Baletin ja jazzin kevätnäytös 23.4.2022

Vietettiin taas kiva ja vähän jänskättäväkin tanssintäyteinen päivä Nokian teatterilla: perinteinen Pirkan Opiston kevätnäytös, jossa me aikuiset oltiin mukana baletin ja jazzin esityksillämme.

Kaksi näytöstä, molemmissa kaksi esitystä, ja kenraalit ennen ensimmäistä esitystä, eli vietimme teatterilla koko päivän. Toki jälleen kerran olimme varautuneet päivään nyyttärieväillä, joita olisi - taas - riittänyt isommallekin pataljoonalle... 😊

Esitykset meni yllättävänkin hyvin, ainakin omasta mielestä - pari pientä mokaa jollain muka jossain, mutta sovittiin että niitä ei kukaan huomannut!

 

Ope Eve

 

 

 

 

Ja ainakin meillä oli hauskaa!

Iskihän se korona sitten meihinkin!

 Jo vain olikin sellanen pääsiäinen, että jää mieleen. 

Siitä, ettei tapahtunut mitään, ei käyty missään, ei tehty mitään, ei nähty ketään. Koska korona. Pertti sen ensin oli jostain napannut - tiedä sitten mistä, mahdollisuuksia taisi olla monia: työmatka Slovakiaan, jääkiekkopeli, keikka... ja parin päivän viiveellä se oli sitten mullakin, vaikka yritettiin ensin muka leikkiä kahden kerroksen väkeä.

Yskää, nuhaa, niskasärkyä, päänsärkyä, kuumetta, ja aivan totaalinen väsymys ja jaksamattomuus. Kesti 4 päivää. Jonka jälkeen jäi yskä ja väsymys - tätä on nyt kestänyt jo 2 viikkoa...

Kauankohan kestää päästä normaalienergiseen olotilaan?

Yritin vielä taistella vastaan...

Mutta niin vaan kaaduin minäkin

Pääsiäisen kohokohtia

 

 

 

Eivør GliveLab 11.4.2022

Voihan Eivør! 

Ollaan käyty Eivørin keikoilla 2 kertaa aiemminkin - se kun näköjään tykkää käydä Tampereella - mutta tällä kertaa kun oli mahdollisuus valita tällainen vähän intiimimpi GLiveLab-keikka, niin otettiin vaihteeks se.

Keikan aloitti ihan uusi tuttavuus Lucky Lo, banjoa ja pianoa soitellen, ja laulellen. Kööpenhaminassa asusteleva, ruotsalaissyntyinen laulaja/lauluntekijä. Myöhemmin kuunneltiin spotifysta lisää, mutta täytyy sanoe, että livenä pelkällä pianolla säestettynä oli kyllä jotenkin minun korvaani miellyttävämpi. No, ainahan live on jotain muuta kun spotify.

https://www.youtube.com/watch?v=FSZEfApu_w4

 

Mutta illan päätähti oli toki Eivør, färsaarten lumoava lahja musiikille. Eivørin musiikkityyli on - Eivøria!! Kuulee että hän on opiskellut klassista musiikkia ja jazzia, mutta myös tosi selkeät perinteisen färsaarelaisen kansanmusiikin vaikutteet kuuluu. Osa biiseistä on vähän kuin kansanlauluja, ja varsinkin kun Eivør ottaa käsittelyynsä shamaanirumpunsa ja vetää korkeelta ja kovaa, niin menee kylmänväreet... Uusimmat biisit taitaa olla enimmäkseen englanninkielisiä, mutta mulle kyllä uppoo vielä paremmin ne fäärinkieliset (føroyskt), joista ei tartte yrittääkään ymmärtää mitään, vaan voi vaan antautua vietäväksi!

Ihanan intiimi GLiveLab, jossa aivan mieletön äänentoisto, tupa täynnä iloisia, musiikista nauttivia ihmisiä, rose rieslingiä lasissa - mikä ihana maanantai-ilta!

 

 

 

Ja toki ikifani ostaa aina Eivørin keikalta uusimman vinyylin, nimmarilla varustettuna.. Ja pääsinpä minäkin halailemaan Eivøriä - hänellä oli selvästi tosi hyvä fiilis, ja vessajonossa "hug time"... 😍

 

Maailman (=Putinin) julmuus ja hulluus

En ehkä jaksa tätä hullua maailmaa... Nyt ne tuolla miettii, että onkohan Putin sairas - NO ON. Mutta että mikä sitä vaivaa - no ainakin vainoharhaisuus, narsismi, vakava persoonallisuushäiriö, psykopatia, tunnekylmyys, empatiakyvyttömyys, syyllisyydentunteen puuttuminen, väkivaltaisuus, vastuuttomuus, julmuus, moraalittomuus... 

Kuka muuten voi jatkaa näitä toistuvia rikoksia. Enkä kyllä pysty hyväksymään sitä, että niiden vaan annetaan jatkua. BLAAH!

Mutta jospa se ymmärtäis tehdä saman kuin Hitler ja tappaa edes itse itsensä, kun ei salamurhaajat näytä onnistuvan! Tai jospa sillä olis se syöpä tai mikä nyt sitten, joka hoitaisi ainakin tämän psykopaatin pois päiväjärjestyksestä. Tosin, en tiedä montako samanlaista hullua sieltä löytyy tilalle... Mutta onhan tää ihan HULLUA.

 

 

Kuolemantanssi

TTT pisti nyt kyllä parastaan! Tai siis Jorma Uotinen, Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Olipahan sellainen visuaalinen elämys, että eipä usein tuu vastaan!! Niin intensiivinen, otteeseensa tempaava, että tunsin jännittäväni koko kehoani - muistinkohan hengittääkään...? Aivan loistavat tanssijat - karismaa, taitoa ja tunnetta lava täynnä. Huh.

Tampereen Työväen Teatterin Kuolemantanssi menee suoraan katsojan sieluun – lue esityksen arvio tästä

Teatteriarvio: Tiina Puumalaisen sovitus nostaa August Strindbergin klassikon täysin uudelle tasolle. Yhdessä Teppo Järvisen ja huikean tanssijatrion kanssa Puumalainen on loihtinut teoksesta visuaalisen elämyksen, joka puhuttelee katsojan kaikkia aisteja.

Lavastuksen näyttävin elementti on valtava kivisydän, joka välillä valtaa lähes koko näyttämön. Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön pitkä yhteistyö näkyy näyttämöllä täydellisenä yhteispelinä. 

Kylmät väreet nousevat iholle heti ensimmäisen näyttämökuvan aikana. Tampereen Työväen Teatterin Suuren näyttämön yllä leijuva karu saari kohoaa kohti kattoa, ja jää roikkumaan kaiken ylle musertavaksi järkäleeksi.

Taustalla kaikuvat avioliittonsa vankina viruvan Alicen (Sirpa Suutari-Jääskö) ajatukset: Onnettomaksi vaimoksi päätynyt entinen näyttelijätär kaipaa epätoivoisesti pois saarelta. Ahdistus valuu suoraan katsojan ihon alle.

Tiina Puumalaisen Strindberg-tulkinnan suurin vahvuus on huikea intensiteetti, joka pitää katsojan otteessaan esityksen ensimmäisistä hetkistä loppuun asti.

Linnoitussaaren oikukkaan kapteenin Edgarin (Jorma Uotinen) ja näyttelijänuransa hylänneen katkeran Alicen avioliittohelvetti tykitetään näyttämöltä suoraan katsojan aisteihin ja tunteisiin.

Toisiaan 25 vuotta vihannut ja rakastanut aviopari joutuu koettelemaan valintansa uudelleen, kun arkea tulevat ravistelemaan Alicen serkku Kurt (Jukka Haapalainen) ja iäkkään Edgarin henkeä uhkaava sydänsairaus.

Pariskunnan asemasodaksi jämähtänyt avioliitto räjähtää tunteiden aallokoksi, jossa vuorottelevat viha, rakkaus, intohimo, pelko ja kostonhimo.

Pelkkiä tähtiä

On mahdotonta sanoa, kuka on läpeensä taidokkaan esityksen kirkkain tähti. Omien taiteenalojensa huiput pelaavat näyttämöllä ja sen kulisseissa yhteen niin saumattomasti, että jokainen osa-alue on silkkaa nautintoa.

Ohjaaja Tiina Puumalaisella ja lavastaja Teppo Järvisellä on taustallaan niin pitkä yhteistyö, että kaksikko puhuu kuin luonnostaan samaa kieltä. Lavastus ja vaikuttavat videoelementit luovat näyttämölle yhtä aikaa upean ja karmean, painajaismaisen maailman, joka vangitsee katsojan täysin.

Visuaalisen maailman keskiössä on saaresta raskaaksi kivisydämeksi muuntuva järkäle, joka leijuu vuoroin hiljaisena painona kaiken yllä, vuoroin koko näyttämön valtaavana ahdistavana möykkynä. Yksinkertaista elementtiä hyödynnetään läpi esityksen äärimmäisen tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Elämän näyttämölle puhaltavat Suomen kaikkien aikojen menestynein kilpatanssipari Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen sekä karismallaan mykistävä Jorma Uotinen.

Tanssijoiden kehot välittävät katsojalle kaikki ne tunteet ja vivahteet, joita sanat eivät riitä kertomaan. Vaikka Strindbergin näytelmätekstiä on karsittu, tanssin kieli saa esityksen puhumaan paljon sellaista, mistä pelkkä puhenäytelmä vaikenisi. Tanssijoiden kehoista ja liikkeestä välittyvä tunne on juuri se osa-alue, joka esityksestä uppoaa syvimmin katsojan sieluun.

Jorma Uotinen on täydellinen valinta yhtä aikaa hauraan ja julman Edgarin rooliin. Konkari rakentaa moniulotteisen hahmon näyttämölle tyylikkään hienotunteisesti, pisaraakaan liikaa osoittelematta.

Hypnoottinen äänimaailma

Mykistävän kokemuksen kruunaa esityksen upeasti rakennettu äänimaailma. Alicen ja Edgarin avioliitto on niin tukahtunut, että heidän keskinäisissä kohtauksissaan musiikille ei ole lainkaan sijaa.

Saaren ahdistusta kaikuva äänimaisema ja sen kanssa vuorotteleva musiikki viimeistelevät esityksen rytmin.

Hetkittäin vapaus vilahtaa näyttämöllä, mutta Edgar ja Alice valuvat väistämättä takaisin piinaavaan kuplaansa. Katsojakin saa happea kunnolla vasta, kun astuu teatterista ulos pakkaseen. Kokonaan esitys ei irtoa kehosta ja mielestä koko iltana.