Lauantaina ravintola Hausmaniin Helsingissä saapui meitä 10 kpl v. 1985 kevään Leningradissa viettäneitä stazhoreita. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän tunnistettavia, näin 37 vuoden jälkeenkin...
Muistoja oli monenlaisia - monia asioita muistettiin ihan yhteisesti kaikki, mutta hämmästyttävästi jotkut muistivat asioita, joista itselläni ei ollut mitään muistikuvaa...
Yhteisiä kuvia muistien syövereistä olivat ainakin talven kylmyys, asuntolan rappusten kulumat, salainen takasisäänkäynti (koska liian myöhään ei saanut tulla kotiin - ainakaan pääovesta..), pääpostin kaikuvat kuulutukset, Vasilin Valinnan ruokatarjonta, suihkujen vedentulo (sen puute...), sukkahousujen ym. myynti, Eremitaasimaisemat, vappumarssi... Ja se stipendi, joka kuukausittain käytiin noutamassa, ja jota ei melkein mitenkään saanut kulumaan. Koska ei ollut mitä ostaa.
Mysteeriksi jäi se, miten osa oli päässyt retkelle Kiovaan, miksi, ja meillä muilla ei ollut edes mielikuvaa siitä, että osa oli viikon kadoksissa... Kellään ei ollut tähän pätevää selitystä!
Kyllä vaan on tosi, että aika kultaa muistot - nythän tää kaikki kuulosti melkein hauskalta! Ainakin tämä lauantai-iltapäivä naurettiin yhdessä niin paljon, etten muista koska!
Mutta totuuden nimissä: vuonna 1985 tuo kaikki käytännön elämä silloisessa Leningradissa oli kyllä monin paikoin ihan kaikkea muuta kuin hauskaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti