Finland Ice Marathon, Kuopio

Sen siitä sitten saa... Että sitä saa mitä tilaa. Meninkö  viime vuonna toivomaan, että olisipa lyhyempikin potkukelkkailumatka kuin vaan 50km, niin varmaan tulisi enemmänkin kelkkailijoita. No siitähän he sitten järjestäjät ottivat vinkistä vaarin, ja tänä vuonna ohjelmassa oli myös 25km kelkkailu. Ja koinko vähän olevani melkein velvoitettu siihen osallistumaan...

Perjantaina siis jo valmiiksi Kuopioon, koska lauantaiaamuna Pertti jo aikaisin lähtökuopissa: 100km luistelu starttasi klo 8. Minä kerkesin hetken aikaa toimimaan huoltojoukkoina, mutta sitten kun oma lähtöni lähestyi, klo 12, huoltojoukkoina toimi kylmälaukku radan varressa 😁 . Pakkasta oli sen verran, että kylmälaukku toimi lähinnä pakkaseristeenä, ettei banaanit jäätyny...

 

Radaksi oli tehty jostain syystä 7,5km kiekka, joten sehän ei menny oikein tasan minkään matkan kanssa 😲. Niinpä Pertti luistelikin 105km, ja minä kelkkailin 22,5km. Ihan  se mulle riitti, koska "reenit" oli jääny aika vähiin... Tulos oli naisten 4. sija, ajalla 1.31.18. Keskisyke 156, maks. 164; keskinopeus 14,8km/h, maks. nopeus 19,3km/h. Että aika sillee täysillä menin, enkä paljon pysähdelly kylmälaukulle...

4. sija 712 Satu Uskali Kaupin Kanuunat FIN 1.66km/h, aika: 1:31:18 + 7:56 = ero voittajaan

23.sija 154 Pertti Uskali Kaupin Kanuunat FIN 8.01km/h, aika: 5:06:31 + 1:22:33 = ero voittajaan

 

Kyllähän tuollaisen pakkasessa ja viimassa vietetyn päivän jälkeen sitten maistu after race -soppa hyvältä Sorrento Wanhassa Myllyssä, piti ihan santsata!

 

Ja jo viime vuonna hyväksi todetut hotelli Jahtihovin saunojen löylyt olivat ihan yhtä erinomaiset tänäkin vuonna! Olutkin maistui mainiolta.

Pienen luku- ja lepohetken jälkeen suunnattiin Gastrobar B/P:hen, joka kuitenkin osoittautui ihan kammottavaksi paikaksi - meteli oli niin korvia huumaava, että sanottiin tarjoilijalle, että nyt ei kyllä pysty, lähdetään muualle. Pää siellä olis hajonnu!

 

No, vaihtoehtoja ei nyt sitten ihan valtaisasti ollut tuon poisheitetyn pöytävarauksen jälkeen, mutta löyty kuitenkin ihan perusScandic, jossa sai perushyvää perusruokaa. Ja kuuli omat ajatuksensa, ja vastapäisen puheen. Jos niitä nyt kumpiakaan enää tässä väsymyksen vaiheessa oli.

 

Uni tuli!

Sunnuntaina "perinteisesti" johonkin taidenäyttelyyn - löytyi VB-Valokuvakeskus, jossa sattumoisin oli Marja Pirilän Camera Obscura -juttuja! Olipas hieno!

VB-valokuvakeskus eli Victor Barsokevitsch -valokuvakeskus on kuopiolainen kansainvälisen ja suomalaisen valokuvataiteen keskus. Se sijaitsee puolalaissyntyisen valokuvaaja Victor Barsokevitschin yli sata vuotta sitten rakennuttamassa puutaloateljeessa. 

Vastapäätä VB:tä oli Minna Canthin talo Kanttila, josta ollaan aika suureellisesti remontoimassa majoitustiloja, ravintolaa, kirjakahvilaa. Ei taida kuitenkaan ihan vielä ens vuoteen valmistua...

Kivaa oli, ja ens vuonna uudestaan...?

Tärkeän ihmisen päivä 14.2.2023

Tiistaina 14.2. ystävänpäivänä Enni oli kutsunut minut Touhulan päiväkotiin Tärkeän Ihmisen Päivään.

 

Ja koska olin tärkeä ihminen myös Iidalle edellisenä iltana, ystävänpäivän diskovalvojana...

... niin olinkin yötä Kangasalla, ja Ennin toivomuksesta mummu pääsi myös viemään päiväkotiin.

Ulkoleikkejä - lähinnä keinumista, sisällä palapelejä, seinäkiipeilyä, ikkunaan sormiväreillä maalaamista, meidän molempien kädenjäljet sydämeen 💜

 

Melkoinen meno ja meininki, touhu ja tohina. Ja meteli - minusta ei olisi tuohon työhön... Pari tuntia oli ihan kivaa, mutta se riitti mulle. Ennistä oli hauskaa esitellä kaikkea mitä siellä tehdään, missä mitäkin tehdään, mitä kaikkea siellä on... "Kato mummu, täällä on meidän kirjat, luetaanko..." 

Hauska parituntinen siis, mutta hauska oli myös siirtyä omaan rauhalliseen lounasseuraani kaupungille... 😁

Hengaillaan!

Lauantai-iltaa melko ex-tempore: Hengaillaan tietokilpailuohjelma, Mediapolis 11.2.2023. Keksin yhtäkkiä, että sinnehän vois mennä, ja sai vielä liputkin! 

Lauantai-iltojen viihdeohjelma, joka yhdistää tietovisan, live-musiikin, sekä makumatkailun. Juontajana nähdään Jenni Poikelus ja tuomarina Riku Rantala. Julkisuudesta tutut kisaajat viedään matkalle Suomen, Euroopan ja maailman kohteisiin testaamaan tietouttaan vaihtuvissa kysymyksissä. Aihealueina on kaikkea nykyviihteestä historiaan, musiikkiin, urheiluun ja maantietoon. Mestarikokki Kozeen Shiwan pistää joukkueiden makunystyrät testiin matkakohteiden innoittamissa ruokakysymyksissä. Jaksoittain vaihtuva livebändi tuo raiteille mukanaan oman rytminsä.

 

18.45 aukes ovet, ja päästiin ensin kuunteleen livebändiä: Auli Järvelä & Frigg. Ikinä en ollu ennen tommosesta kuullukaan, mutta ihan rapsakkaa pelimannityyppistä musiikkia sieltä tuli - viulunvingutusta ihan kunnolla. Ja ideanahan on siis, että joka perjantain livebändi soittaa ohjelman tunnusbiisin Hengaillaan omana sovituksenaan. No tää oli ihan kiva.

 

Varsinainen kisa oli kolmannessa alkuerävaiheessa, kisaamassa juontajat Esko Eerikäinen ja Shirly Karvinen, sekä Sonja Kailassaari ja Janne Grönroos.

 

Ihan mukava ilta - poikkesi meidän normilauantaista... Hyvän mielen ohjelma, välillä vähän vaikeitakin kysymyksiä, mutta kilpailijat osasivat ihanasti nauraa myös itselleen ja tietämättömyydelleen.

Uusi uljas vuosi... NOOT!

Tästä vuodesta piti taas tulla niin ***vetin hyvä, ainakin sata kertaa parempi kun edellisestä, ja sitä edellisestä! No, nyt ei ihan heti kättelyssä näytä siltä...

Ensin iski flunssa: Pertillä ekana jouluksi, minä yritin sinnitellä vastaan - onnistuinkin viikon verran, kunnes uutenavuotena tuli ensin kurkku kipeeks, sitten nenä tukossa, yskä, päänsärkyä. Pari viikkoahan siinä sitten meni melko puolikuntoisena.

Ja juuri kun olisin ollut muuten melkein terve, liukastuin jäisissä rappusissa --> oikee olkapää hetkeks täysin pois pelistä. Magneettikuvassa todettua: Supraspinatusjänteen distaalipään partielli ruptuura, ja laaja etulabrumin vaurio. Ja käsi ei nouse, siis.

Ortopedi: lisää tulehduskipulääkettä, lähete fyssarille, jumppaa ja liikettä kivun sallimissa rajoissa. Kontrolli 2kk päästä - jos ei oo kokonaan parantunut mietitään leikkausta... 😓

Ja nyt sitten fyssarilla käytynä pari kertaa - sen mielestä se on jo ihan superhyvä! 😮 Että ei pidä odottaakaan, että tollanen vaurio ihan hetkessä paranee, se vaatii aikaa. Ja kärsivällisyyttä - jota ei ole...

Crossfittiä ja teatteria Seinäjoella 3-5.2.2023

Taas kerran oli hauska lähteä Seinäjoelle viikonloppua viettämään Timon ja Johannan luokse. Aina yhtä mukavaa touhua: yleensä vähän musiikkia, vähän liikuntaa, paljon hyvää ruokaa. Tällä kertaa myös teatteria. 

Perjantai-ilta meni levyraadin parissa, myös Eikka ja Alissa osallistuivat. Minulle aika tuntemattomia biisivalintoja, mutta sehän siinä hauskaa onkin, kun tulee kuunneltua erilaista musiikkia. Voiton vei tällä kertaa Leftover Cuties: Fidelity.

Lauantaiaamu alkoi jännittävästi meille uudella urheilulajilla: mentiin porukalla Timon crossfit-treeneihin! Minä pienellä varauksella olkapääni kanssa, mutta hyvinhän se sujui: vain punnerruksiin jouduin pyytämään vaihtoehtoisen liikkeen - sain istumaannousut... Siellähän me sitten tunti huhkittiin squatteja ja burpeita, jotain tabataa... käveltiin karhukävelyä, askelkyykkyjä, välillä poljettiin/soudettiin vähän lämpöä kehoon.. Juu, tuli hiki!! Amrap! 

Meni niin paljon kaloreita, että pakko oli käväistä Valkoisessa Puussa kahvilla/teellä ja muhkeilla leivonnaisilla. Insinöörit kerkes välissä tekeen pienen remontinkin, ennen kun saunottiin ja ruvettiin valmistautuun illan teatteripläjäykseen: Juokse vaimosi edestä, Teatteri Hysteria. Sehän oli ihan hauska farssi tavallisesta taksikuskista John Smithistä, jolla nyt sattui olemaan kaksi vaimoa... Ihan sai nauraa, pari mainiota näyttelijäsuoritusta pelasti muuten vähän heppoisen juonenkehittelyn.

 

Ja illan kruunasi illallinen teatterissa, Verstas, superhyvää.

Sunnuntaina ehdittiin vielä liikuntaharrastuksiin: Timo ja Pertti ja Eikka ja Alissa kävi luistelemassa, me Johannan kanssa kävelyllä ympäri Kärkeä ja Pajuluomaa (?).

Ja illaksi kotiin. Olipas mukava, välillä vähän erilainen viikonloppu!