Suulitanssit Sastamalassa

Kerran kesässä MUST: Suulitanssit Sastamalan Kiikoisissa! Kipin ja Roosan "naapurissa" Myllymaan Suulissa (matkaa Kuorsumaantietä ehkä melkein 1km?) järjestetään joka kesä heinäkuun viimeisenä lauantaina suulitanssit. Sinne siis - nyt jo perinteikkäästi toista kertaa!

 

Viime kesänä osuttiin sinne Kipin kanssa ihan vahingossa, kasvimuuttokuormaa viedessä, mutta nythän tämä tapahtuma oli merkitty kalenteriin jo hyvissä ajoin. Saavuimme paikalle Netan ja Ennin kanssa, ja Kipillä ja Roosalla oli viikonloppuvieraana Kata, joten meitähän oli vallan runsas seurue osallistumassa.

Kuorsumaantietä kävellen tanssipaikalle, jossa paikallinen (?) bändi jo viritteli viulujaan... 😁. Eikä enempää eikä vähempää kuin Kultaisen Harmonikan voittaja 2022 Ville Vehkalahti harmonikassa!

Ensin tanssien alkua odotellessa lättyjä ja pillimehua.

 Ja sitten tanssiksi!

Katan opetuksella päästiin kaikki kokeilemaan ainakin joku tanssi, aika perinteikkäiden suomalaisten sävelmien tahdissa, joita bändi meille tarjoili.

Paikalliset olivat saapuneet kaikki pariskunnittain, joten muita tanssiinhakijoita ei ollut kun me kaikki keskenämme.

Illan hämärtyessä paluukävely Kipille ja Roosalle yöpymään, matkalla maalaismaisemien ihastelua.

Saatiinkos me selville mikä tämä kasvi olikaan...?

 

Seuraavana päivänä kotimatkalle, ottihan tämä vähän koville kyllä...

 

Maailmanperintökohde Verla 25-28.7.2023

Olipas kiva minilomanen vielä kesäloman loppuvaiheessa: käväistiin Verlassa, Kouvolan lähellä.

Aito ja idyllinen Verla on ainoa metsäteollisuuden kohde maailmanperintölistalla. Tehtaan vanhojen koneiden äärellä näet puupahvin valmistuksen vaiheet, ja aistit entisajan työnteon ja elämänmenon.

Tunnelmallisessa tehdaskylässä vietettiin 3 yötä söpössä pienessä mökissä.

Mökki VB4 Vilkman on saanut kutsumanimensä Aaret Vilkmanista, joka yhdessä tyttäriensä perheiden kanssa olivat VB 4:n pitkäaikaisimpia asukkaita.

VB 4 on rakennettu todennäköisesti ennen 1890-lukua ja alunperin rakennuksen omisti mylläri Pukkila. 1890-luvulla talossa asui vuokralla räätäli Mikko Karhu (Rustholl-karhu), jonka vaimo oli mylläri Pukkilan sukulainen. Karhut asuttivat taloa 1910-luvun alkuun, jolloin he muuttivat pois Verlasta.

Karhun jälkeen VB 4:een muutti Aaret Vilkman. Aaret ja hänen tyttärensä perheet olivat rakennuksen pitkäaikaisimpia asukkaita. Aaret kuoli 1941 ja hänen vaimonsa 1959. Heidän poikansa Eino kaatui jatkosodassa 1943. Tytär Saima asui talossa miehensä Erkki Stenbergin kanssa VB 4:ssa vuoteen 1954 saakka.

Kymiyhtiön eläkeläinen Emma Nygren, talon viimeinen asukas, asui talossa noin kymmenen vuotta.

VB 4 Vilkman on ennen 1890-lukua rakennettu hirsirunkoinen mökki. Mökissä on huone, keittiö, eteinen ja WC.  Mökki soveltuu erinomaisesti 2 hlölle. Vilkman on täysin remontoitu 2019. 

Mökki sijaitsee rinteessä noin 300 metrin päässä tehdasmuseon infosta. Mökistä avautuu upea Verlalainen maisema kosken ylle.

Tutustuttiin museoalueeseen kävellen, syötiin Makasiinissa lohikeitot. Lisää lähimaastoon tutustumista pyöräillen, mutta aika pian todettiin, että täällä ei oo oikein pyöräilymaastot: sen verran kiharaa oli ja koko tien leveydeltä... Melkein pää irtos siinä jyskytyksessä - ainakin hampaat.

 

 

 

Repoveden kansallispuistossa käytiin patikoimassa n. 9 km lenkki, Ketunlenkkiä ja Koppelonkierrosta. Pertti reenas välillä vähän onkimista, minä syötin hyttysiä... Eväätkin oli mukana, eli puolenpäivän retki siitä tuli.

Puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee lisäksi Repoveden kansallispuisto, joka on yksi Suomen merkittävimmistä luontokohteista. Repovesi ja Verla yhdessä muodostavat poikkeuksellisen palan suomalaista metsäteollisuuden historiaa ja luontoa. Lukuisat tarinat eränkäynnistä, uitoista, urakoista ja hakkuista aina laajamittaiseen suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen luovat erittäin värikkään ja monisyisen ympäristön luonnosta ja historiasta nauttiville vierailleen. 

 

 

 

Ruokaa oli vähän pakko tehdä ihan itse kotimökissä, koska ainoa mistä jotain syötävää olis saanu, oli Werlan Helmi, pizzeria. Omat perunat ja kanakastike olikin ihan hyvää, ja aina mukava kellahtaa suoraan ruokapöydästä sänkyyn. 

Pahvitehtaan opastettu kierros kuului tietenkin ohjelmaan, koska se nyt oli se paikan ainoa nähtävyys. No kävin kattomassa ne hienot kalliomaalaukset myös...

 

Pertti reenas lisää onkimista, ja tuli eräänäkin aamuna valtaisan ahvensaaliin kanssa jo kotiin, kun mä vasta suunnittelin heräämistä.

 

Saunottiin ja uitiin, pyöräiltiin (kuitenkin) vähän lisää, luettiin, patikoitiin, loikoiltiin - mitäs sitä lomalla muuta tarvii!?

 

 

 

 

 

Kelvenne 19-20.7.2023

Kaikkee sitä tulee epähuomiossa luvattua, kun joku jotain ehdottaa... Siispä huomasin olevani matkalla ensin Kuhmalahdelle, siitä edelleen Padasjoen satamaan. Auton katolla kajakit, peräluukussa telttailukamppeet.

Ajeltiin siis noukkiin reissuun mukaan Timo ja Johanna Kuhmalahdelta. Padasjoen satamassa sitten retkikamppeiden pakkaus kajakkeihin, ja melonta Kelventeen saareen, suuntana Nimetön - suunnilleen puolivälissä saarta.

Padasjoenselän tuuli ja sen mukana melkoinen sivuaallokko vähän (osaa) meitä hirvitytti - eikä vähiten sen vuoksi, että en edelleenkään ollut ihan vakuuttunut oikean olkapääni kestävyydestä. Pari kertaa peräaalto pukkasi vettä penkille, mutta perille päästiin ihan hyvissä voimin. Matkaa n. 9km.

 

Telttojen pystytys, trangiat esiin ja ruokaa!!

 

Sitten oltiinkin valmiita ensimmäiseen patikointiin: pohjoiskärkeen - Koukunlahden, Karhunkämmenen ja Isohiedan kautta Likolahteen.

 

Välillä satoi, välillä paistoi, siitä sateenkaaretkin.

Ja samaa reittiä takaisin. Koska muita reittejä ei pitkulaisessa saaressa oikein ole. Mutta ainahan kaikki maisemat näyttää erilaiselta eri suunnasta tullessa! Noin 9km, noin 3 tuntia, juurakkoisia ja kivikkoisiakin polkuja, välillä aika jyrkkääkin nousua. Suurin osa kuitenkin helpohkoa polkua.

Aika reporankoja oltiin kuitenkin kaikki päivän suorituksien jäljiltä. Ja ei kun lisää ruokaa, ja pullo punaviiniä, niin taas palautuu!

Paitsi. Ainahan ei kuitenkaan kaikki mee ihan niin kun oli suunniteltu: mulle nousi kuumetta niin että posket hehku - vaikka luulinkin että olin jo selättänyt virtsatietulehduksen. No en ollut. Ja kun piti alotella nukkumista ihanissa telttaolosuhteissa (😜), niin Pertin superhieno (😋) makuualusta posahti...  Sittenhän ei ainakaan meidän teltassa nukuttu lainkaan.

Seuraavan aamun aamupalalla tehtiin yhteistuumin päätös lähteä kotiin aiottua aikaisemmin, huomioon ottaen tulevat säätiedotuksetkin: sadetta ja tuulta enenevässä määrin tulossa.

Muut kävivät kuitenkin vielä valloittamassa myös saaren eteläkärjen - minä köllöttelin teltassa, yritin nukkua kuumetta pois ja kerätä energiaa 9km takaisinmelontaan...

 

Maisemaa teltan hyttysverkon läpi...

Pidetään vähän vielä sadetta

Odoteltiin vaan aurinkoa, että oli mukavampi meloo takaisin

Huh, takaisin lähtösatamassa! Taas kävi aikamoiset sivulaineet, eikä sairastelu/nukkumattomuus ainakaan lisänneet energiaa - mutta HEI, perille päästiin ja kaikki hengissä!