Teatteria/musiikkia/elokuvia -syyskausi

Kulttuurivajeen paikkausohjelma jatkuu - osittain koronapassin voimalla. Hämmentävästi elokuvissa käyty 2 kertaa tänä syksynä: No time to die ja Hytti no. 6. Molemmat hämmentävästi ihan ok! En todellakaan ole mikään Bond-fani, mutta tämä yllätti positiivisesti. Ja Hytti no. 6, no, jos on matkaillut Neuvostoliitossa 80-luvulla, niin iskee kyllä hyvin asian ytimeen...

 

Teatterin puolella on ollut Salaisuuksien ilta, Valehtelijan peruukki ja Kansalliskirjailija. Kaikki omalla tavallaan yllättävänkin hyviä! Valehtelijan peruukki yllätti hauskuudellaan ja itseironiallaan, Kansalliskirjailija oli kertakaikkiaan valloittavan freesi ja nokkela.

No musiikkia sitten: olin ensimmäisessa Pro Orchestran jäsenillassani, siellä pieniä maistiaisia Filharmonian uusista soittimista, ja Santtu-Matias Rouvalin haastattelu. Itse Filharmonian konsertteihin en ole jostain syystä ehtinyt/päässyt, mutta ehdinpä kerran kurkistaan kenraaliharjoitukseen: Gustav Mahlerin sinfonia no. 6, Traaginen, johtajana Stanislav Kochanovski.

3.12. järjestettiin Pro Orchestran 30-vuotisjuhlakonsertti Raatihuoneella. Mozartia, Schumannia, Kaipaista, Sibeliusta huikeassa ympäristössä.

En oo koskaan ennen päässyt käymään Raatihuoneella, olihan se hieno! Ja hienot myös maisemat joulutorille ja Tampereen Teatterille.

 

6.12. Tampere-Talossa jo meille perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän konsertti.  

Outi Tarkiainen: Yön auringon variaatiot
Lotta Wennäkoski: Hava
Joonas Kokkonen: ”En saa ovea auki” oopperasta Viimeiset kiusaukset
Kokkonen: Sinfonia nro 4
Kokkonen: ”Minun on vielä ennen kuolemaani puhuttava” oopperasta Viimeiset kiusaukset
Jean Sibelius: Finlandia

Emilia Hoving, kapellimestari
Jaakko Ryhänen, basso

Vähän juhlallisemmin tällä kertaa: Johtava projekti-insinööri kantoi ensimmäistä kertaa jo v. 2019 saamaansa Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristiä! Kuoharit sille!

Sen jälkeen menikin sitten enempi pettymysten puolelle... Pro Orchestran jäsenenä olisin päässyt katsomaan Viron Kansallisbaletin Liisa Ihmemaassa harjoituksia, ja liputkin oli itse balettiin; Iidan kanssa piti mennä. Mutta kas, iski vuosisadan flunssa: yskää nuhaa päänsärkyä lihassärkyä kuumetta kaikkee mahdollista - niin en sitten mennytkään. BLAAH.

Netta ja Iida käyttivät 2 lippua, yhdestä sain kinuttua rahat takaisin, lahjakortin muodossa.

Niin, ja olihan mulla elokuvaliputkin, jotka jäi käyttämättä: Niagarassa olis menny tanssielokuvan merkkipaalu The Red Shoes.

Ja Ennin kanssa piti mennä tonttutemppuileen.. ja.. ja ..

Aina ei voi voittaa... 😞

Helsingissä 26-28.11.2021

Perinteisesti ollaan käyty Helsingissä pari kertaa vuodessa, tuhlaamassa Pertin lentopisteitä hotelliin, samalla kierrelty jotain taidenäyttelyitä, levykauppoja tms. No, koska korona, ei ole kertynyt niitä lentopisteitäkään, ja kaikenlaisten rajoitusten vuoksi ei oo ees huvittanu, niin on vähän jäänyt käymättä.

Mutta nyt taas: otin toisiksviimeisen kesälomapäiväni käyttöön, ja suunnattiin viikonlopuksi Helsinkiin. No, taaskaan ei menny ihan niin kun Strömsössä, tai edes yhtään niin kun oli suunniteltu. 

Pertin köhäflunssa ei ehtinyt näyttään yhtään paranemisen merkkejä, ja näinä aikoinahan ihminen ei uskalla lähtee yhtään minnekään jos yskittää tai niistättää. 

Niin että alkuperäissuunnitelmat: Suurmestarin kuvaukset pe-iltana, iltaruokailu Klandestinassa pe-iltana, Ateneum ja Valokuvataiteen museo lauantaina, iltaruokailu la-iltana, kaupungilla kävelyä yms. meni vähän uusiin puihin. Kävin Suurmestarin kuvauksissa yksin, iltaruokailut hoidettiin wolttailemalla hotellille, kävin Ateneumissa Tuken kanssa ja Galleria Kämpissä Suomen Valokuvataiteen Museon K1:ssä yksin - Pertti makas hivenen tylsistyneenä (!!) hotellihuoneessa - luki kirjoja, katteli teeveetä...

Perjantai-illan ruokailu...

Wolt Klandestina...

 

Ateneum: Outi Heiskanen

Yli 300:n teoksen näyttely esittelee grafiikkaa, piirustuksia, maalauksia ja installaatioita sekä performanssien taltiointeja yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä nähdään myös kokonaisen salin verran Outi Heiskasen ja taiteilija Janne Laineen yhteisteoksia.  

Kämp Galleria K1 Suomen Valokuvataiteen museo: Susanna Majuri: Rakkaus 

 

Taidepläjäystä täydensi vielä sunnuntain visiitti Helsingin Taidemuseo HAMiin. Greta Hällfors-Sipilä ja Sulho Sipilä, sekä Katharina Grosse Chill Seeping from the Walls Gets between Us

Greta Hällfors-Sipilä (1899–1974) ja Sulho Sipilä (1895–1949) olivat 1910-luvun Suomessa kaksi poikkeuksellisen ennakkoluulotonta taiteilijaa. Ajan radikaalit taidesuunnat Euroopassa hajottivat kuvataiteen perinteistä esittävää muotoa ja loivat uudenlaista väri-ilmaisua. Näihin kokeiluihin Greta ja Sulho heittäytyivät innolla.

Greta ja Sulho, kutsumanimiltään Tiva ja Halle, opiskelivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910-luvulla. Railakkaasta kaksikosta tuli erottamaton pari. Molempien taiteilijoiden varhainen modernismi liittyy aikansa uusiin taidesuuntauksiin, erityisesti venäläiseen avantgardeen. Taiteilijoiden uran alkuvuosien tuotannosta on säilynyt useita teoksia, joissa kokeillaan rohkeasti värejä ja uutta muotoa.

Toki olis ollu kivampi mennä sen alkuperäissuunnitelman mukaan ja yhdessä, mutta kun aina ei voi voittaa... Ei edes joka kerta.

 

Sacrum ilium

Ikinä ei oo mulla ollu selkä kipee! Kunnes päätin kokeilla kumpi voittaa, peräkärry vai minä... Peräkärryä siirtäessäni nokkapyörä irtos, ja yritin pidellä kärryä ettei nokkapyörä jää aisan alle mutkalle.

No, kärry olikin SI-nivelieni mielestä vähän liian painava, ja päättivät sen kunniaksi lukkiutua vallan.

 

Tämä tapahtui su 3.10. -> ma aamuna lääkäriin, jonka mielestä 2 pv sairaslomaa, lihasrelaksantit ja särkylääke auttaa asiaan...

No jaa, yritin sitten mennä keskiviikkona töihin, mutta jouduin luovuttaan puolilta päivin, koska en pystynyt istuun, en seisoon, enkä oikeestaan oleen mitenkään.

Torstaina sain etävastaanotolla taas 2 päivää lisää sairaslomaa. Ja koska mitään ei tapahtunut, seuraavana maanantaina koko seuraava viikko sairaslomaa... Siinä vaiheessa alkoi olla jo hermojen menetys lähellä - jotenkin itsestä tuntui, että jos ne nivelet on jumissa, niin pitäiskö niille tehdä jotain?? 

Lääkäri vaan totes että ne nivelet on ihan lukossa, eikä muuta kun naureskeli, kun kysyin että onko sulla sopivaa avainta niihin...

Että sitten ei muuta kun homma omiin käsiin, tai siis kiropraktikon, joka naksautteli 3 lukkoa auki tiistaina; keskiviikkona kävin välissä fyssarilla, joka totes, että ne nivelethän on ihan jumissa... Älä!! Fyssari muljautteli siinä alaselän lihaksia vähän pehmeämmiksi, kun nekin yritti lähtee SI-nivelten kanssa samaan jumileikkiin. Ja teippaspa vielä sinisellä teipillä koko selän pakettiin.

Perjantaina vielä toinen kiropraktikkokäynti, nyt naksahti enää 1 lukko. Ja voilà: selkä on kuin uusi! Ja samassa hän olikin valmiina lähtemään työmatkalle Köpikseen... 

Ihan vaan varmuuden välttämiseksi pyysin vielä henkilökohtaisen lähihoitajani meille kotiin teippaileen selän vielä uudelleen ennen reissuunlähtöä. Hyvä tuli.

Puputerapiaa

Viikonloput mummulassa voi pitää sisällään mitä vaan: vaikka puputerapiaa!

Käytiin siis Peltolammin Pupukahvilassa, ihanan pehmeitä pupuja syöttämässä ja silittelemässä.

 

Toki ohjelmaan kuului myös paljon muuta: maatuskaleikkejä, Aku Ankkoja, kiipeilyä, keinumista, liukumista, saunaa, lehtien sytyttämistä suurennuslasilla....