Pitkään on jo ollut ajatuksissa, ja nyt se vihdoin toteutettiin: Tiinan ja Peten kanssa luksusviikonloppua viettämään luksushotelliin, Rånäs Slott.
Se, että miksi ihmeessä juuri tällainen kongressihotelli keskellä ei-mitään, Tukholmasta n. 70km pohjoiseen...? No, koska bongasin jo joskus vuosia sitten, että entisestä Rånäs Sjukhemistä on tehty hieno kongressihotelli. Ja, minähän olin kesän 1982 (josta nyt on siis vaatimattomat 38 vuotta aikaa...) töissä tuossa kyseisessä sairaalassa: "mentalsjuksköterska" lukee työtodistuksessa!
Joten varsinkin minulle tämä oli melkoinen aikamatka - muistoja, nostalgiaa, haikeutta. 38 vuodessa maisemat muuttuvat melko paljon, mutta linna oli restauroitu todella hienosti, vanhat katto- ja seinämaalaukset säilyttäen. Yhdessä huoneessa oli jopa vielä alkuperäiset tapetit - joo-o, piti oikein tarkistaa vanhoista valokuvista: samat!
Jotain samaa, mutta toki sisustuksen ja huonekalujen muutokset muuttivat näkymää. Eikähän ne muistikuvatkaan näin pitkän ajan jälkeen olleet enää ihan kirkkaita. Vanhat kaakeliuunit ja niiden päällä olevat patsaat oli säilytetty, mahtipontinen sisääntuloaula oli entisellään. Kirjastohuoneen viereen oli tehty baari (sitä ei ollut v. 1982..), ja sen takana ollut huone, joka silloin oli toimistona ja lääkevarastona, oli nyt baarin minikeittiö.
Varsinkin ruokasali valtavine kattomaalauksineen vei minut elävästi vuoteen 1982, jolloin muistisairasta Hugoa muistuttelin, että nyt ollaan syömässä... Nyt mukana ollut porukka muisti kiitettävästi ihan itse. =)
Nautimme hotellin antimista täysin siemauksin - neljän ruokalajin ruokapaketti kuului kokonaishuonehintaan. Aivan ihana oli yläkerran salissa tarjoiltu "afternoon tea", joka oli aika paljon enemmän kuin pelkkää teetä: keitosta lähtien tarjolla oli ihan mitä vaan, sekä suolaista että makeaa. Kyllä sillä jaksoi iltaruokaa odotella!
Lauantaipäivä vietettiin ensin pitkällä kävelylenkillä ympäri Rånäsin - jossa ei todellakaan ollut yhtään mitään nähtävää! Se ainoa ICA Snabbköpkin oli sitten jo lopettanut toimintansa... Vanha rautatieaseman asemarakennus oli muuttunut yksityisasunnoksi, samoin Gamla Personalvillan. Ruukin alueella näytti siltä, että ehkä saattaisi kesällä olla jotain pienimuotoista kahvila/baaritoimintaa...?
Jokunen kai siellä kylillä kuitenkin edelleen asuu - ehkä hotellin työntekijöitä kaikki? Ei yhtään kauppaa, ei kirkkoa, ei mitään, mistä huomaisi, että ollaan jossain kylän "keskustassa". Keskusta lienee siis nykyään tuo Rånäs Slott?
Me kuitenkin osasimme nautiskella meidän luksusviikonlopusta täysin siemauksin, mm. rantasaunan terassilla jacuzzeissa lilluen ja shampanjaa lipitellen...
Ihanaa, taas on yksi pitkään kypsytelty reissu toteutettu, ja kaikki mukanaolijat olivat samaa mieltä: täysin hintansa arvoinen luksusviikonloppu!
Paluumatkalla tsekattiin vielä pikaisesti Uppsalan ja Norrtäljen keskustat, mutta todettiin, että nämä molemmat kaupungit ovat ehkä parhaimmillaan muulloin kuin pimeässä ja räntäsateessa, joka yllätti meidät - mutta onneksi vasta poistuttuamme Rånäsista!
Se, että miksi ihmeessä juuri tällainen kongressihotelli keskellä ei-mitään, Tukholmasta n. 70km pohjoiseen...? No, koska bongasin jo joskus vuosia sitten, että entisestä Rånäs Sjukhemistä on tehty hieno kongressihotelli. Ja, minähän olin kesän 1982 (josta nyt on siis vaatimattomat 38 vuotta aikaa...) töissä tuossa kyseisessä sairaalassa: "mentalsjuksköterska" lukee työtodistuksessa!
Joten varsinkin minulle tämä oli melkoinen aikamatka - muistoja, nostalgiaa, haikeutta. 38 vuodessa maisemat muuttuvat melko paljon, mutta linna oli restauroitu todella hienosti, vanhat katto- ja seinämaalaukset säilyttäen. Yhdessä huoneessa oli jopa vielä alkuperäiset tapetit - joo-o, piti oikein tarkistaa vanhoista valokuvista: samat!
Jotain samaa, mutta toki sisustuksen ja huonekalujen muutokset muuttivat näkymää. Eikähän ne muistikuvatkaan näin pitkän ajan jälkeen olleet enää ihan kirkkaita. Vanhat kaakeliuunit ja niiden päällä olevat patsaat oli säilytetty, mahtipontinen sisääntuloaula oli entisellään. Kirjastohuoneen viereen oli tehty baari (sitä ei ollut v. 1982..), ja sen takana ollut huone, joka silloin oli toimistona ja lääkevarastona, oli nyt baarin minikeittiö.
Varsinkin ruokasali valtavine kattomaalauksineen vei minut elävästi vuoteen 1982, jolloin muistisairasta Hugoa muistuttelin, että nyt ollaan syömässä... Nyt mukana ollut porukka muisti kiitettävästi ihan itse. =)
Nautimme hotellin antimista täysin siemauksin - neljän ruokalajin ruokapaketti kuului kokonaishuonehintaan. Aivan ihana oli yläkerran salissa tarjoiltu "afternoon tea", joka oli aika paljon enemmän kuin pelkkää teetä: keitosta lähtien tarjolla oli ihan mitä vaan, sekä suolaista että makeaa. Kyllä sillä jaksoi iltaruokaa odotella!
Lauantaipäivä vietettiin ensin pitkällä kävelylenkillä ympäri Rånäsin - jossa ei todellakaan ollut yhtään mitään nähtävää! Se ainoa ICA Snabbköpkin oli sitten jo lopettanut toimintansa... Vanha rautatieaseman asemarakennus oli muuttunut yksityisasunnoksi, samoin Gamla Personalvillan. Ruukin alueella näytti siltä, että ehkä saattaisi kesällä olla jotain pienimuotoista kahvila/baaritoimintaa...?
Jokunen kai siellä kylillä kuitenkin edelleen asuu - ehkä hotellin työntekijöitä kaikki? Ei yhtään kauppaa, ei kirkkoa, ei mitään, mistä huomaisi, että ollaan jossain kylän "keskustassa". Keskusta lienee siis nykyään tuo Rånäs Slott?
Me kuitenkin osasimme nautiskella meidän luksusviikonlopusta täysin siemauksin, mm. rantasaunan terassilla jacuzzeissa lilluen ja shampanjaa lipitellen...
Ihanaa, taas on yksi pitkään kypsytelty reissu toteutettu, ja kaikki mukanaolijat olivat samaa mieltä: täysin hintansa arvoinen luksusviikonloppu!
Paluumatkalla tsekattiin vielä pikaisesti Uppsalan ja Norrtäljen keskustat, mutta todettiin, että nämä molemmat kaupungit ovat ehkä parhaimmillaan muulloin kuin pimeässä ja räntäsateessa, joka yllätti meidät - mutta onneksi vasta poistuttuamme Rånäsista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti