sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Hylkäämisen päivät ja Tuolit

Teatteri- ja ystäväviikonloppu! Ensin perjantaina teatteria ihan itsekseni, TT-Frenckell Hylkäämisen päivät. Elena Ferranten kirjoittama näytelmä naisesta, jonka mies yhtäkkiä ilmoittaa lähtevänsä. 

Mari Turunen Olgana käy läpi koko tunneskaalan, vihaa, loukkaantuu, kostaa, sekoilee, mokaa, mutta lopulta saa itsensä kasaan. Aika hurja, mutta kuitenkin hauska. Ehdottomasti Mari Turusen näytelmä - muut näyttelijät jäivät aika lailla statistin osiin. Äärettömän latautunut tunnelma - miten tuota jaksaa esityksestä toiseen?!





Ja lauantaina vuorossa ensin ruokailua Paloma Kitchenissä Sirpan kanssa, jonka jälkeen TTT Kellariteatteri Tuolit, johon meidän lisäksi tuli koko meidän "Teatteria Tampereella" -poppoo: Tuke, Merja ja Pirjo. Tai no siis Anu oli estynyt saapumasta tällä kertaa. 

 

Tuolit, kirjoittanut Eugene Ionesco, rooleissa Teija Auvinen ja Auvo Vihro.

Vihro ja Auvinen esittävät todella vanhaa pariskuntaa, joka asuu kahden yksinäisellä saarella. Muu maailma on ympäriltä kadonnut, Pariisikin jo vuosia sitten. Pari muistelee 80 vuoden takaisia asioita. Heidän puheensa seuraavat samanlaisina päivästä toiseen: vaimo kannattelee myönteisesti miestään, kehuu tätä monotonisin sanakääntein. - Sinä todella olet oppinut mies, et kuka tahansa. Sinusta olisi voinut tulla vaikka talonmiespäällikkö, näyttelijäpäällikkö, lehtimiespäällikkö, presidenttipäällikkö tai kuningaspäällikkö, jos sinulla vain olisi ollut kunnianhimoa.

Mies uskoo itsekin, että hänellä olisi tietoa, tärkeä sanoma, jonka hän haluaa jättää perinnöksi. Sitä esittämään hän kutsuu paikalle puhujan ja vieraita kuulemaan. Näkymättömiä vieraita varten pari kantaa näyttämön täyteen tuoleja ja lopulta saapuu itse majesteettikin. Mutta kuinka käy tärkeän puheen?

Otso Kauton ohjaus on pienimuotoisen eleetöntä ja tarkkaa. Näyttelijöille hän antaa tilaa ja kokonaisuus on huippuluokkaa. Talon vanhimman näyttelijän Auvo Vihron muuntautumiskyky on huikea; tässä hän eläytyy lähes satavuotiaaksi ja samaan aikaan hän esittää Vanhempainkokous- näytelmässä nelivuotiasta poikaa.

Teija Auvinen pääsee jälleen näyttämään monipuolista ja hienovaraista näyttelijäntaitoaan.

Näkymättömiä vieraita alkaa saapua kiihtyvällä vauhdilla, vaimon juostessa hakemaan lisää tuoleja, samalla seurustellen tulijoiden kanssa. Teija Auvinen on tässä huvittavan hyvä. Ja samaan aikaan Auvo Vihro suoltaa tekstiä ihan vimmalla. Absurdi näytelmä höppänästä avioparista. Tykkäsin!


 

 

maanantai 13. maaliskuuta 2023

Kallion Hipsterit 10-12.3.2023

Viikonloppua viettämässä Kallion hipstereiden seurassa. Ja Tiinan ja Peten.

Kallio on rento ja boheemi kaupunginosa, joka tunnetaan useista yleisistä saunoista. Maamerkkinä on graniitista rakennettu Kallion kirkko, jossa järjestetään esimerkiksi kuoro- ja urkukonsertteja. Pienet kivijalkakaupat myyvät vanhoja karttoja, levyjä ja vintagevaatteita. Hakaniemen kauppahallista saa kotimaisia herkkuja ja käsitöitä. Vilkasta ravintolakulttuuria ruokkivat suositut vegaanibistrot ja artesaanikahvilat. Kallion kuuluisissa baareissa on rentoa vastakulttuuritunnelmaa.

Sinne siis. Majoittuminen Scandic Kallioon, siitä ruokailemaan, Harju 8. "Ruokaa, juomaa ja kukkia". Ja hyvää ruokaa olikin! 

 



Siitä illan tapahtumaan: Elokuvateatteri Rivieraan, Cocaine bear. Oudohko elokuva... Siis Todella Outo. Sekalainen joukko poliiseja, rikollisia, turisteja ja teinejä kohtaa metsässä, jossa riehuu sekopäinen, ison määrän kokaiinia nauttinut mustakarhu...



Teatteri itsessään oli oikein miellyttävä: mukavat loosit ja tarjoilut pöydissä.
 

Hyvin nukutun yön jälkeen kiersimme Kalliota kävellen: kirkko, kirjasto, Karhupuisto, Snadi Pubi, Juttutupa, täyteen ahdettu levykauppa, Kolmatta linjaa takaisin... Hakaniemen torilla, Neljättä linjaa, meksikolainen ruokakauppa...












  

Päivän eksoottinen tapahtuma oli käynti Kotiharjun saunassa - Helsingin ainoa jäljellä oleva perinteinen puulämmitteinen korttelisauna. Siellä me ihan muina turisteina soluttauduimme paikallisten joukkoon, jäähdytellen saunan edustalla, Kallion katunäkymää tarkkaillen.. Se kuuluisa "kikkeliaita" oli vähän naurettava, mutta ehkä se joku nipottaja taloyhtiössä on nyt tyytyväinen. 



Paluumatkalla poikettiin Apteekissa, ennen kuin menimme Ryhmäteatteriin katsomaan Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa. Ei ollu oikein mistään kotosin - stand-uppia, mutta vähän se komiikka puuttui..



Sunnuntaina vielä kävelylenkki Teurastamolle, Piritorin kautta Kalasatamaan, Redi... Teurastamo ehkä astetta kivempi paikka kesällä?




Kaiken kaikkiaan oikein virkistävä viikonloppu, kevättä odotellessa!