sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Raippaluoto 16-21.2.2026

Milloin missäkin etätöissä: viime kesäkuussa Kanadassa, nyt Raippaluodossa. Lähinnä koska Pertin piti päästä pilkille taas vähän eri maisemiin. 

Kiva airbnb-mökki (no ihan talohan se oli, iso kun mikä, ja kaikilla mukavuuksilla - myös mulle oma työhuone!), Villa Sjöman, Hamnvägen 176, Korsholm (Norra Vallgrund).







Talo oli korkealla mäen päällä, ihan meren äärellä: hieno oli ihastella aamuisia auringonnousuja - joka aamu vähän erilainen!






Mikäpäs siinä töitä aamulla aloitellessa - vähän erilainen maisemakonttori.

Ohjelmassa oli siis etätöitä, pilkkimistä, kävelyä jäällä, valokuvausta, ruuanlaittoa, saunomista, rentoa oleilua nojatuoleissa löhöillen. 














Loppuviikosta saimme seuraksemme Timon ja Johannan Seinäjoelta - ohjelmassa edelleen pilkkimistä, kävelyä jäällä, saunomista, ruuanlaittoa...


















Oikein oli kiva viikko - pieni breikki lomattomaan kevättalveen. Maisemanvaihdos on aina virkistävää!

sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Nykyaikaa 2026

Kukas kissan hännän nostaa... Keksin ehdottaa yhtä omaa Shanghain valokuvaani Nykyaikaan kuukauden kuvaksi, ja sinnehän se kelpasi, helmikuulle! Vein sen jo tammikuun avajaisten yhteydessä paikan päälle


Tianjun Lin Of Wind, Of Wing -näyttely tuo yhteen sarjat Today, Tomorrow, and the Tales from the Wind (2024) sekä käynnissä olevan projektin Free as Birds (2024–). Sarjassa Today, Tomorrow, and the Tales from the Wind Li kerrostaa kotikaupungistaan Kiinasta peräisin olevia henkilökohtaisia valokuva-arkistojaan Suomessa ja Islannissa kuvattuihin maisemiin. Nämä kerrokselliset kuvat yhdistyvät yli etäisyyden ja aikavyöhykkeiden Lin ja hänen äitinsä hengityksen, hyräilyn ja tuulta muistuttavien äänien kanssa. Yhdessä ne kietoutuvat yhä ympäristön ääniin ja Lin omiin kokeiluihin äänellään. Ne muodostavat surrealistisen, unenomaisen ja levottoman tilan, jossa muuttuvat ekosysteemit ja ihmisten muuttoliike risteävät.

Lin taiteellinen työskentely ammentaa uudelleen rakennetuista kuvista ja äänellisestä ilmaisusta ja kertoo henkilökohtaisista kokemuksista ja jaetuista mielikuvista.








14.2.–15.3.

Toni Lahtinen, Lotta Nevanperä, Antti Nylén & Risto Ylihärsilä: Puut ovat täynnä lapsia

Puut ovat täynnä lapsia -monitaidenäyttely pohjaa vuonna 2024 julkaistuun runoilija ja kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän samannimiseen runotaidekirjaan. Kirjan runot on poimittu ja sommiteltu Lahtisen Alzheimerin tautiin sairastuneen äidin puheesta. Kuvitus on koottu kotialbumeista ja lähimetsässä otetuista valokuvista.

Nykyajan näyttely tuo esille kirjan ympärille luotuja monitaiteellisia yhteisteoksia neljältä eri tekijältä. Lahtisen ja Nevanperän lisäksi näyttelyssä ovat mukana kirjailija, kirjantekijä Antti Nylén ja muusikko Risto Ylihärsilä.

Siinä on paljon tuskaa, synkkiä sävyjä ja surua, mutta kaiken vahvimpina valo ja kauneus.

Alzheimer koskettaa jollain tasolla jokaista meistä väestön ikääntyessä ja eläessä yhä vanhemmaksi. Itse tauti pelottaa, mutta myös vastuu sen sieppaamista läheisistä. Puut ovat täynnä lapsia tarjoaa rajun, vaikkakin rakastavan mahdollisuuden nähdä todellisuus ja sen sisällä elävä rauha.






Koskettava näyttely, hienoa oli kuulla taiteilijoiden esittelyt teosten taustoista, niiden synnystä - surusta ja valosta.

Ja siellä kirjastossa siis:









maanantai 9. helmikuuta 2026

Päiväretki Mänttään 8.2.2026

Museokortin ulkoilutusta vähän kauemmaksi: lähdettiin Tiinan ja Peten kanssa päiväretkelle Mänttään: Serlachius-taidetta.

Sekä Serlachiuksen Pääkonttorilla, että varsinaisella Kartanolla.

Pääkonttorilla hieno "Mitattu ja piirretty" - dokumentoituja rakennuksia Mäntästä ja Huhkojärveltä: taidokkaan yksityiskohtaisia piirroksia rakennuksista.




Ja Viljami Heinosen "Somewhere in between", "pikkukaupungin epäidyllissä ihminen kohtaa itsensä ja toiset kaltaisensa, elämän kolhimat".









Kartanolla: 

Agnes Meyer-Brandis: "Kun puut vaeltavat", Milja Viita: "Ihmisiä sunnuntaina", mutta varsinkin Stiina Saariston "Always happy".

Stiina Saariston töistä osa oli ihan valtavan kokoisia, ja niin täynnä pientä yksityiskohtaa että ihan uskomatonta! Esillä oli hänen teoksiaan vuosilta 1995-2025. Käsittämättömän taitavasti tehtyjä, vaatinut todella ihan fyysistäkin työtä.












Tietty myös ne perinteiset Schjerfbeckit ja von Wrightit...




Kiva päiväajelu, taiteen lisäksi blinilounas ravintola Göstassa, ja vielä kahvit Cafe Alexissa ennen kotiinpaluuta. Miten ihanat leivokset siellä!