Lokakuu oli kovin tanssin, teatterin, taiteen ja musiikintäyteinen!
to 3.10. TT Frenckell: Ihmettä kaikki, avoimet harjoitukset
Juha Itkonen kuvaa tarkkanäköisesti ja empaattisesti vanhemmuuden ristiriitaisuutta ja arjen keskellä tapahtuvia ihmeitä. Ihmettä kaikki on rehellinen ja kaunis kertomus vanhempana kasvamisesta, pelkojen voittamisesta ja rakkaudesta, joka pitää perheen yhdessä.
No, avoimet harjoitukset riitti mulle - en ehkä ollut ihan kohdeyleisöä, eikä jokaista teatteriesitystä tarvi ehtiä jaksaa mennä katsomaan...
****
ke 9.10. Tampere-Talo: Pro Orchestran jäsenilta: Ooppera Fidelion harjoitukset.
Sama juttu - harjoitukset riitti mulle, vaikka varmasti ihan mielenkiintoinen olisikin. Onneksi on tällaisia mahdollisuuksia, niin pääsee vähän kurkistamaan!
****
pe 11.10. Tilausravintola Koski (=Cabare Oscar) Virven 50-v-juhlat, meidän esitys Abba Voulez-vous
Tanssisyksymme kohokohta: esiintymässä oikein isolle yleisölle! Glitterit kimaltaen juhlimme yhden showtanssiryhmäläisemme 50-v-synttäreitä. Esityksessä oli ehkä havaittavissa pienoista jännitystä, ja kun vielä yleisö innostui lähtemään esitykseen mukaan taputtamalla tahtia - mehän siitä ehkä vähän hämmennyimme, ja muutimme hiukan koreografiaa omanlaisekseen... Eli pieni hallittu kaaos tapahtui keskivaiheella, mutta saimme taas kiinni menosta, ja loppu sujui hyvin. Tai no, Eve-open sanoin: jos unohtaa, niin se on sitten soolo!
****
la 12.10. Artun Peltienkelit
Onnistuin saamaan peruutuslipun Artun huippusuosittuun ja loppuunmyytyyn queer-kaupunkikierrokseen!
Esityksessä tutustuttiin todellisiin paikkoihin ja ihmisiin ja
kuljettiin halki Tampereen keskustan ja vuosikymmenten. Kierros alkoi Eteläpuistosta Osuustoimintamuistomerkiltä ja päättyi
monen mutkan kautta Tammelaan, yökerho Mixeihin. Väliaika vietettiin ravintola
Tillikassa. Koska oli lauantai-ilta, Artun ja Paavon vetämä musiikkikärry ja sen perässä kävelevä joukko herätti kaupungilla iltaa viettävien keskuudessa asiaankuuluvaa huomiota...
“Mä olen asunut lähes aina Tampereella. Tätä mä kutsun mun
kotikaupungiksi. Mä en oo kuitenkaan koskaan aatellu että Tampere olis
erityisen queer kaupunki. Täällä kaikkeen tuntuu liittyvän lätkäpukkarin
tuoksu ja manserokin etäinen jytke. Tampereen sateenkaarihistoria on
tuntunut olevan itelleni jotenkin piilossa, joten mä halusin alkaa
tutustumaan siihen. Ja sit mä innostuinkin siitä ihan homona.
Ai
mitä on Peltienkelit? Tampereen vanhoja julkisia käymälöitä kutsuttiin
Peltienkeleiksi. Ne olivat homomiesten suosittuja seuranetsimispaikkoja,
joista löydettiin myös ystäviä, toisia kaltaisia.
Mä toivon, että myös tää esitys muodostuu paikaksi, jossa me voidaan kohdata toisemme, historiamme ja katsoa Tamperetta jostain uudesta kulmasta. Ja kyllä, tähän esitykseen ovat myös heterot tervetulleita.”
– Arttu Soilumo
Koko kierros oli aivan superhieno, ja illan kruunasi Artun huikea dragshow Mixeissä! Peltienkelit drinkin kera.
****
ti 15.10. Tampere-Talo: The 7 sins
Toisenlaista tanssia:
Gauthier Dancen taiteellinen johtaja Eric Gauthier kertoo teeman kiehtoneen häntä vuodesta 1995, jolloin hän näki David Fincherin elokuvan Seitsemän. The Seven Sins -teosta varten hän pyysi seitsemää arvostamaansa koreografia kutakin valmistamaan ryhmälleen lyhyen koreografian yhdestä synnistä.
Ensimmäisenä Sidi Larbi Cherkaoui vyöryttää näyttämölle ahneuden nimissä bisnespukeutuneen joukon, jonka taskut pursuavat seteleitä. Joustavasti, pehmeästi, mutta äärimmäisen terävästi tanssivaa ryhmää seuraa mielellään.
Seuraavaksi Aszure Barton käsittelee laiskuutta kahden näennäisen rennosti liikkuvan miehen dueton kautta. Laiskuutta seuraa Marcos Moraun koreografia ylpeyden teemalla. Viiden naisen yhtenäinen rivi tekee raskaan ja viiltävän tarkan suorituksen.
Marco Goecke tulkitsee ylensyönnin riippuvuutena, ja on tehnyt aiheesta teokseen tiukan soolon.
Hofesh Shechter käyttää kymmentä valkoisiin pukeutunutta tanssijaa, itse säveltämäänsä musiikkia sekä ajoittain äärimmilleen hidastettua liikettä koreografiassaan himosta. Sasha Waltzin vihan olemus muuttunee aina hieman riippuen sitä esittävästä duettoparista.
Syntien katselmus päättyy Sharon Eyalin kolmen naisen ballerinajoutsenet mieleen tuovaan liiketutkielmaan kateudesta.
 |
| Himo |
 |
| Laiskuus |
Oli kyllä vangitsevaa katsottavaa, varsinkin ryhmäkoreografioissa jopa jotenkin hypnoottista. Koska tanssijathan olivat siis teknisesti äärimmäisen taitavia, ja onnistuivat olemaan todella yhtäaikaisia vaativissakin koreografioissa, joissa välillä musiikki ei tukenut liikkeen rytmiä lainkaan! Aivan huikea esitys!
****
pe 18.10. Marjon näyttelyn avajaiset, ke 30.10. taidemeditaatio
Galleria Rongassa oli Marjo Lampilan näyttelyn avajaiset, "Arvoitus itsellenikin", yhdessä runoilija Riikka Järvelän runojen kanssa.
Aloittaessani en tiedä minkälainen teos syntyy. Se on seikkailu, se on luottamista, se on sisäinen matka. Kuten elämässä muutenkin, matka etenee joskus sujuvasti ja joskus matkalla on haasteita. Usein teosten tekeminen on hauska löytöretki, koska se on arvoitus itsellenikin. Se on sisäinen tunne tai tila, joka haluaa tulla näkyväksi. Nautin matkasta ja saan teosten tekemisestä voimaa ja energiaa. Kun olen saanut teoksen juonesta kiinni, lisään teoksiini/niihin hyvin tietoisesti yksityiskohtia, maisemia, kasveja, hahmoja tai esineitä.
Olen aloittanut “Arvoitus Itsellenikin” -näyttelyn
työt nestemäisen musteen, akryylimusteen ja akvarellivärin
levittämisellä osittain kostutetulle akvarellipaperille. Kun pohja on
kuivunut, teos on kertonut oman tarinansa ja johdattanut minut löytöjen,
yksityiskohtien, maisemien, hahmojen ja tarinoiden maailmaan. Täydennän
teoksiani kuitukärki- ja geelikynillä. Näin on syntynyt sekä abstrakteja että esittäviä maailmoja,
jotka voivat olla realistisia ja epärealistisia, mystisiä, unenomaisia,
koristeellisia ja kerroksellisia. Katsoja voi löytää teoksista yhä
uusia hahmoja ja tarinoita omaan kokemusmaailmaansa ja tunnelmaansa
perustuen.
Edellisestä Marjon näyttelystä ostimme kotiinviemisiksi yhden teoksen ("Vesimaailma"), joten .... niinhän siinä nytkin kävi, että yksi teos lähti taas matkaan, "Suojassa". Näistä Marjon teoksista kun voi joka päivä löytää uuden oman tarinan, ja kokonaisen uuden maailman.
Tähän tarinoiden etsintään ja taiteeseen syvemmälle uppoutumiseen saimme vielä lisäopastusta ja rauhallista läsnäoloa Marjon vetämässä taidemeditaatiossa, jossa valittiin yksi gallerian teoksista, istuttiin sen äärelle, ja rauhoituttiin aistimaan mitä se minulle juuri sillä hetkellä kertoi. Eikä tarvinnut tulkita tai ymmärtää mitään, vaan sukeltaa taideteokseen ja olla. Ja sieltähän tuli jos jonkinlaisia tunteita ja näkymiä esiin, uudenlaisia erilaisia, kun siihen oikein keskittyi.
 |
| "Suojassa" |
 |
| Taiteilija jututtamassa runsaslukuista avajaisyleisöä |
****
Jotta elämä ei kuitenkaan vaikuttaisi pelkästään tanssilta ja taide-elämyksiltä, niin lokakuuhun mahtui mm. polttopuiden kärräämistä (pylväshaapa antaa varmaan makoisat löylyt sitten joskus), kaikenlaista talveen valmistautumista: grillin pesu, talvirenkaiden vaihto, veneen vienti Kiikoisiin talvisäilöön, auton huolto; ehti vähän liikkuunkin: kävelyä, salia, balettia, showtanssia, sulkapalloa; ja Netalla käytiin avustamassa muuton jälkeisissä touhuissa: puolapuita ja tauluja seinille, lamppuja kattoon.
 |
| Villu Jaanisoon rautainen "Lehmä" nyt Pereensaaressa |
