sunnuntai 13. heinäkuuta 2025

Yksin kotona -viikko

Pertti kalareissussa Norjassa Timon kanssa yli viikon, 2-12.7. Taas olin niin päättänyt etten tee mitään enkä mee minnekään, mutta ihmeellisesti niitä mun menemisiä suunnittelee joskus muutkin...

No, aiemmin oli jo sovittuna Helsingin viikonloppu 5-6.7., koska Tuke täytti 65v, ja ollaan tää vuosi menty tällä 65-teemalla. Käytiin Tuken, Merjan, Pirjon, Anun ja Siskon kanssa kuoharilla kymppikerroksessa (Sokos Hotel Vaakuna), syömässä Zetorissa, jälkkäriviinillä Lasipalatsissa.




Olin yötä Scandic Kaisaniemessä, josta oli suora näkyvyys Ateneumiin. Sinne siis sunnuntaina, Rajojen rikkojat.


1800-luvun matkustavat naistaiteilijat

Tässä kansainvälisessä näyttelyssä on esillä yli kaksisataa taideteosta: paljon maalauksia sekä myös piirroksia ja veistoksia.

55 naistaiteilijaa on tehnyt näyttelyn taideteokset. Nämä monesta eri maasta tulevat naiset opiskelivat ja tekivät taidetta 1800-luvulla Saksassa. Siellä myös naiset saivat hyvän koulutuksen taiteilijaksi. Osa heistä matkusti myös Italiaan ja vieläkin kauemmaksi.

Matkustaminen oli 1800-luvulla hidasta ja joskus myös vaarallista. Nainen ei myöskään saanut matkustaa yksin.

Näyttelyn nimi Rajojen rikkojat tarkoittaa sitä, että näyttelyn taiteilijat olivat esimerkkejä muille naisille. Nämä naistaiteilijat tekivät rohkeasti asioita, joita monet naiset eivät vielä olleet tehneet. He esimerkiksi matkustivat kauas ja tekivät muotokuvia tärkeistä ihmisistä.

Naiset maalasivat tuohon aikaan kukkia, asetelmia, lapsia ja muotokuvia, mutta myös suuria maisemia ja historian kertomuksia.

Näyttelyn taiteilijat ovat Pohjoismaista, Baltiasta, Saksasta ja Puolasta. Suomalaisia taiteilijoita ovat muun muassa Fanny Churberg, Hilda Olson ja Victoria Åberg. Ulkomaisia taiteilijoita ovat muun muassa Jeanna Bauck, Elisabeth Jerichau-Baumann, Amalia Lindegren, Emmy Lischke ja Bertha Wegmann.













Ja koska museokorttia pitää ulkoiluttaa, niin seuraavana vuorossa Amos Rex ja Kiasma. Listalle melkein pääsi myös HAM, mutta taideähky iski, enkä jaksanut enää.


Ehdottomasti jännittävin teos tämä kaikukammio!















Nina Beierin teos Women & Children (2022) on ollut esillä New Yorkin High Linella. Nyt teos pysyvästi Kiasman edustalla.

Juna takaisin kotiin, ja kyllä, kun oikein yrittää niin kerkee vaikka mitä, esim. illalla vielä Pirkkalan kirkkoon 



No viikonlopun jälkeen erakoituminen onnistui jo paremmin: Tein etätöitä koko viikon, kävin keskenäni aamukävelyillä, iltakävelyillä, pyörä- ja hölkkälenkeilläkin, saunoin, kattelin naisten EM-jalkapalloa teeveestä. Monena päivänä en ehkä edes puhunut kenellekään! Vastaanotin vaan iloisia kalakuvia Norjasta. 😁



No sitten vielä perjantaina Sirpan kanssa Komediateatteriin, Ilmasta rahaa. Joka olikin yllättävän hyvä, varsinkin Janne Kataja oli vallan mainio!


Lauantain ohjelmassa oli Pertin nouto Seinäjoelta -  retki joka sai yllättävän käänteen, kun yhtäkkiä löysin itseni Kristiinankaupungin markkinoilta, Merikarvialta, Noormarkun ja Kullaan kautta kotiin, kotona joskus 9 jälkeen. 😲 Tuliaisina (Pertin kyttyrälohien lisäksi) lenkkarit ja unikonsiemenpretzel... 

Koskaan ei näköjään voi tietää mihin tie vie!

tiistai 1. heinäkuuta 2025

Romania 23-30.6.2025: Bukarest ja Brasov, Transsilvania

Sarjamme "käymättömät maat Euroopassa" jatkuu: jo maaliskuussa lyötiin lukkoon Tiinan ja Peten kans reissu Romaniaan kesälle, juhannuksen jälkeen. Ja nyt se sitten tuli! Vähän haipakkaa, kun just oltiin vajaa viikko aikasemmin palattu Kanadasta - mutta sitä reissua ei tiedettykään vielä maaliskuussa..

AirBaltic vei meidät Tampereelta Riian kautta Bukarestiin - jossa meitä odotti melko polttava aurinko ja +39° lämpötila. Kaikki ei ollu ihan niin innoissaan tästä..

Majoituimme Scala Boutique Hotelliin, Strada C. A. Rosetti 19 - viehättävä tummasävyinen vanhanaikaisesti sisustettu: narisevat lattiat, tunnelmallinen drinkkibaari, kiva sisäpiha. Noo, ihan vähän ehkä kylpyhuoneessa haiskahti homeentyyppinen asia, mutta ei se nyt isommin haitannut, kun suurin osa ajasta oltiin kuitenkin kaupungilla. Vanhaan kaupunkiin n. 1km matka.







Old Town oli ehkä vähän pettymys, monien muiden kaupunkien vastaaviin verrattuna: Ei siellä oikein ollut mitään muuta kun ravintolaa toisen perään. No, kauniita vanhoja rakennuksia joo, mutta niistäkin niin monet oli rumasti sotkettu graffiteilla.

 













Ruuat oli pääasiassa hyviä, ehkä välillä vähän "raskaita", mutta yleensä löytyi kyllä ihan hyvä vegempikin versio.






Hellettä riitti sen verran, että juoma- ja jätskipysähdyksiä piti kävelyn lomassa tehdä usein... Mehän siis nimittäin KÄVELTIIN. PALJON.







Toki piti käydä kattomassa myös tää hullun suuruudenhullun Nicolae Ceaușescun "Kansan Talo", parlamenttitalo.

Rakennus on kooltaan 270 × 240 m ja 86 m korkea, ja se ulottuu 92 m maan alle. Sen lattiapinta-ala on 365 000 neliömetriä, siellä on 1 100 huonetta, 12 maanpäällistä kerrosta ja kuusi kellarikerrosta.

Ei sitten ehtinyt siellä asua, niin kuin kuvitteli, kun hups syrjäytettiin ja teloitettiin just kun talo oli vamistumassa...



Viivyimme siis Bukarestissa ensin pari päivää, jonka jälkeen junailimme Brasoviin, vajaan 200km päähän, vähän maaseudummalle. Mikä osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi paahtavalle Bukarestille.



Brasov oli oikein kaunis pienempi kaupunki Transsilvaniassa, 240 000 asukasta. Eikä onneks mitään ihmeellisiä nähtävyyksiä mitä olis tarvinnu kiertää - ainoo nk. nähtävyys taisi olla Musta Kirkko.




Mutta kiva oli käpötellä pitkin pieniä katuja.




Strada Sforii (Rope Street) - yksi maailman kapeimmista kujista

Vuokrattiin auto, että päästiin sujuvasti yhteen matkan pääkohteista: Branin (Draculan) linnaan, n. 30km päässä Brasovista.








Vuoristoreitillä matkalle osui vallan hyvät arvostelut saanut ravintola (hotelli, spa, joogastusio, sauna...) Akasha, jossa lounastettiin terassilla muhkeissa maisemissa.







Lepakkoluolassakin piipahdettiin, mutta koska meiltä puuttui olennaiset varustukset, kuten otsalamput, ei menty kovin pitkälle luolaan. Eikä nähty lepakoita.




Myös Brasovissa saatiin herkullista ruokaa ja juomaa!






Auton palautus, ja junailu takaisin Bukarestiin, vielä viimeiset kävelyt kaupungilla: mm. jazzpaikka Greenhound, "cocktailkatu". 

Ja hauska puisto Parcul Herăstrau, jossa kaupunkilaiset käy piknikillä, kalastamassa, kävelemässä - viettämässä sunnuntaipäiviä. Village Museum, jossa vanhoja rakennuksia, romanialaista kyläelämää esittelevä etnografinen museo, talonpoikaistaloja, kansanmusiikki- ja -tanssiesityksiä.











Kylmä ei päässyt yllättämään tällä reissulla - mutta ainahan kannattaa kuitenkin varautua pahimpaan...

Kiva reissu, ja Romaniasta maapiste saatu.