Jatkuvasta marraskuusta kohti kevättä?

Talvi on ollut ... luvalla sanoen aika kamala! Syksy oli pitkä ja pimeä, eikä se ole vielä tammikuun loppupuolellakaan edes loppunut! Ihan yhtä marraskuuta on ollut syyskuusta lähtien! Talvirenkaatkin vaihdettiin autoihin aikoja sitten, mutta edelleenkään ei näy lunta maassa. Ehkä ei tänä talvena tulekaan?

Sinänsä (vaikka tätä ei saakaan sanoa ääneen), niin minuahan lumettomuus ja vuodenaikaan nähden lämmin keli ei sinänsä haittaa ollenkaan! Ei tarvitse skrapata auton ikkunoita ja kaivaa autoa esiin hangesta aamuisin, ei tarvi nähdä vaivaa lumitöistä, ei palella niin paljon ulkona.... Sitä paitsi: ihan kohta on jo paljon valosampaa!!

Tänään 24.1.2020: auringon nousu 09:07, auringon lasku 16:06 - päivän pituus 06:59; päivän pituuden muutos eilisestä +4min 59s, viime talvipäivänseisauksesta +1h 39min 55s (22.12.2019) 

Eli pahin on joka tapauksessa taas kerran ohitettu, ja voi alkaa jo odottaa kevättä ja kesää! Aina parasta! Ja nyt onkin vielä ekstrasti paljon kaikkea mietittävää ja suunniteltavaa, mikäli kaikki alustavat matkasuunnitelmat toteutuvat. Vaatii vielä paljon hahmottelua.

Mutta sen verran olen laittanut alulle asioiden hoitoa ensimmäisen matkan tiimoilta, että otin selvää voimassaolevista rokotuksistani - eikä ollut muuten ihan yksinkertainen tehtävä! Mutta nyt ne on kaikki ajan tasalla: keltakuumerokotus, jäykkäkouristus- ja kurkkumätä-, poliotehosteet. Vähän elimistö oli pari päivää ihmeissään, että mitä ihmettä tapahtui...

Malarialääkitystä ehkä vielä mietitään, kun siitä on sen verran huonoja juttuja liikkeellä, että koittaisko vaan suojautua hyttysiltä?! Ennestäänkin on jo jotain vaatteita, joiden pitäisi tähän myös auttaa: permetriinillä tms käsiteltyjä craghopperspaitoja ja housuja. Tilauksessa vielä samaa sarjaa lierihatut ja sukat - josko niillä jo pärjäis??

Alkukesän tuleva loma on siis safari Tansaniassa, ja sen jälkeen löhöilyä (pjaapa-jaa..?) Sansibarin saarella! Ehkä sen ajatuksen voimalla selviää tästä lopustakin marraskuusta, kunnes se vaihtuu edes huhtikuuksi?!

Iida-viikonloppu

Tammikuisena viikonloppuna 17-19.1. saimme taas pitkästä aikaa Iidan mummulaan yökylään. Vähän on viikonloppujen aktiviteetit muuttaneet muotoaan, kun Iida on nyt jo kohta 9v! Mutta paljon on vielä samoja vanhoja kivoja leikkejäkin: aina välillä Iida muuttuu milloin miksikin - yleensä kissaeläimeksi. Tällä kertaa meillä asusteli lumileopardin pentu nimeltä XieXie. Sitä piti sitten kouluttaa, silittää, antaa ruokaa, sen kanssa leikkiä, tehdä sille pesä...

Lumileopardi XieXie juo kaakaoo omassa pesässään

Välillä kun leopardijutuilta ehdittiin, pelattiin lasten trivialia ja kalapeliä, ja pyöriteltiin Milkan vanhoja marmorikuulia. Lasten Trivial sai kyllä tämän pelin jälkeen lähtee poistoon, koska se olikin vuodelta 1992, eikä Iida ollut kuullutkaan Rosvo Rudolfeista, Jaakosta ja herneenvarresta, ja "Mitä nappulaa painat, jos haluat kasetin ulos videonauhurista?" No eject.... Kysymykset vanhoista saduista oli niin vanhoja, etten minäkään ollut kaikista kuullut. Ohitettiin osa kysymyksistä ihan suosiolla, "seuraava!".

Aamun ohjelmaan kuuluu aina luonto-ohjelmia aamupalan kanssa, tällä kertaa mieluisinta oli Eläinsairaalajaksot. Välillä pitää tietty kölliä ja kainaloida ja hipsutella, samalla voi vaikka lukea, nyt oli vuorossa Aku Ankat.

Kelit oli kohtuullisen hyvät ulkoiluun, niinpä käytiin lauantaina koirakävelyllä Tahvon ja Hipun ja Lorun kanssa (Sari ja Jokkekin oli mukana...).

 

Vaaria huijattiin 6-0: "En jaksa enää kävellä..."

Lauantai-illan ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa yleensä sauna ja kylpyleikit Simban ja kaverien kanssa.
 
Ja sunnuntaina käytiin laavuretkellä Kaitajärven nuotiopaikalla - 8km kävely sujui varsin mainiosti makkaran ja kaakaon avulla. Ja varsinkin kun matkalla oli paljon mielenkiintoisia kiviä, joiden päälle piti kiivetä. Ihan oltiin välillä Simban reviirillä - samannäköisiä kielekkeitä!

Ja vielä sunnuntai-iltana uintireeneihin, niin taitaapa uni tulla!

Rånäs Slott - nostalgiaviikonloppu

Pitkään on jo ollut ajatuksissa, ja nyt se vihdoin toteutettiin: Tiinan ja Peten kanssa luksusviikonloppua viettämään luksushotelliin, Rånäs Slott. 

Se, että miksi ihmeessä juuri tällainen kongressihotelli keskellä ei-mitään, Tukholmasta n. 70km pohjoiseen...? No, koska bongasin jo joskus vuosia sitten, että entisestä Rånäs Sjukhemistä on tehty hieno kongressihotelli. Ja, minähän olin kesän 1982 (josta nyt on siis vaatimattomat 38 vuotta aikaa...) töissä tuossa kyseisessä sairaalassa: "mentalsjuksköterska" lukee työtodistuksessa!


Joten varsinkin minulle tämä oli melkoinen aikamatka - muistoja, nostalgiaa, haikeutta. 38 vuodessa maisemat muuttuvat melko paljon, mutta linna oli restauroitu todella hienosti, vanhat katto- ja seinämaalaukset säilyttäen. Yhdessä huoneessa oli jopa vielä alkuperäiset tapetit - joo-o, piti oikein tarkistaa vanhoista valokuvista: samat! 

Jotain samaa, mutta toki sisustuksen ja huonekalujen muutokset muuttivat näkymää. Eikähän ne muistikuvatkaan näin pitkän ajan jälkeen olleet enää ihan kirkkaita. Vanhat kaakeliuunit ja niiden päällä olevat patsaat oli säilytetty, mahtipontinen sisääntuloaula oli entisellään. Kirjastohuoneen viereen oli tehty baari (sitä ei ollut v. 1982..), ja sen takana ollut huone, joka silloin oli toimistona ja lääkevarastona, oli nyt baarin minikeittiö.

Varsinkin ruokasali valtavine kattomaalauksineen vei minut elävästi vuoteen 1982, jolloin muistisairasta Hugoa muistuttelin, että nyt ollaan syömässä... Nyt mukana ollut porukka muisti kiitettävästi ihan itse. =)

Nautimme hotellin antimista täysin siemauksin - neljän ruokalajin ruokapaketti kuului kokonaishuonehintaan. Aivan ihana oli yläkerran salissa tarjoiltu "afternoon tea", joka oli aika paljon enemmän kuin pelkkää teetä: keitosta lähtien tarjolla oli ihan mitä vaan, sekä suolaista että makeaa. Kyllä sillä jaksoi iltaruokaa odotella!

Lauantaipäivä vietettiin ensin pitkällä kävelylenkillä ympäri Rånäsin - jossa ei todellakaan ollut yhtään mitään nähtävää! Se ainoa ICA Snabbköpkin oli sitten jo lopettanut toimintansa... Vanha rautatieaseman asemarakennus oli muuttunut yksityisasunnoksi, samoin Gamla Personalvillan. Ruukin alueella näytti siltä, että ehkä saattaisi kesällä olla jotain pienimuotoista kahvila/baaritoimintaa...?

Jokunen kai siellä kylillä kuitenkin edelleen asuu - ehkä hotellin työntekijöitä kaikki? Ei yhtään kauppaa, ei kirkkoa, ei mitään, mistä huomaisi, että ollaan jossain kylän "keskustassa". Keskusta lienee siis nykyään tuo Rånäs Slott? 

Me kuitenkin osasimme nautiskella meidän luksusviikonlopusta täysin siemauksin, mm. rantasaunan terassilla jacuzzeissa lilluen ja shampanjaa lipitellen... 

Ihanaa, taas on yksi pitkään kypsytelty reissu toteutettu, ja kaikki mukanaolijat olivat samaa mieltä: täysin hintansa arvoinen luksusviikonloppu!

Paluumatkalla tsekattiin vielä pikaisesti Uppsalan ja Norrtäljen keskustat, mutta todettiin, että nämä molemmat kaupungit ovat ehkä parhaimmillaan muulloin kuin pimeässä ja räntäsateessa, joka yllätti meidät - mutta onneksi vasta poistuttuamme Rånäsista!