Olipas kiva minilomanen vielä kesäloman loppuvaiheessa: käväistiin Verlassa, Kouvolan lähellä.
Aito ja idyllinen Verla on ainoa metsäteollisuuden kohde
maailmanperintölistalla. Tehtaan vanhojen koneiden äärellä näet
puupahvin valmistuksen vaiheet, ja aistit entisajan työnteon ja elämänmenon.
Tunnelmallisessa tehdaskylässä vietettiin 3 yötä söpössä pienessä mökissä.
Mökki VB4 Vilkman on saanut kutsumanimensä Aaret Vilkmanista, joka yhdessä tyttäriensä perheiden kanssa olivat VB 4:n pitkäaikaisimpia asukkaita.
VB 4 on rakennettu todennäköisesti ennen 1890-lukua ja alunperin rakennuksen omisti mylläri Pukkila. 1890-luvulla talossa asui vuokralla räätäli Mikko Karhu (Rustholl-karhu), jonka vaimo oli mylläri Pukkilan sukulainen. Karhut asuttivat taloa 1910-luvun alkuun, jolloin he muuttivat pois Verlasta.
Karhun jälkeen VB 4:een muutti Aaret Vilkman. Aaret ja hänen tyttärensä perheet olivat rakennuksen pitkäaikaisimpia asukkaita. Aaret kuoli 1941 ja hänen vaimonsa 1959. Heidän poikansa Eino kaatui jatkosodassa 1943. Tytär Saima asui talossa miehensä Erkki Stenbergin kanssa VB 4:ssa vuoteen 1954 saakka.
Kymiyhtiön eläkeläinen Emma Nygren, talon viimeinen asukas, asui talossa noin kymmenen vuotta.
VB 4 Vilkman on ennen 1890-lukua rakennettu hirsirunkoinen mökki. Mökissä on huone, keittiö, eteinen ja WC. Mökki soveltuu erinomaisesti 2 hlölle. Vilkman on täysin remontoitu 2019.
Mökki sijaitsee rinteessä noin 300 metrin päässä tehdasmuseon infosta. Mökistä avautuu upea Verlalainen maisema kosken ylle.Tutustuttiin museoalueeseen kävellen, syötiin Makasiinissa lohikeitot. Lisää lähimaastoon tutustumista pyöräillen, mutta aika pian todettiin, että täällä ei oo oikein pyöräilymaastot: sen verran kiharaa oli ja koko tien leveydeltä... Melkein pää irtos siinä jyskytyksessä - ainakin hampaat.
Repoveden kansallispuistossa käytiin patikoimassa n. 9 km lenkki, Ketunlenkkiä ja Koppelonkierrosta. Pertti reenas välillä vähän onkimista, minä syötin hyttysiä... Eväätkin oli mukana, eli puolenpäivän retki siitä tuli.
Puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee lisäksi Repoveden kansallispuisto, joka on yksi Suomen merkittävimmistä luontokohteista. Repovesi ja Verla yhdessä muodostavat poikkeuksellisen palan suomalaista metsäteollisuuden historiaa ja luontoa. Lukuisat tarinat eränkäynnistä, uitoista, urakoista ja hakkuista aina laajamittaiseen suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen luovat erittäin värikkään ja monisyisen ympäristön luonnosta ja historiasta nauttiville vierailleen.
Ruokaa oli vähän pakko tehdä ihan itse kotimökissä, koska ainoa mistä jotain syötävää olis saanu, oli Werlan Helmi, pizzeria. Omat perunat ja kanakastike olikin ihan hyvää, ja aina mukava kellahtaa suoraan ruokapöydästä sänkyyn.
Pahvitehtaan opastettu kierros kuului tietenkin ohjelmaan, koska se nyt oli se paikan ainoa nähtävyys. No kävin kattomassa ne hienot kalliomaalaukset myös...
Pertti reenas lisää onkimista, ja tuli eräänäkin aamuna valtaisan ahvensaaliin kanssa jo kotiin, kun mä vasta suunnittelin heräämistä.
Saunottiin ja uitiin, pyöräiltiin (kuitenkin) vähän lisää, luettiin, patikoitiin, loikoiltiin - mitäs sitä lomalla muuta tarvii!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti