Roopelle viimeiset halit
Miklaus Malliga Malte, meidän (=Milkan!) Roope, tuli sitten elämänsä päähän. 17.9.2019 Roope täytti 14 vuotta, ja koska pitkä elämä oli jo tuonut mukanaan paljon vaivoja, Milka oli päättänyt antaa Roopelle parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan - lopettaa kivut ja säryt ja ahdistuksen. Lonkkavaivat ja hermopinteet vaikeuttivat välillä ylösnousua pahasti, ja varsinkin yksin ollessaan Roope koki sitten hätääntyneisyyttä.
Aikaisemmin syksyllä jo kerran käytettiin Roopea päivystyksessä, kun ei jalat kantaneet ollenkaan. Päivittäiset kipulääkityksetkään ei enää auttaneet.
Roope oli isosta sisaruskatrastaan kaiketi viimeinen Miklaus, vaikka muutkin elivät pitkäikäisiksi.
Roope vietti melko epätavallisen monipuolisen ja monimuotoisen elämän, mm. matkaillen enemmän kuin moni meistä ihmisistä. Roope väisteli Kissanmaalla vapaana juoksevia gerbiileitä (kaikki tallella..?), lenkkeili Nekalassa Iidesjärven lintuja seuraten, Itsenäisyydenkadulla kaverina oli Andersin bokseri Nana.
Välillä Roope käväisi asumassa Torniossa, Milkan mediaopintojen ansiosta - siellä saattoi lenkkeillä myös Ruotsin puolella. Olihan tarvittavat rokotukset kunnossa...?
Torniosta Roope junaili vaihtoon: Baltian läpi Budapestiin, vakuuttaen matkalla bussiyhtiön johtajan hyvätapaisuudellaan, jotta sai erikoisluvan matkata bussilla, kun junia ei välillä kulkenutkaan...
Budapestissä Roopella oli hyvä ystävä Szozzy, saksanpaimenkoira, jonka kanssa viettivät aikaa puutarhassa telmien, sillä välin kun Milka opiskeli mediaa ja unkaria Momessa (Moholy-Nágy Műveszeti Egyetem).
Vuoden Budapestin oleskelun jälkeen Roope päätti muuttaa Milkan kanssa Hampuriin. Harva suomalainen haukku on lenkkeillyt Reeberbahnilla!
Hampurin aikoihin Roope matkaili Saksassa ristiin rastiin, mm. Giessenissä ja Kasselissa, ja matkailuinnostus laajeni myös Italiaan Comojärvelle, missä Roope kävi purjehtimassa... Sieltä Keski-Euroopasta kun oli niin helppo kävästä missä vaan!
Parin vuoden jälkeen veri veti kuitenkin takaisin Suomeen, takaisin kunnon talveen: siispä muutto Rovaniemelle. Ja sieltä edelleen takaisin Tampereelle, missä Roopelainen sitten Kalevassa vietti elämänsä viimeisen vuoden. Paluu juurille, pitkän ja jännittävän monimuotoisen elämän jälkeen.
Josko monet koirat kuulemma eivät (muka?) tykkää halailusta, niin Roope kyllä tykkäsi - tuuppasi itsensä varta vasten halattavaksi ja taputeltavaksi! Ja ihan varmasti sai Milkalta päivittäisiä halauksia juuri niin paljon kuin halusi.
 |
| Viimeisten synttärien etkot koirakaverien kanssa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti