Talvi alkaa oleen selätetty!

Talvi oli tänä vuonna vähän hämmentävä, ja hämmentävän aikaisin se näyttää nyt olevan ohi! Lunta ei ollut juuri ollenkaan, jäätävä tuuli sen sijaan kävi vähän niin kun aina. Jääolosuhteet järvellä oli alkuun vähän heikohkot, mutta parani lopputalvea kohti.

 

Jonkin verran on siis tullut potkukelkkailtua, Pertin luisteltua, mutta enimmän aikaa Pertti on kyllä istunut pilkillä! Innostui tänä talvena varmaan 30 vuoden tauon jälkeen pilkkimisestä, ehkä kesän kalastuksen innoittamana, ja nythän sitä ei sieltä pitele pois mikään!

 

No, kun tuliaisina on usein ahvenia ja nyt loppukaudesta myös kuhia, ja kun se vielä fileoi ne ruodottomiksi, ja maustaa ja paistaa, niin kyllä mulle käy! Fileointi onnistuu nykyään myös hauelle, joten sekin on ihan kuhan arvoinen kala maultaan, kun ei tarvi niitä ruotoja syljeskellä.

Iidakin saatiin innostettua jäälle, sähköpyöräileen ja pilkkijakkaralle istuskeleen...

Me käytiin sillä välin Ennin kanssa teatterissa: Molli ja suuri telttaretki. Mummun taidekasvatusprojekti jatkuu... Ja oikein bussilla mentiin.

Taru Sormusten herrasta käytiin kattoon toisen kerran, nyt Iidan kanssa, Likapyykkiä oli hulvattoman hauska parisuhdekomedia TT Frenckelissä (Pertin kanssa), Yksiöön en äitee ota Vesilahdella Susannaa kattomassa (Sirpan kanssa), Aina joku eksyy (Sirpan kanssa), Ei koskaan yksin (elokuva) Pertin kanssa. Tää viimesin oli melko ahdistava, mutta elokuvana hyvä.

 

Romaniasuunnittelua Tiinan ja Peten kanssa: valmistettiin yhdessä romanialaista hapanta kanakeittoa Ciorba radauteana, katteltiin romanialainen elokuva The Watcher. Aika hurja. Saatiin myös sovittua matkapäivämäärät ja hotellit kesäkuulle. Transsilvania odottaa siis!

Timon ja Johannan kanssa vietettiin Bluegrass-ilta Tahmelan Huvilalla: Jussi Syren & The Groundbreakers, ja ruotsalainen Fat Moose. Kummastakaan en ollut aiemmin kuullut, enkä tämäntyyppistä musiikkia ehkä laita itsekseni soimaan, mutta kuten aina: elävä musiikki on vaan niin omanlaisensa kokemus aina!

 

 

 

 

Ja ruokailtuakin tuli hyvin: Illallinen Kuumassa, ja lounas Osaka Teppanyakissa. Molemmat mainioita.

Vielä kerettiin myös koolinkiapuhommiin Kiikoisiin.

 

Taas on siis yksi pimeysjakso suht onnistuneesti selätetty, ja alkaa ihana kevät ja kesä: paras aika vuodesta! Just siirrytään kesäaikaan!

Varma kevään merkki...