Pakkokesälomalla 2 viikkoa, koska firma kiinni. Ja miten ihmeessä sainkin itseni ylipuhuttua siihen, että ollaan lähes koko tuo 2 viikkoa Lapissa?? Ensimmäinen viikko Ylläksellä, välillä ajelua Muonioon, Tornioon, ja taas takaisinpäin, Leville, jossa toinen viikko.
 |
Tältä näytti Kolarin asemalla kun saavuimme...
|
Ihmeellistä, mutta niin siinä vaan kävi. Autojunalla Kolariin, siitä ajelu Ylläkselle Raija-Liisan ja Riston Hippurakkaan eka viikoksi. Miesten maratonpyöräilyn odottelua, vesisateessa pyöräilyä..
 |
Ehdittiin myös juhlistaan Raija-Liisan ja Riston hääpäivää!
|
 |
Keli oli melko harmaa ja kostea
|
Pertti ja Risto siis maratonpyöräilyyn: kuskattiin miehet torstai-iltana Muonioon, mistä heillä lähtö perjantaiaamuna, n. 230km, mutkan kautta takasin kohti Äkäslompoloa.
Puolimatkan
krouvissa oltiin heitä vastassa - hyvin oli mennyt, ei mitään ongelmia.
Yöpyivät Äkäslompolossa, ja lauantaiaamuna lähtö kohti Tornioo, n.
250km.
Sillä välin me Raija-Liisan kanssa parannettiin maailmaa Hippurakassa, ja käytiinpä pienimuotoisilla Lempates-päivilläkin, Selvä Pyy!
Lauantaina sitten ajelimme Raija-Liisan kanssa peräkanaa Ylläkseltä Tornioon, miehiä vastaan maaliin. Hyvävoimaisina saapuivat perille.
Urakkansa suorittaneet pyöräilijät tässä massiivisen hohtavista teräsrenkaista tehdyn lohipatsaan Kojamon edessä Nordbergin Möljällä. Tornion kaupungin 2021 juhlavuoden veistos, kuvanveistäjät Teija ja Pekka Isorättyä.
Itse asiassa mua taisi väsyttää melkein yhtä paljon (enemmän?) autolla moisen matkan ajaminen...
Onneks olin kuitenkin vaihtanut suunnitelmaa lennosta ja varannut Torniosta hotellihuoneen yöksi, eli ei lähdetty saman tien illalla ajaan kohti Leviä.. 😨 Voitiin sen sijaan istahtaa kaikessa rauhassa Umpitunneliin.
Nukuttiin hyvä yö ja syötiin runsas aamupala, ja vasta sitten nokka kohti Leviä.Matkalla poikettiin Ruotsin puolella: Kukkolaforsen Haparanda ja Pajala, Vittulanjänkä.
Toinenkin koski osui matkalle, Kattilakoski Niskanpäässä.
Pajalassa pyörähdettiin Vittulajänkää etsimässä, kylttiä ei löytynyt, mutta navigaattorin mukaan Vittulajänkällä oltiin. Kovin oli hiljaisen oloinen kyläpahanen. Käytiin Pajalan kirkossa ja hautausmaalla, ja kirkkokahveilla Lars Leevi Laestadiuksen Pirtillä.
Lähes 300km jälkeen sunnuntaina klo 15 perillä Levillä, löytyi ensin avaimet ja sitten mökki.
Levillä näytti olevan heinä-elokuun vaihteessa ei-ihan-niin-sesonki: melko monet ravintolat olivat laittaneet ovensa kokonaan kiinni. No löydettiin kuitenkin illaksi ruokapaikka, Hullun Poron Ämmilä. Jonka pihassa törmättiin heti siihen ihka aitoon hulluun poroon. Se puhisi mulle!
 |
Oikein maukasta iltapalaa Ämmilässä
|
Tiistaiaamuna haettiin Tuula ja Jussi meidän seuraksi mökkeileen. Tulopäivän Levi-sightseeing jäi vähän harmaaksi, kun sattui se viikon sateisin päivä.
Elokuun ensimmäinen viikko kului siis Levin maastoissa pyöräillen, hölkäten, patikoiden.
Enimmäkseen laitettiin kotona ruokaa, ja nautittiin sitä hyvän viinin kera. Porkkanapastalaatikkoa, perunoita, herkkutattikastiketta, uunikalaa, chiliaiolia, nuotiomakkaraa - siinä lomaviikon menu. Viimeisenä päivänä Tuulan ja Jussin bravuuri pytt i panna kaikista viikon varrella jääneistä jämistä - aivan mainioo!
Joka ilta saunottiin, koska joka päivä hikoiltiin jotain ulkoliikuntaa. Ja yhtä takuuvarmasti joka ilta pelattiin canastaa, jonka suhteen tapahtui kyllä jotain todella hämmentävää, koska Pertti voitti ylivoimaisesti joka pelin 😲.
Lauantain lähtöpäivän aamu kului pakkailuun ja siivoiluun, ja koska keli oli niin hyvä ja tavaraa autossa paljon, niin toteutettiin alkuperäinen suunnitelma A: poljettiin Pertin kanssa Leviltä Kolariin. Toki matkaa tuli vaan 82km, joten pieni pyrähdys vielä Ruotsin puolella ICAssa Höga Kusten -ostoksilla, niin saatiin lähes 100km täyteen.
Lauantain yöjunalla 19:42 Kolarista kohti Tamperetta, perillä melko hyvin nukutun yön jäljiltä sunnuntaiaamuna 7:13, jopa etuajassa.
Niinhän se 2 viikkoa siis vilahti meikäläiseltäkin Lapissa, ohhoh, enkä olisi itsekään uskonut moista toteuttavani. No, elämä ja parisuhde on täynnä kompromisseja - joskus sitä vaan mennään vähän sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle...
Mutta joo, totuuden nimissä on todettava, että en nyt kyllä edelleenkään saavuttanut millään tasolla mitään lapinhulluutta, ettäkö sinne olisi päästävä uudelleen. Päinvastoin, en ihan miettimälläkään keksinyt mitä sellaista olisi tehty, mitä en olisi voinut tehdä ihan kotimaisemissakin, ilman lähes 1000km suuntaansa siirtymää, ilman melko kalliita junamatkoja ja mökkivuokraa, pakkaamista ja purkamista...
.jpg)
