Estonia 28.9.1994

28.9.2019 tuli kuluneeksi 25v matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoamisesta. Se tapahtui keskiviikkona 28.9.1994 klo 1.50. 

M/S Estonia lähti 27.9. Tallinnasta kohti Tukholmaa. Olosuhteet rannikon suojan jälkeen muuttuivat haastaviksi kovan tuulen ja korkeiden aaltojen myötä, mutta eivät kuitenkaan poikkeuksellisiksi Itämerellä.

Laiva törmäsi poikkeuksellisen suureen aaltoon, autokannelta kuului paukahdus, aluksen keulavisiiri  repeytyi irti aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi vähän, ja pian vähän enemmän... Kallistuma sai aikaan myös sen, että vettä alkoi tulvia sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista ylemmillä kansilla. Tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa, uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 sai surmansa.

Me (=isä ja äiti, Sari ja Jokke ja Noora ja Milla, Netta ja Milka ja minä) sen sijaan samaan aikaan seilailimme mistään mitään tietämättöminä Silja Europalla Turusta kohti Tukholmaa. Nukuimme autuaan tietämättöminä siitä, että meidän laivan päällikkö toimi aluksi tapahtuman onnettomuuspaikan johtajana (OSC, On Scene Commander).

 

Kaikki Itämerellä olleet alukset kääntyivät Estoniaa kohti saatuaan hätäviestit ja tiedon onnettomuudesta. Kovan myrskyn takia alukset eivät pystyneet ajamaan täyttä vauhtia, koska se olisi ollut suuri turvallisuusriski. Esim. idän suunnasta tulevat, eli Ruotsia kohti kulkevat alukset, Mariella ja Silja Europa, pystyivät kulkemaan keskimäärin vain 10 solmun nopeudella, koska tuuli lounaasta, eli aallot löivät suoraan alusten keulaan.

Viimeisessä yhteydessä Silja Europan kanssa Estonia ilmoitti sijaintinsa. Dramaattinen mayday-viesti loppui sanoihin: ”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.” Tuuli puhalsi alueella keskimäärin noin 20 metriä sekunnissa. 

 

Me sitten vasta aamupalalla tv-ruuduista näimme ja kuulimme näistä yön tapahtumista. Hiljaiseksi veti  aamupalaväen, vaikkei ehkä vielä edes oikein ymmärretty mitä oli tapahtunut. Kyseessä oli kuitenkin Suomen lähivesien kaikkien aikojen suurin  merionnettomuus.  

Aika karua.



 

RIP Roopelainen

Roopelle viimeiset halit

 

 

Miklaus Malliga Malte, meidän (=Milkan!) Roope, tuli sitten elämänsä päähän. 17.9.2019 Roope täytti 14 vuotta, ja koska pitkä elämä oli jo tuonut mukanaan paljon vaivoja, Milka oli päättänyt antaa Roopelle parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan - lopettaa kivut ja säryt ja ahdistuksen. Lonkkavaivat ja hermopinteet vaikeuttivat välillä ylösnousua pahasti, ja varsinkin yksin ollessaan Roope koki sitten hätääntyneisyyttä. 

Aikaisemmin syksyllä jo kerran käytettiin Roopea päivystyksessä, kun ei jalat kantaneet ollenkaan. Päivittäiset kipulääkityksetkään ei enää auttaneet.

Roope oli isosta sisaruskatrastaan kaiketi viimeinen Miklaus, vaikka muutkin elivät pitkäikäisiksi. 

Roope vietti melko epätavallisen monipuolisen ja monimuotoisen elämän, mm. matkaillen enemmän kuin moni meistä ihmisistä. Roope väisteli Kissanmaalla vapaana juoksevia gerbiileitä (kaikki tallella..?), lenkkeili Nekalassa Iidesjärven lintuja seuraten, Itsenäisyydenkadulla kaverina oli Andersin bokseri Nana.

Välillä Roope käväisi asumassa Torniossa, Milkan mediaopintojen ansiosta - siellä saattoi lenkkeillä myös Ruotsin puolella. Olihan tarvittavat rokotukset kunnossa...?

Torniosta Roope junaili vaihtoon: Baltian läpi Budapestiin, vakuuttaen matkalla bussiyhtiön johtajan hyvätapaisuudellaan, jotta sai erikoisluvan matkata bussilla, kun junia ei välillä kulkenutkaan... 

Budapestissä Roopella oli hyvä ystävä Szozzy, saksanpaimenkoira, jonka kanssa viettivät aikaa puutarhassa telmien, sillä välin kun Milka opiskeli mediaa ja unkaria Momessa (Moholy-Nágy Műveszeti Egyetem).

Vuoden Budapestin oleskelun jälkeen Roope päätti muuttaa Milkan kanssa Hampuriin. Harva suomalainen haukku on lenkkeillyt Reeberbahnilla!

Hampurin aikoihin Roope matkaili Saksassa ristiin rastiin, mm. Giessenissä ja Kasselissa, ja   matkailuinnostus laajeni myös Italiaan Comojärvelle, missä Roope kävi purjehtimassa... Sieltä Keski-Euroopasta kun oli niin helppo kävästä missä vaan!

Parin vuoden jälkeen veri veti kuitenkin takaisin Suomeen, takaisin kunnon talveen: siispä muutto Rovaniemelle. Ja sieltä edelleen takaisin Tampereelle, missä Roopelainen sitten Kalevassa vietti elämänsä viimeisen vuoden. Paluu juurille, pitkän ja jännittävän monimuotoisen elämän jälkeen. 

Josko monet koirat kuulemma eivät (muka?) tykkää halailusta, niin Roope kyllä tykkäsi - tuuppasi itsensä varta vasten halattavaksi ja taputeltavaksi! Ja ihan varmasti sai Milkalta päivittäisiä halauksia juuri niin paljon kuin halusi.

Viimeisten synttärien etkot koirakaverien kanssa

 

Parisuhdeviikonloppu Pajulahdessa

"Yhteisellä tekemisellä ja puhumisella "potkua" parisuhteeseen. Tulkaa kokemaan suhdettanne rikastuttava viikonloppu Pajulahteen. Puhumisen ja kuuntelun lisäksi yhdessä liikumista sisällä ja ulkona. Yllätä kumppanisi ja lähtekää ennakkoluulottomasti muaan yhteiseen viikonloppuun."

 
Sain siis houkuteltua ensinnäkin Pertin, ja sitten vielä seuraksemme Sarin ja Joken, viettään parisuhdeviikonloppua Pajulahteen! Ihan kevyillä (?) ennakkoasenteilla lähdettiin matkaan...Mutta koska tiedossa oli myös paljon liikkumista ja ruokaa valmiista pöydästä koko viikonlopun ajan, niin periaatteessa "avoimin mielin" lähdettiin matkaan.

Viikonloppu alkoi parien esittäytymisellä, majoittumisella ja päivällisellä. Ensimmäinen luento ja vähän ulkoilua.

Viikonlopun parisuhdeharjoitukset oli ihan ok - meille annettiin konkreettisia tehtäviä ja niihin konkreettiset ohjeet: puhumista, kuuntelemista, toisen ja itsen arviointia. Pohdittiin yhdessä mm. vuorovaikutusta ja seksuaalisuutta. Ryhmän kanssa yhdessä tehtävät jututkin oli ihan mielenkiintoisia - kovin erilaisia ja eri-ikäisiä pariskuntia oli paikalle saapunut. Ja jokainen sai tietty kertoa itsestään ja parisuhteestaan juuri sen verran kun halus.

Mutta mutta: "asiantuntijana" toiminut vetäjä ei meiltä saanut kovin korkeita pisteitä. Eläkeläinen oli ehkä liian pikaisella aikataululla repäisty mukaan, "puhumaan jotain", joka sitten meidän mielestä sisälsi vähän liikaa tietoa hänen omasta seksielämästään sairaan vaimonsa kanssa. Lisäksi "esiintyjä" voisi kiinnittää kuitenkin hieman huomiota siihen omaan ulosantiin ja liikehtimiseen, niin ettei se häiritse liikaa sanoman vastaanottamista...

Suoritettiin kuuliaisesti paritehtäviä, ehkä niistä jotain jäi korvan taakse kotiin ja arkeen viemisiksi?

Ostettiin myös kotiin lukemista.

 

Lisäksi tehtiin fasciavenyttelyä, painittiin (!), frisbeegolfattiin, käveltiin, saunottiin, uitiin, rentouduttiin. Syötiin hyvää ruokaa, juotiin ihmeellisiä oluita (onneks oli oma kuohari mukana!) pelattiin Smartia.

Parisuhdeleiriläiset =)

Ihan hauska vähän erilainen viikonloppu. Ja ehkä eväitä arkeen? Ainakin jotain ajattelemisen aihetta.

Erilainen kesälomaviikko

Sattumien kautta kesälomani viimeinen viikko syyskuun alussa olikin tyystin erilainen kuin yleensä koskaan. Pertti lähti työreissulle Shanghaihin - jonne minäkin ensin himaloin mukaan, mutta viisuminhankintakiireen vuoksi se jäi minun osaltani haaveeksi. Olis ollu kyllä kivaa... Tyydyin muistelemaan vanhoja maisemia whatsuppin välityksellä.

Sen sijaan vietin yhden kokonaisen viikon yksin, kotona! Melko eksoottista sekin! Toki suunnittelin ajankäyttöäni melko tehokkaasti etukäteen, mutta kaikki tekeminen oli hyvin rentoa, palauttavaa, mielihyvää tuottavaa. Viikon aikana ehdin käymään parturissa (extrapitkällä päähieronnalla), jalkahoidossa, verenluovutuksessa ja hierojalla. Syksyn balettitunnit alkoivat tiistaina: ensin normibaletti, ja päälle kärkkäritunti, ja sunnuntaina jazztanssi. 

Citymarketin sushiplätterin kanssa kutsuin itseni Kangasalle lounaalle, luettiin Ennin kanssa kirjaa. Ja Iidan. 

Sarin kanssa käytiin Filharmonian konsertissa (Vähävenäläinen; Rahmaninovia ja Tsaikovskia), Iidan kanssa käytiin katsomassa Sirkus Finlandia. 

Sirpa kävi meillä "saunaillassa" - saunottiin, syötiin kanasalaattia ja juotiin valkoviiniä. Päivitettiin mummuilutiedot, ja muutenkin maailma parani taas vähän.

Pyörittelin hulavannetta, spinnailin ja tein punnerruksia ym kotijumppaa, ja piipahdin Lentävässä Matossa vapauttamassa luonnollisen notkeuteni.. =) Jotain hyötyliikunnaksi kai laskettavaa oli Dahon-taittopyörän pakkaaminen auton perään ja "Volvo jarrupalojen vaihtoon" -ajelu... Ai niin ja luin A.E.Hotchnerin Hemingwayn elämästä kertovaa kirjaa Papa Hemingway.

Kaiken kaikkiaan erittäin rentouttava ja varsinkin ihmeellisen erilainen kesälomapätkä!

Idiootti ja Ihmisen aika

Milkan sain houkuteltua mukaani Kellariteatteriin 29.8. katsomaan Idiootin. Milka lienee lukenut myös kirjan, minä en. Vielä.

Dostojevskin Idiootti on Tampereen Teatterin ja Työväen teatterin yhdessä tuottama teatteriesitys, tehty kiertue-esitykseksi palvelutaloihin.

Tarina kertoo Pietarin seurapiireihin palaavasta ruhtinas Myškinistä, joka joutuu kohtaamaan ympäröivän yhteisön ennakkoluuloja ja asenteita. 

"Ihmisen elämänkaari alkaa puhtaudesta ja viattomuudesta - kumpikin ominaisuuksia, joita vain harva kykenee elämän edetessä ylläpitämään. Kohdatessamme tuollaisen erityisyksilön vertaamme häntä itseemme ja toteamme hänet höpsöksi, lapselliseksi - idiootiksi. Tämä esitys kertoo elämän innon ja rakkauden tukahtumisesta. Samalla se on kunnianosoitus niille, jotka kaikesta huolimatta ovat nuo ominaisuudet itsessään kyenneet säilyttämään tai löytäneet ne elämäänsä uudelleen." 

Idiootti sisälsi paljon musiikkia, suuria tunteita ja lämmintä huumoria. Kolme näyttelijää otti sujuvasti haltuunsa näytelmän kaikki viisi henkilöä. Lavastus oli pieni ja yksinkertainen, helposti siirreltäväksi tehty. Mutta silti ihan toimiva.

Lisää tällaisia haitarilla säestettyjä epilepsiakohtauksia!

 

*********

Ja viimeisenä mahdollisena aukiolopäivänä 1.9. ehdimme kuin ehdimmekin Mäntän kuvataideviikoille! Suomen laajin nykytaiteen kesänäyttely. 

Teemana "Ihmisen aika" - yli 50 nykytaiteilijan pohdintaa ihmisen vaikutuksesta ympäristöönsä, ekologiaa ja ihmisen vastuuta maailman tilasta. Kuraattori Marja Helander sanoi pyrkineensä siihen, että kuvataideviikoista tulee kävijälle elämys, joka jättää jälkeensä vahvan tunnekokemuksen ja tarjoaa askaretta mielelle. Kyllä, oli vaikuttava kokonaisuus!

Paavo Paunun jättiläinen. Toi isompi noista.

Berit Talpsepp-Jaanisoo: The Sphinx

Mammu ja Pasi Rauhala: Kaiken se kestää

Mammu ja Pasi Rauhala: Hanging in there

Anna Estarriolla: Reincarnation alert, the acrobat and the next one to perform

Sari Koski-Vähälä: Tutkielma ajan kokemisesta, Pihlajanmarjat viideltä satokaudelta, rautalanka

Helander sanoi pyrkivänsä siihen, että kesän 2019 Kuvataideviikoista tulee näyttelyvieraalle elämys, joka jättää jälkeensä vahvan tunnekokemuksen ja tarjoaa askaretta mielelle.

Taiteilijat tutkivat ihmisen vaikutusta ympäristöönsä monin tavoin: uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden tai vaikka eläinten näkökulmasta.yli

teema oli Ihmisen aika. Näyttely pohti yli 50 nykytaiteilijan voimin sitä, mitä tapahtuu, kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja? Monet XXIV Mäntän kuvataideviikoille kutsutuista taiteilijoista pohtivat ekologiaa ja vastuutamme maailman tilasta. Osaa taiteilijoista yhdisti Lappi ja pohjoinen ulottuvuus.Kyseessä ei kuitenkaan ollut pelkkä ympäristönäyttely. Taiteilijat tutkivat ihmisen vaikutusta ympäristöönsä monin tavoin: uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden tai vaikka eläinten näkökulmasta.

teema oli Ihmisen aika. Näyttely pohti yli 50 nykytaiteilijan voimin sitä, mitä tapahtuu, kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja? Monet XXIV Mäntän kuvataideviikoille kutsutuista taiteilijoista pohtivat ekologiaa ja vastuutamme maailman tilasta.