MUISTELMIA SYKSYLTÄ

Ulkona oli pimeää ja harmaata ja märkää. Varustautuminen syksyyn alkoi hyvissä ajoin: kaivoin kynttilät esiin jo elokuussa, ja aloin pukea vaatetta päälleni enemmän heti kesäauringon kadottua – ENNEN kuin aloin palella!

Ensin tein suunnitelmaa, mitä syksyltäni haluan, ja kalenterini alkoikin täyttyä kivasti: ensin arki-iltojen jokaviikkoisista rutiineista: baletti, kiina, spinning, mummu-Iida-jumppa. Mietin myös mitä kaikkea kulttuurin puolelta haluaisin nähdä ja kokea, ja kevyt aloitus oli käynti elokuvissa piiitkästä aikaa (Kekkonen tulee!). 

Elokuvassa uutinen Kekkosen tulosta sekoittaa pienen kyläpahasen seitsemänkymmentäluvun alun Lapissa. Allin Baarissa on säpinää, kylän elämä käy kiihkeäksi.  Kateutta, kilpailuhenkeä, kampitusta, suuria egoja. Ihanan huvittavaa ja hurmoksellista draamaa!

Seuraavaksi innostuin liittymään Tampereen Valokuvausseuraan, ja meninkin heidän järjestämälleen digikuvauskurssille. Kurssi sinänsä oli aika floppi, mutta ehkä se sai taas hukassa olleen valokuvausinnostuksen hiukan nostamaan päätään? Ainakin pysähdyin kotimatkalla parikin kertaa kamerani kanssa. Toistaiseksi kuitenkin Albatrossin intervallispinning on vetänyt keskiviikkoisin pidemmän korren, kun vaihtoehtona samaan aikaan olisi ollut Valokuvausseuran jäsentapaamiset. 

Pihaa ja varusteita piti taas laittaa talviteloille – tällä kertaa päätin puhdistaa grillin ENNEN kun se laitetaan varastoon talveksi. Ja terassikalusteet, kajakit, grilli, aurinkovarjo talvisuojaan ENNEN kuin alkaa sataa lunta! (Johtuen ehkä suunnattomasti siitä että lunta ei ole edelleenkään, ja ollaan jo tammikuussa… =) 

Jossain vaiheessa orastava stressi melkein vaivasi kun mökilläkin piti ehtiä käymään tekemässä syyshommia, eikä yhteistä aikaa löytynyt. Siellä käytiin sitten kuka milloinkin ehti, mutta saatiin kuin saatiinkin hommat kutakuinkin hoidettua! Jopa vähän haravoituakin.

Ja ehdittiinpä siinä kaiken kiireen keskellä myös muita auttamaan: Pertti ja Hannu olivat Petrin apuna purkamassa/muuraamassa savupiippua Salosten mökillä Nässyn saaressa. Olin siellä minäkin katolla istumassa: ojentelin tiiliä ja dokumentoin tapahtuneen. Piipusta tuli – persoonallinen, niin kuin nyt Viulunsoittaja katolla vain voi saada aikaiseksi. 

Samaista Viulunsoittajaa käytiin sitten oikein Helsingissä asti kuuntelemassa: Finlandiatalossa, perjantaisen nimipäiväni kunniaksi! SANTA ́S STORY – KIRJE RHODESIASTA on tositapahtumiin perustuva tarina nuoren naisen, Santa Pelhamin, pakomatkasta natsi-Saksasta Espanjan kautta Ranskaan, Rhodesiaan päättyen Etelä-Afrikkaan. Tarinan päähenkilö elää epätoivon hetkiä, kohtaa rasismia ja muukalaisvihaa, kokee haaveiden rikkoutumista ja monia menetyksiä. Tarina kertoo myös suuresta rohkeudesta, kaiken voittavasta toivosta ja monista ilon aiheista. Pää- ja sivuroolit esittää eteläafrikkalainen oopperalaulaja Aviva Pelham, joka on Santa Pelhamin tytär. Esityksessä musisoivat viulisti Petri Salonen, klarinettia, saksofonia ja pianoa soittava Matthew Reid sekä pianoa, kitaraa, haitaria ja huilua soittava Nicky Jansen.

Esityksen jälkeen seurasimme vielä kuinka maailmantähti bändeineen itse roudasi näytelmän rekvisiitan laatikoihin, Lontooseen seuraavaan esitykseen lähteväksi. Ja viulistin saimme vielä seuraamme istumaan hetkeksi aina niin pakolliseen Storyvilleen. (En liene käynyt Helsingissä kertaakaan ikinä koskaan niin etten olisi käynyt Storyvillessä??)

Helsinkiviikonloppu oli muutenkin aurinkoinen breikki - ehdittiin pienessä ajassa paljon, hauskaa ja kulturelliakin, mitä ei yleensä paljon ehditä tekemään. Kaikki lähti siitä, että oli NIIN hieno auringonpaisteinen syyspäivä, että oli ihan pakko lähteä ulos kävelemään. Mutta koska olin ollut täydellisen ajattelematon ja varustukseni oli huono ja sisälsi reippaaseen kävelyyn täydellisen sopimattomat kengät, piti ensin lähteä Kampin ostoskeskukseen shoppailemaan. Kengät löyty, ja toisetkin, ja vähän jotain muutakin pientä… Ja Kamppi poiki vielä myöhemmin käynnin myös Kluuvin ostoskeskuksessa. Sieltä löytyi myös belgialaisravintola Belge, jonka feikkitakan ääressä oli kiva lepuuttaa jalkoja ja siemailla punertavaa belgialaista olutta Floreffeä. Tuoksultaan hieman kukkainen, hieman hunajainen ja maltainen, mausta löytyy humaloinnin tasapainottamana rusinaa ja tummaa luumua.

Alun perin ajatuksena oli jatkaa Helsingin museoiden bongailua Hakasalmen Huvilan museolla, mutta se olikin juuri nyt kiinni näyttelyn vaihdoksen vuoksi, joten jouduimme tyytymään viereiseen Huvilan kahvilaan: EI HUONO. Harvoin tulee Suomessa lokakuussa istuskeltua aurinkoisella terassilla taivasalla! Omenapiirakat vaniljakastikkeella maistuivat auringolta, kahvimukien alla pitsiset mukinaluset! 

 

Kaupunkikävelyretkemme jatkui Karamzininpuiston ympäristössä pudonneita lehtiä kahistellen: Finlandiatalo – Musiikkitalo – Eduskuntatalo -> edelleen Sanomatalon läpi – koska siellä on yleensä joku kiva valokuvanäyttely? Eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, vaan Meeri Koutaniemen valokuviahan sieltä löytyi näyttelyllinen, ”Kaukana kotoa – Tabareybareyn tytöt”, valokuvia Malin levottomuuksia paenneista tytöistä Tabareybareyn pakolaisleirillä Nigerissä.

Meeri Koutaniemi Kaukana kotoa

Bonuksena törmäsimme Sanomatalossa lukioaikaiseen luokkakaveriimme Seeskarin Harzaan, joka suositteli Jorma Purasen valokuvanäyttelyä Galerie Anhavassa. Sinne siis myös. Puranen on ottanut valokuvia vanhoista, retusoiduista valokuvanegatiiveista ja saanut aikaan harsomaisia teoksia, joissa kadotettu menneisyys on kuin haamuna läsnä nykyhetkessä. Puranen tutkii muistin kerrostumien ja ajan kulkua aavemaisella kuvakielellä.

Iida kävi syksyn mittaan useasti yökyläilemässä: rakennettiin legoilla, luettiin kirjoja mummun satunurkassa, tehtiin majaa, kylvetettiin gekkoja, syötettiin oraville pähkinöitä, vaihdettiin autoon talvirenkaat

Ystäviä kävi iltaa istumassa – aina on kiva hyvälle porukalle laittaa herkkuruokaa! Useampikin maailmanlopun sushibaari tuli katettua. Ismo Alangon tahdissa, tietty. 

Ja iskihän se flunssakin sitten kuitenkin: yritin sitkeästi taistella vastaan, mutta lopulta oli annettava periksi ja maattava pari päivää. Joka paikkaa särki, ja olo oli kerta kaikkiaan nuupakka. Kokonaisvaltainen särky toi kuitenkin tullessaan jotain hyvääkin: sain vihdoin aikaiseksi varata ajan hierojalle, ja AAHH miten ihana olo sieltä kotiin tullessa!! Ostin saman tien 10-kortin, niin että tulee varmasti mentyä uudelleenkin.

Syksyn kulttuurikalenteriin olin merkannut käyntikohteeksi ehdottomasti ainakin Vapriikin Terrakotta-armeijanäyttelyn. Ja olikin upea näyttely! Pitää kai lähteä Xi'aniin katsomaan ne muutamat loputkin sotilaat.. Järjestin näyttelykäyntini niin että samalla kävin kuuntelemassa luennon ”Puhu ruoka suussa - Pikakurssi kiinalaisuuteen”, jonka piti kiinan tulkki Tomi Virolainen. Luento oli ihan erilainen kuin odotin, mutta mielenkiintoinen. Odotin enemmän kiinalaisten käytännön tapojen kerrontaa, mutta lopputulos olikin enemmän kiinalaisten ajatusmaailmaan paneutumista.

  

Kun kerran oltiin jo noin lähellä kun Vapriikissa, niin yhtäkkinen ahaa-elämys sai meidät palaamaan vanhan kunnon sulkkisharrastuksen pariin: käytiin kerran, ja varattiin sitten saman tien vakiovuoro! Tosin se Syssyn Sulkkis Tampellan alueella nyt sitten vuoden loppuun mennessä lopettaa oikeasti, sen kuuluisan tunnelin tieltä pois, ja siirtyy Tesomalle. Mutta ei se meitä haittaa. Me muutetaan perässä.

Syssyn Sulkis Tampella in memoriam

Syyskauteen mahtui myös teatteria (Mielensäpahoittaja ja Poika), elävää jazzia Tampere Jazz Happeningissä (Toto, Maria Laurette Friis, Timo Lassy Band, Edmar Castañeda, Medeski Martin & Wood – joista Timo Lassyn tyylikäs svengi oli ehdottomasti parasta antia), 

historiaa Vapriikin luennoilla Lauri Paltemaa (Turun Itä-Aasian koulutus- ja tutkimuskeskuksen dosentti): ”Vallankumous ja Maon Kiina”, ”Uudistuskausi ja Kiinan  nousu”, Tampere Filharmoniaa hassunhauskan Santtu-Matias Rouvalin johdolla: Thoresenin sellokonsertto ”Viaggio attaverso tre valli” ja Nielsenin sinfonia no. 4, Tuomas Lehto, sello, huippunaisten huippusalibandya Koo-Vee  vastaan PSS (hyvä Milla ja Senni!!), viikonlopun viettoa Seinäjoella Timon ja Johannan ja poikien hyvässä seurassa, maistuvan ruuan ja tietysti kulttuurin ja liikunnan parissa.

Käsi kädessä töihin kävely ja yhteinen Mindfulness-kurssi toivat hetkittäin valonhäivähdyksiä tähän siis-niin-pimeään syksyyn/talveen mikä tämä nyt on. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on monesti vuoden mittaan ollut koetuksella – pitänee reenata edelleen lisää…

Nelson Mandela kuoli, Lou Reed kuoli, Pertin täti Liisa kuoli – vain tässä siunaustilaisuudessa olimme mekin läsnä. 

Juhlan aiheita oli isän 85v-synttärit ja Pertin selviäminen taas kerran Metson Valmetin yt:istä. Jumppakausi Iidan kanssa päättyi valtavan hienoon tiptap-esitykseemme Rantaperkiön Iskun joulujuhlassa. =)

Ostettiin IceBugit jäisen ja liukkaan kävelyn ja juoksun avuksi, mutta niille ei ole vielä ollut paljon käyttöä – sen sijaan pihan olis voinu haravoida uuden vuoden kunniaks!

Liikuntakalenterini sai vielä loppuvuodesta uuden, järjestysnumeroltaan 57:nnen  lajin: soutuspinning! Vuodesta 2005 olen siis listannut kokeilemiani liikuntalajeja. Aika monet lajeista ovat jääneet kertaluonteisiksi kokeiluiksi, kuten esim. curling, ultimate, hiihtoratsastus, hydrospinning, vesihiihto ja tankotanssi. Listan kärjessä oli (yllättäen..?) tänäkin vuonna pyöräily, spinning, baletti, sulkapallo. Vaikka jalasta (tarkemmin sanottuna siis kantakalvosta) ja osittain kokonaisvaltaisesta väsymyksestä ja saamattomuudesta johtuen liikunta jäikin tänä vuonna vähemmälle kuin moneen vuoteen. Siitä on hyvä suunnata ylöspäin!!

Kaiken kaikkiaan olen suht tyytyväinen että ohitin taas yhden pimeyden lähes melkein selväpäisenä. Tai miten sen nyt ottaa, ja keneltä kysytään. Ei kysytä.