutta että vielä veden ALLE?! No, tarkoitushan olikin ehkä enempi mennä viemään Iida sinne, ja vaan hengailla ite mukana. Mutta kun ensin taas innoissani aattelin, että kokeilenpa jotain uutta. No en siis kokeillu.
Iida pyrstöili kuin kala konsanaan, eikun merenneito tietenkin. Iidahan ON vesi-ihminen, ja sukeltelu ei tuota mitään ongelmia, ja uimataitoa on TaTun kilpauimareissa jo kertynyt ihan riittävästi.
Hauskaa kuulemma oli, vaikka toki vähän erilaista kuin uinti, kun jalat oli kiinni toisissaan ja räpylöissä. Puolen tunnin jälkeen alko jalat väsyyn, ja siirryttiin perinteisen oman uinnin ja sukeltelun ja seinäkiipeilyn pariin. Mummukin sai vesisuihkuissa hartiahierontaa, ja kyllä me ihan uitiinkin.
Ja palautuskeikalla tehtiin vähän Ennin kanssa palikkasoppaa ja kirahville renkaita kaulaan. Sen verran kauan touhuttiin, että Enni melkein jo vähän unohti vierastaa.
