Ai Weiwei ja Henri Cartier-Bresson

Tulipa vihdoin se viikonloppu, jota olin suunnitellut jo syksystä lähtien: pienen valokuvausopiskelijan pyhiinvaellusmatka Ateneumiin, Henri Cartier-Bressonin näyttelyyn. Ja onneksi bongasin samaan reissuun myös HAMin, ja siellä Ai Weiwein näyttelyn, kaksi härkästä samoilla dieseleillä...

Lauantaina ensin siis pakkasen paukkuessa ajelu Helsinkiin, ja kun Perttiä ei hirveesti inspiroinut Ai Weiwei, niin tipautti minut Tennispalatsin nurkille, ja suuntasi itse siksi aikaa Mareksoundiin (Suomen johtava kotiteatterin ja hifin erikoisliike...).

Ai Weiwei on merkittävä kiinalainen taiteilija, maailman vaikutusvaltaisimpiin taiteilijoihin kuuluva kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen kommentoija, ihmisoikeusaktivisti. 

Helsinki Art Museumin (HAM) yläkerta oli täynnä Ai Weiwein installaatioita, veistoksia ja valokuvia. Yhteisenä tekijänä näyttelyn teoksissa oli puu.
Jopa kaksi ihan uutta, ennennäkemätöntä teosta oli saatu HAMiin: Valkoinen talo ja Jätesäiliö.

Valkoinen talo

Valkoisen talon koristeellisia yksityiskohtia

Puu

Ai Weiwei uusiokäyttää installaatioissaan antiikkihuonekaluja ja vanhojen temppelien ja rakennusten osia. Hän on siis yhtäaikaa säilyttäjä ja tuhoaja: pelastaa historiallisia esineitä, mutta tuhoaa niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen. Liimaa jakkaroita sekalaiseen kasaan, kääntää pöydästä puolet seinää vasten... Tai puusepät ne taitaa kyllä tehdä, Ai Weiwei vaan visioi MITEN ne pitää tehdä.




25 teosta, osa aika massiivisen kokoisiakin, oli esillä, ja oli kyllä mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin vaikuttava näyttely. 

Olen oikein iloinen, että huomasin tämän näyttelyn olemassaolon! 

Ordos 100 -pienoismalli,
toteutumaton huvilakaupunki Sisä-Mongoliassa

Visuaalinen silmäni oli hyvin otettu kokonaisuudesta! Ja vielä kun puolella korvalla kuuntelin opastusta, niin osaan teoksista tuli vielä lisää syvyyttä.

Rypäleet, 28 antiikkijakkaraa

Pöytä jonka 2 jalkaa on seinää vasten

Ai itse on sanonut, että hänen teoksensa ovat "enemmänkin kulttuuri-ilmiöiden kommentointia kuin muotoa tai estetiikkaa". Mutta kyllä niissä minun mielestäni oli niin muotoa kuin estetiikkaakin!

Divina Proportia

Läpi

 

Vanki

Kun Ai Weiwei puhuu, maailma kuuntelee.

Lauantai-iltaan kuului majoittuminen Sokos Hotelli Helsinkiin, helsinkiläistyneen opiskeluystäväni Tuken tapaaminen, saunomista ja shampanjaa, taidemenu Belgen Bistrossa (sisälsi simpukoiden ja siian lisäksi liput Ateneumiin!), ja kevyesti Senaatintorin Lux Helsinki valotaiteen katsastus. Enempää ei pystynyt, kun oli niin kylmä - kauniita olisivat varmaan olleet muutkin teokset.

Pertti Belgessä, lukee... ruokalistaa!

Ja sunnuntain ohjelma olikin vain ja ainoastaan Ateneum ja Henri Cartier-Bresson: n. 300 "ratkaisevan hetken" valokuvaa käytiin läpi! Ratkaiseva hetki ei siis HC-B:lle ollut pelkästään tapahtumien huippuhetki, vaan pikemminkin kuvan geometriaan ja tilallisuuteen liittyvä sommitteluperiaate.

HC-B (1908-2004) oli siis 1900-luvun merkittävimpiä valokuvaajia, kuvajornalismin isä ja yksi kansainvälisen Magnum Photos -kuvatoimiston perustajista.

 

Syksyn "Valokuvauksen traditiot" -luennoilla meillä oli HC-B:sta puhetta useasti, ja hyvin monet Ateneumissa esillä olleista valokuvista oli tuttuja entuudestaan. Mutta ainahan niiden näkeminen livenä ja ISONA on vaikuttavampaa.

Hyères, Ranska, 1932

Melko paljon ehti HC-B kiertää maailmaa: Eurooppaa, Kiinaa, Intiaa, Japania, Amerikkaa, Afrikkaa... Miten yksi ihminen ehtikin olla taltioimassa Espanjan sisällissotaa ja toisen maailmansodan keskitysleirien vankien vapauttamista ja Mao Tse Tungin marssia Pekingiin ja Mahatma Gandhia juuri ennen salamurhaa, ja vaikka mitä muita maailmanhistorian merkkipaaluja!

Ehkä juuri tämä tarinan kerronta - merkityksellisten, yllätyksellisten ja ratkaisevien hetkien kuvaaminen on se, mikä tekee minuun vaikutuksen. Täydelliseen ja tarkkaan ajoitukseen pääseminen vaatii kuvaajalta jatkuvaa valppautta. Näkemistä. Spontaaniutta. Intuitiota. Kipinää. Ja sopivan ripauksen surrealismia.

Lapset leikkivät raunioilla, Sevilla 1933

 

Vuosi 2015 pulkassa

Taas on aika sanoa heipat yhdelle vuodelle elämästä: vuosi 2015 tuli ja nyt se jo meni. Ja perinteisesti sitä voi sitten pysähtyä miettimään, mitä siitä jäi käteen, vai jäikö.

Mitä mieleenpainuvaa tapahtui vuonna 2015? Hmm... Jostain syystä päällimmäisenä muistikuvissa on kaikki matkat, joita olikin mahdollisuus tehdä keskivertovuotta enemmän. Tai ainakin useammin, kaikki toki melko minireissuja. Mukavia irtiottoja kaikki kuitenkin.

Huhtikuussa, pääsiäistä, minihääpäivämatkalla Pariisissa. Kylmää, melkein pakkasta - ei näyttänyt Pariisin huhtikuu parhaita puoliaan meille. Mutta kaunista oli, Sacre Coeur, Jim Morrisonin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla, Eiffeliä, Riemukaarta, simpukoita, lukkoja Pont des Artsin ja Pont de l’Archevechen silloilla, ...

Toukokuussa, vappua, Uskali serkkutapaaminen Mallorcalla, pyöräillen. 567 km, Cura ja Muro ja Orient ja Sa Rapita eli kaikki perinteiset, ja sentään myös melkoisen paljon illanistujaisia ja vappu ja kaikki, viikossa!

Kesäkuussa, juhannusta, sukulaismatkailua jälleen: Impin ja Sepon ja Sarin ja Joken kanssa Krakovassa. Wawelin linna, Wieliczkan suolakaivos, Schindlerin tehdas, jokiristeily Veikselillä, jazzia Jazzclub U Muniaka...

Heinä-elokuun vaihteessa iski tympäännys Suomen kesän jatkuviin sateisiin, ja otimme pikaisen lähdön viikoksi Kroatiaan, Montenegroon ja Bosnia-Herzegovinaan. Aurinkoa, sinistä merta ja korkeita vuoria, kaunista! Että mutta tuonnehan pitää mennä vielä uudestaankin, paremmalla (=enemmällä) ajalla!!

Marraskuussa pikavisiitti Hampuriin Milkaa ja Roopea moikkaamaan. Talvi oli tulossa sielläkin, lumiräpäskää heitteli.

Reissukuvia löytyy enemmän kuvat.fi -sivustoltani.

Ja mihins muuhun kannattaisi kiinnittää huomio menneessä vuodessa 2015...

Alkuvuosi meni vielä isän asunnon tyhjentämisessä, myyntituunauspuuhasteluissa: tapettien poistoa, tasotusta ja hiomista ja maalausta, pesua ja puunausta. Hyvä siitä loppujen lopuks tuli, Netta teki siellä ison työn. Siisti 3h+k+s asunto melko hyvältä paikalta olikin sitten yllättävän helppo myydä: ihan itse valokuvat ja myynti-ilmoitus nettiin, muutama näyttö ja alta kuukaudessa asunto oli myyty! Yksi vaihe päättyi, ja iso kivi vierähti hartioilta.

Meiltä itseltä hajos hella, jonka seurauksena päädyttiin päivittään samantien kaikki muutkin keittiön kodinkoneet, että ovat vähän niin kun samalta aikakaudelta kaikki, ja yhteensopivan samannäköisiä. Loppuvuotena Pertti aloitti vielä ison urakan keittiön tuunaamisessa: osa alakaappien ovista on vuosien saatossa vähän rupsahtanut, ja uusia samanlaisia ei enää mistään saa. Niinpä päädyttiin kokeileen, että voisko niitä hioa ja maalata, ja voihan niitä! Aikaa tähän projektiin taitaa kulua melko paljon, mutta toisaalta, melko edullisesti muuttaa keittiö näköään. Ja onpahan Pertillä tekemistä! =) 

Ja hajoshan sitten tietenkin myös vaatimattomat 25 vuotta kestänyt pyykkikone, eli kodinkoneliikkeet saivat jälleen asiakkaita...


Jonkinlaista kevyttä liikunnallisuutta oli ilmassa kaiken vuotta: balettia, spinningiä, pyöräilijän joogaa, käsikädessä töihinkävelyä, Iidan kanssa jumppailua, Pyörällä kaiken ikää -pyöräriksailua Koukkuniemessä (liian vähän), Kirkkopyöräily, Pirkan Pyöräily, muuten vaan pyöräilyä (liian vähän), merimelontaa Raippaluodossa, taisinpa jopa muutaman juoksuaskeleenkin ottaa jossain välissä... Enemmänkin olisi toki voinut/pitänyt liikkua. Ikää kun tulee, niin aina pitäis liikkua enemmän ja enemmän, että pysyis edes samassa kunnossa. 

Aikuisbaletti jatko II, Pirkkala. Opettaja Sini Vainio

Pyörällä kaiken ikää -pyöräluotsikoulutuksessa

 

Merimelontaa Raippaluodossa

Vaan kun haluais ehtiä kaikkea muutakin kivaa!

Hauskoja muistoja jäi vuoden varrelta paljonkin: lukion 3D-luokan tapaaminen, saimme mukaamme myös luokanvalvojamme Marjatta Reiniuksen. Venäjänopiskelijoiden reunion - kiva nähdä opiskelukavereita, osaa monien vuosien vuosien takaa. Tunnistimme vielä toisemme. Vieraita kävi läheltä ja kaukaa, mm. Etelä-Afrikasta (Petri ja Bridget) ja Saksasta (Milka ja Lisa).

Venäjän opiskelijoita 80-luvulta: Virpi, Sisko, Tuke ja Merja

Saksalaistunut reppureissaaja Milka

Lisa Bremenistä ja Milka Hampurista, Pirkkalassa

Raija, Pertti, Hannu, Bridget ja Petri

Hannu, Petri ja Pertti

Iidan kanssa leikittiin, liikuttiin ja touhuttiin: vesivärittelyä, leppiskivien maalaamista, eväsretki uimarannalle, retki Koiramäkeen...

Kalastajakaverukset mökkirannassa

Pyöräretkelle lomps, joko mennään?

Kulttuuriosastollakin ehdittiin melko paljon. Vuosi alkoi Pietarin baletin Joutsenlammella Tampere-Talossa, jatkui Andrea Bocellilla Hartwall Areenalla. Elokuvajuhlien aikaan hieno Chaplinin poika Tampere Chamberin säestyksellä, Tanssiteatteri MD:n Pieni lelukauppa Iidan kanssa... Kansallisbaletti ilahdutti kesäisellä keskustorilla ilmaisesityksellään, klassisen baletin helmiä. Lisäksi Wienin Valtionbalettia Tampere-Talossa, Pertti näki Joutsenlammen ensimmäistä kertaa, minä hmm..... ehkä ... 10. kerran.

Ihanaa aurinkoista ulkoilmabalettia Keskustorilla

 
Ihan parasta kesäteatteria koettiin Lempäälässä: Kolme muskettisoturia

Ystäväni, juonitteleva Milady

Vähän erilainen teatterimatka - lehmämaisemapysähdys Säijässä

 

Osallistuttiin yhden päivän taidesuunnistukseen Tampereella ja Pirkkalassa, hankintojakin tuli tehtyä: Tuula Lehtisen Puuvillakirje ja Jukka Tuomisen Marraskuu.

Vuoden mittaan koettiin muutamia tosihyviä ruokapaikkoja: Asian Bistro Masu Teppanyaki, Purebite, Izakaya Nomu, Coussicca. Väliin osui huonompiakin ruokapaikkoja, tai sitten omia huonoja valintoja: Aisti (entinen Natalie), Tiiliholvi ja Kattila onnistuivat tarjoamaan hintaan nähden ihan ala-arvoista ruokaa.


Pertille yllärisynttärilahjaksi osallistuimme 4hlö joukkueella (Sari ja Jokke ja Pertti ja minä) Team City Challenge kaupunkiseikkailuun. Sairaan hauska, monipuolinen mutta myös rankka päivä!

Joukkue Pertti55 väsynyt mutta maalissa!

Väriestejuoksu ei ollut lainkaan niin rankka, mutta hirrrveen hauskaa! Joukkue Sekopäät: Kati, Kaija, Sari ja minä.

Kesäloman ensimmäisen osion viimeinen päivä vietettiin yllätyksellisesti Mäntässä: taidetta Gösta Serlachius -museossa, mm. Kaukainen kosketus ja Kauhujen talo. Se kuuluisa Monet´n Heinäsuova oli kyllä tosi mitäänsanomattoman vaatimaton.

Maailmalla kulttimainetta nauttiva valokuvataiteilija Roger Ballen rakensi syksyllä 2014 purkutuomion saaneeseen autiotaloon hurjan installaation, joka oli taidemuseo Göstan päänäyttelytilassa. Toinen tuleminen -niminen installaatio sisältää talon lisäksi valokuvia.

Valokuvausopinnot teettivät työtä, ja innostivat. Aina vaan törmää siihen samaan ongelmaan: aika ei sitten kuitenkaan riitä ihan kaikkeen niin täysillä, kuin haluaisin. On vaan tehtävä valintoja, kompromisseja ja myönnytyksiä. 

Tulevaan vuoteen astutaan odottavin mielin: talvilomasta tulossa tänä vuonna erilainen kuin ennen - yleensä aina olen talviloman pyöräillyt Mallorcalla huhti-toukokuun vaihteessa, nyt kerrankin pääsen helmikuun pakkasista pakoon, hetkeksi Havannan aurinkoon!