Vuonna 2013 helmikuussa ilmestyi suomalainen Tavarataivas-elokuva, joka sai monen elokuvan katsoneen huomion kiinnittymään tavaran paljouteen. Suosio oli suuri ja monet kokeilivat samanlaista elämäntapaa luopumalla tavarasta tai olemalla ostamatta mitään.
Vuonna 2016 myydyin kirja oli japanilaisen Marie Kondon “Siivouksen elämänmullistava taika”, jossa hän lanseeraa uuden tavan järjestää elämänsä näkemällä tavaroiden tärkeyden.
Konmarituksen pääidea on luopua kaikesta turhasta. Yksi kodinjärjestelyn ja luopumisen peruskysymyksistä on pysähtyä jokaisen tavaran äärelle ja kysyä, tarvitseeko sitä oikeasti ja onko tavaralla väliä: “tuottaako tavara minulle iloa?”. Tämän tunteen täytyy tulla sisältäpäin. Jos tavaralla on väliä, se säilytetään, mutta jos ei, se laitetaan eteenpäin. Hänen mukaansa kodin tyhjentäminen ja uudelleenjärjestäminen tällä tavalla tuottavat pysyvää iloa. Menetelmä lupaa, että kun on kerran saanut kotinsa raivatuksi, ei sitä tarvitse tehdä enää uudestaan.
Varmaan tähän konmariin hiukan hurahtaneena minäkin rupesin v. 2016 vallinneeseen haasteeseen: "tavara päivässä pois". Siinä vaiheessa haaste oli helppo: kyllä ihan joka päivä löytyi helposti poistoon (= lähinnä roskiin) menevää rikkinäistä/tarpeetonta tavaraa. Tavaraa oli vaan kertynyt, eikä siihen kiinnittänyt sen kummemmin huomiota. Tuolloin aikanaan myös ensimmäistä kertaa taisin ruveta miettimään myös sitä toista puolta, eli mistäköhän niitä tavaroita oikein meille tulee... Ja vietin sen kunniaksi 11/2016 "Älä osta mitään -marraskuuta".
No, en nyt oikeasti hurahtanut konmariin siinä mielessä, että olisin kuvitellut että tavaroilla on sielu, tai miettinyt jokaisen tavaran kohdalla tuottaako se minulle iloa... Enkä myöskään ottanut tavoitteeksi järjestää kaikkea kerralla.
Marie Kondon mukaan siistimisestä pitää tehdä myös erityinen tapahtuma, eikä sitä tule tehdä joka päivä.
Tämä "tapahtuma" kestäisi kuulemma n. 6 kuukautta... Öh, ei jaksa. Sen sijaan pidän enemmän ammattijärjestäjä Ilana Aallon tekniikasta, "vartti päivässä" järjestelyä. Se on ehkä armollisempi, joten toteutettavissa.
Vuodesta 2019 asti olen oikeasti pitänyt kirjaa (ne mun kuuluisat excelit...=) ostamistani/saamistani/poistamistani tavaroista. Ja sehän näyttää konkreettisesti sen, että olen oikeilla jäljillä tämän asian kanssa: moninkertaisesti enemmän on tavaraa poistunut kuin saapunut! Tämä on siis jatkunut nyt yli 5 vuotta, ja jatkuu edelleen.
Käyn säännöllisesti läpi milloin minkäkin kaapin tai laatikon, järjestelen asioita kategorioittain, niin että kaikki samanlaiset asiat ovat samassa paikassa. Tällöin myös on helppo huomata, että jos samaa asiaa on monta, niin tarviiko välttämättä? Tätä kyselin ensimmäisenä valkosipulipuristinten kohdalla, että milloinkohan mahdan oikein kaksin käsin valkosipuleita puristella...? No nyt se toinenkin puristin on jo hukattu, koska ostan valkosipulin joko murskana, tai sitten ihan vaan siivutan veitsellä...
Tämän lähes jatkuvan analysoinnin ansiosta nykyään myös (lähes) aina tiedän missä mikäkin tavara on, varsinkin jos myös tuo meillä asuva mies toteuttaisi "Paikka kaikelle, kaikki paikallaan" -periaatetta...
Jossain vaiheessahan sitä tavaraa myös vähän niin kuin vyöryy sisään, kenenkään sitä varsinaisesti haalimatta tai haluamatta. Näin on meillä käynyt ensin oman äitini, sitten Pertin äidin, ja oman isäni kuolemien jälkeen, ja viimeksi kesämökin myynnin jälkeen. Kaikkea kun ei siinä tunnemyllerryksessä pysty käsittelemään kerralla, niin tavarat vaan lipuvat sisään, ikään kuin välivarastoon. No, myöhemmin sitten ajan kanssa olen näitä kuolinpesä- ym tavaroita käynyt läpi, ja nyt säästettynä on vain joitain tärkeimpiä ja merkityksellisempiä.
Kaikille meille kertyy vuosien saatossa enemmän tai vähemmän tavaraa, jonka läpikäyminen lankeaa omaistemme kontolle, kun meistä aika jättää. Yleensä kuolinsiivous suoritetaankin vasta jonkun kuoltua.
Ruotsalainen Margareta Magnusson on kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi kantaa vastuu omista tavaroistaan jo elinaikanaan.
82-vuotias Magnusson on kirjoittanut aiheesta kirjan. Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous (Tammi) -kirjassaan Magnusson kertoo, että hänelle kuolinsiivous tarkoittaa koko omaisuuden läpikäymistä. Samalla hän päättää, miten hankkiutuu eroon tavaroista, joita ei enää tarvitse tai halua.
Terminä kuolinsiivous on siis uusi, mutta käytännössä kyse on perusteellisesta siivoamisesta ja tarpeettomista tavaroista eroon hankkiutumista. Eikä puuhaa ole tarkoitettu vain elämän ehtoopuolella oleville. Magnusson kannustaa kirjassaan aloittamaan kuolinsiivouksen mahdollisimman pian, sillä tarpeettomista tavaroista luopuminen tekee arjesta helpompaa.
Sepä! Tämän olen huomannut, ja siihen pyrin edelleen: oman arkeni helpottamiseen! Tiedän mitä minulla jo on - ei tule hutiostoksia, tiedän missä tavarani ovat - aikaa ei kulu niiden etsimiseen. Ja mikä parasta, jonkun kaapin avatessani ja sieltä jotain ottaessani 3 muuta tavaraa ei putoa syliini! Kaapeissa ja laatikoissa on "penkomisvaraa". Eli ne myös pysyvät järjestyksessä. Erityisen ylpeä olen kuiva-ainelaatikostani, joka on lähes täydellinen...
Olen laittanut tosi paljon tavaraa ihan roskiin, valitettavasti, mutta sellaista mitä en olisi voinut enää kuvitella kenenkään ottavan käyttöön. Paljon tavaraa (lähinnä astioita, vaatteita) on lähtenyt lapsille omiin koteihinsa, ja tosi paljon ihan kaikkee uusille omistajille kirppistely- ja roskalava facebook -ryhmissä. Mikäs sen mukavampaa kuin että joku kokee haluavansa/tarvitsevansa sellaista, jolle mulla ei enää oo mitään käyttöä! Ensimmäisinä, helpoimpina meiltä alkoi lähteä ihmeellisen epämääräisiä "koriste-esineitä", joista suuri osa oli joko jostain saatu, tai sitten joskus matkailuinnostuksen alussa "matkamuistoiksi" ostettuja.
Jotakin olen onnistunut siis myös myymään tori.fi:ssä ja facebook kirppistelyryhmässä. Varsinkin remontintekoaikaan tämä oli mitä ihanin tapa päästä eroon isoista painavista kodinkoneista ym - joku tuli ne kotoa hakemaan ja maksoi nimellisen summan, win-win! Muistan eräänkin tyypin joka tuli ihan innoissaan hakeen meidän vanhan keittiön hellan, koska "Nyt hän saa autotalliin ikioman hellan, jossa kuumentaa autonosia, niin vaimokin on iloinen!" Näin lähti myös vessanpyttyjä, eteisen kaapistot ja paljon muuta!
Tosi paljon olen myös vienyt vaatteita, kankaita yms kierrätyskeskuksiin: Kierrätysmyymälä Puoti Pirkkalassa, ja Nextiili Lielahdessa. Sieltä ne toivottavasti pääsevät jonkinlaiseen jatkojalostukseen.
Ja nyt olen mielestäni päässyt melko hyvään vaiheeseen: tasoilla ei ole liikoja tavaroita, mikä helpottaa siivoamista ja mahdollistaa kaiken helpon tekemisen, kaapeissa/laatikoissa ei ole liikoja tavaroita, mikä helpottaa löytämistä. Eri sesonkeina siirrän eniten tarvittavat kamppeet enemmän esille ja päinvastoin: kas kun kesällä harvemmin tarviin karvarukkasia, ja talvella en juuri koskaan lyhyitä pyöräilyhanskoja... Ja taas helpottaa löytämistä kun eteisen korissa on vaan kuluvaan sesonkiin sopivia asusteita, loput vaatehuoneessa omissa laatikoissaan.
Keräilyhän on aika monille jonkinlainen harrastus: kuka keräilee kuulakärkikyniä (!?), kuka norsupatsaita, kermanekkoja, muumimukeja, kuka mitäkin. Minäkin keräilin lapsena - ainakin kiiltokuvia. Paljon muuhun keräilyyn ei meidän perheessä ollut varaa. Ehkä teini-ikäisenä aloin "keräilemään" kirjoja. Toki se kirjamäärä mitä silloin pystyin hankkimaan tai kinusin lahjaksi (Hermann Hessen Lasihelmipeli jouluna 1976 oli paras joululahja mitä saatoin kuvitella!) oli hyvin vaatimaton. Nykyään meillä on kirjoja yli 1000 - joka oli jonkun määritelmä, että silloin voi sanoa että on kirjasto... =)
No, tänä päivänähän kirjahyllyn sanotaan olevan muinaismuisto, jotenkin historiallinen kapistus. Osin koska ihmiset ehkä lukevat entistä vähemmän, kuuntelevat äänikirjoja, eivätkä ylipäätään halua ostaa kirjoja omaksi. Kirjahyllyt eivät näytä trendikkäältä - kuinka monen asuntoilmoituksen kuvissa nykyään on kirjahyllyjä? No meillä on, mutta myös kirjojen osalta olen tullut kriittisemmäksi: niitäkin voin nykyään myös antaa pois, ja asiatiedoiltaan vanhentuneita tms (esim. Asiakirjaopas jostain 70-luvulta, tai tietosanakirjasarjat...) voi myös ihan heittää pois. Näin olen saanut tilaa niille kivoille kirjoille!
Ja nyt sitten tälle tulevalle vuodelle olen asettanut vielä lisätavoitteen: sen lisäksi että edelleen tavaraa poistuu tasaiseen tahtiin, tavaran tulovirta sisäänpäin katkeaisi! Eli olen jonkinlaisessa "ostolakossa", joka tarkoittaa sitä että mietin todella tarkkaan jotain ostaessani, että tarviinko sitä oikeasti.
Vaikkapa kirjaostoksiin ajattelin vaikuttaa sillä, että hommasin muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen kirjastokortin. Kyllä sieltä varmaan muutama lukematon kirja löytyy.
Vaatteita olen yleensäkin ostanut melko vähän, eli siitä on vähän paha vähentää - ja viimeisimmät vaateostokseni ovat lähes poikkeuksetta olleet jotain urheiluvaatteita, luulisin että näillä olemassaolevilla pärjään hyvinkin.
Astioita - no ehkä n. 48 kahvin/teen juomiseen sopivaa mukia riittänee kahdelle, vaikka tulis enemmänkin kahvivieraita kerralla. Ja, mitä muihin juomiin tulee, niin varmaan lähemmäs sata (sekosin jo laskuissa...) punaviini-, valkoviini-, portviini-, kuohuviini-, konjakki-, viski-, vesilasia taitaa riittää kans? Eikun nythän en laskenut tähän vielä shottilaseja ollenkaan... 😅
Huonekaluja meille ei enempää mahdu, ja kaikki tarpeelliset on jo - päinvastoin, ehkä jostain voisi jopa luopua. Mitään verho-, matto- tai pöytäliina-asioita en harrasta ollenkaan: samat verhot roikkuu ikkunoissa vuodesta toiseen, eikä olla koettu tarpeelliseksi vaihtaa. Yläkerrassa meillä on 1 matto, sekin vaihtui juuri joulun alla astetta pienemmäksi. Alakerrassa taitaa olla 3 mattoa, samat aina vaan.
Mikä on ollut merkittävintä tässä poistoprojektissa, että kun ennen ostelin uusia laatikoita tms säilytysjärjestelmiä tavaroille, että saisin ne siististi järjestykseen, niin nyt näitä laatikoita alkaa jäämään tyhjiksi!
Mikään minimalismin tavoittelu tässä ei ole kyseessä - kyllähän meillä on IHAN HIRVEESTI tavaraa. Mutta niin kauan kun meillä on myös ihan hirveesti erilaisia harrastuksia jotka vaatii ihan hirveesti välineitä, niin antaa olla. Meiltä kun löytyy kyllä ihan kaikkea pyöräilyyn, melontaan, rullaluisteluun, kalastukseen (veneessä ja pilkillä), retkeilyyn ja patikointiin, spinningiin ja steppailuun, bodypumppiin ja kahvakuulailuun, hölkkään ja kuntosaliin, balettiin ja showtanssiin, padeliin ja sulkapalloon, joogaan, potkukelkkailuun ja retkiluisteluun, ai niin ja Pertillä myös hiihtämiseen. Voi olla että unohdin jonkun lajin...
 |
Tässä oli menossa joku autotallin tuunausprojekti, ja pyörät tuli hetkeks sisälle. Tai osa niistä...
|
Niin, ja nää edellämainitut oli siis enempi vähempi urheiluun ja liikkumiseen liittyvää tavaraa. Näiden lisäksi on ihan jonkin verran hifiin ja musiikin kuunteluun liittyvää rekvisiittaa: erilaisia rummutteluvälineitä, mm. Cajon-laatikko, sekalainen kokoelma erilaisia rytmikapuloita ja marakasseja, rytmimuna... Siis niiden varsinaisten hifilaitteiden lisäksi.
Cd-levyjä ja dvd-leffoja myös ON... Mutta en kuitenkaan voi karsia kuin vain omia tavaroitani - jotain voin yrittää kyseenalaistaa, mutta se ei yleensä johda mihinkään... Valokuvaukseen liittyviä asioita olenkin jo osittain karsinut.
Viimeisimpinä hankintoina ovat seinille päässeet muutamat taideteokset. No nyt seinät on jo täynnä, niin että niihinkin tuli ostorajoitus...
Kyllä musta vielä ammattijärjestäjä voi tulla!
