Miklaus Malliga Malte - 13-v

Maanantaina 17.9.2018 minut ja muutama muu, lähinnä Milkan roller derby-ystäviä, oli kutsuttu Kalevaan viettämään Vanha Herra Roopelaisen 13-v-synttäreitä. Taisimme kaikki olla ensimmäistä kertaa koirasynttäreillä =)

Roopelainen oli kovin tyytyväinen hänelle "leivottuun" synttärikakkuun - kaikki herkut samassa paketissa: maksalaatikkoa piimällä kuorrutettuna, kynttilöinä iki-ihania nakkeja! Kakku sujahti parempiin suihin kohtuunopeasti, kuten kultaisen noutajan ruokatapoihin kuuluu.

Me muut syötiin Ainon tekemää vegaanista kaalilaatikkoa, kahviteltiin jäätelön kera, ja lopuksi ihmeteltiin jonkun tuomia popcornin makuisia viinirypäleitä!

Vanha Herra Roope kiersi kaikkien luona saamassa varmasti asiaankuuluvat synttärirapsutukset, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Pienet kolotukset ja hermopinteetkin unohtuu kun iloisia synttäritä vietetään!

Maailmantangoa

Sirpan kanssa perjantai-iltaa istumassa Telakalla. Osuimme ensin tietämättämme naiskuoro Telluksen Susinartut -esitykseen, mutta liput oli ostettu Martin Alvaradon ja Matti Laukkasen keikalle, vierailijana myös Mikko Helenius. Nuestro Tango - argentiinalaisia ja suomalaisia tangoja. Ensin alle Telakan burgerit, ja päälle Martinit - hieno työviikon päätös ja viikonlopun aloitus! Samalla tuli päivitettyä tilanteet ja parannettua maailma.

 

 

 

Monttu auki ja Moro!

6.9.2018 suuntasimme Milkan kanssa Nätyyn, tutustumaan kolmannen vuosikurssin vieraalla kielellä näyttelemisen opintojakson esitykseen, Aleksandr Vvedenskin "Joitakin keskusteluja", Некоторое количество разговоров.

12 nätyläistä näytteli siis venäjäksi - kielellä jota he eivät ymmärrä! Vieraalla kielellä näytteleminen on pedagoginen lähestymistapa, jota on Nätyssä harjoitettu jo 20 vuotta. Olenpa minäkin siellä käynyt joskus katsomassa esityksen kiinaksi! Edelleen jäin ihmettelemään sitä, miten on mahdollista  muistaa ulkoa pitkät litaniat vuorosanoja, joita ei ymmärrä! Eikä Arttukaan siihen osannut ihan yksiselitteisesti vastata, kun esityksen jälkeen sitä kysyimme - jotenkin siitä edellisestä replasta vaan siirtyy siihen seuraavaan, suussa muodostuu sanojen muotoja, ja ehkä joku liikerytmiikka auttaa myös.
 

Mielenkiintoista se kuitenkin oli - toiset lausuivat venäjää paremmin kuin toiset, osa kuulosti ihan oikeasti venäjältä... Seisovatunnelmaisia, absurdeja tilannekuvia - sohvaa siirreltiin yleisön seasta näyttämölle useita kertoja =) Teksti oli välillä täynnä melkein pelottavaa energiaa. Ajankulua, kuolemaa.

Tadaa! Esityksen jälkeen kävimme (Milka ensimmäistä kertaa!) Mordorin Tornissa, eli Moro Sky Baarissa shamppanjalla! Ja Tamperemaisemia ihailemassa.