Syksystä talveen

Siirtymäaika kesästä talveen - se on syksy. Se tarkoittaa minulla yleensä Pirkan ym. opistojen kurssitarjonnan selailua, ja sieltä omiin kalenteriin omien senhetkisten mieltymyksien mukaisten kurssien sovittaminen. Tämä syksy nyt oli vielä poikkeuksellinen sen suhteen, koska valokuvauskurssi jatkui vielä, ja vei yllättävänkin paljon aikaa ja energiaa.

Mutta yritin saada syksyyni sopimaan balettia, spinningiä, konsertteja, Iidailua, vielä vähän mökkeilyä, flashmobbia, riksapyöräilyä, taidenäyttelyitä, teatteria. Vaikka edelleen jatkui taloyhtiön remontti, joka ei mennyt ihan kuin Strömsössä, ja omakin remontti venyi ja vanui. Ja valokuvauskurssilla meni yksi jos toinenkin arki-ilta ja viikonloppu. 

Iida mietteliäänä saamansa kalan kanssa, mökkijärvellä

Syntymäpäivän iltaa TampereTalossa

Pirkkalan lampaita silittelemässä

Paljon kaikkea kivaa kuitenkin ehtii työssäkäyväkin, ja siitä kaikesta kivasta saa taas paljon lisää energiaa, jaksamaan lisää.

Vinyyliostoksilla Aino Vennan keikan jälkeen TTT-Klubilla 15.10.2016

Ex tempore treffeillä Tornissa

Pyörät evakossa autotallista oven vaihdon ajan

Pyöräkoukut uuteen järjestykseen autotallissa

Paulin kanssa menossa Rantatunnelin avajaisiin 2.10.2016

Iidan kanssa Irti maasta

Tulikärpästen tarina

The Fireflies Chronicles oli Iidan ja mummun lauantaiohjelma Tampere-Talon Maesto-salissa lauantaina 24.9.2016 klo 14. Tulikärpästen tarina, yhdysvaltalaisen suzukipedagogin Noelle Perrinin sovittama ja käsikirjoittama teos huiluyhtyeelle, pianolle ja kertojalle. Japanilaisia kansansävelmiä tunnettuja klassisia melodioita.

Iidaa vähän jännitti mennä konserttiin ("Mikä se konsertti on?"), mummua vähän jännitti se, miltä kuulostaa 70 huilun yhteissoitanta... Suurin osa soittajista siis nuoria, vasta huilunsoittoa opettelevia. Mutta hyvin se meni! Kiva tarina, miellyttävää musiikkia, ja ihan hyvin soittivat ihan pienetkin huilistit. 

Iida jaksoi hyvin istua ja kuunnella tunnin, ja konsertin päälle me syötiin jätskit!

 

Lang Lang ja Alec Soth

Nyt tuli joulu! Ihan yllättäen syksyn keskelle! Ja joululahjaa lunastamaan siis: auton nokka kohti Helsinkiä! Sain jouluna 2015 lahjaksi 2 lippua Helsingin Musiikkitaloon Kiinalaisen virtuoosimaisen pianistin Lang Langin konserttiin, valitsemani seuralaisen kanssa.... No, Pertin valintaa seuralaiseksi puolsi mm. se, että hän oli sattumoisin varannut hotellin ja illallisen juuri tuolle illalle...  😍

Ensin majoittuminen hotelli Helsinkiin, pientä naposteltavaa ja alkudrinksut vastapäisessä Belgessä. Illan konsertin alkupaloiksi katseltiin teeveestä Lang Langin haastattelu, jossa hän mm. soitti pianoa appelsiinilla. 

Lyhyt iltakävely Musiikkitalolle, ja siinä se sitten oli! Harri Hautalan arvostelun mukaan maailma olisi paljon synkempi ja pimeämpi paikka ilman Lang Langia, ja olen samaa mieltä! Kyllä, hän ikään kuin hehkuu lämpöä ja hyvää tuulta! Hymyilee, tervehtii iloisesti, on jotenkin niin nöyrä, vaikka onkin maailmantähti.

Ja sitten se kosketus pianon koskettimiin - siinä on jotain niin maagista! Tällainen musiikista sinänsä mitään ymmärtämätönkin ihminen kuulee hänen soitossaan nautiskelua, herkkyyttä, hulluttelua. Ja ihan ilmiömäistä taituruutta. Kertakaikkiaan nautittavaa.

Ja, epäilemättä, sen lisäksi että Lang Lang on ihan HUIPPUtaitava pianisti, hän osaa ottaa myös yleisön mukaan: kuinka moni muu huippupianisti ottaa katsekontaktia yleisöön? Ihan tuntui siltä niin kuin Lang Lang olisi soittanut ihan just vaan MULLE. En yhtään ihmettele, että Lang Lang on niin suosittu, ja juuri nimenomaan elävien konserttien mestari. "Hän soittaa meille ja meissä, ei yksin ja etäällä."

Lang Lang -fani väliajalla

 

Kuulimme Ludwig van Beethovenin neljännen pianokonserton, Sergei Prokofjevin kolmannen pianokonserton, ja ylimääräisinä vielä Manuel Poncen Intermezzon ja Manuel de Fallan Tulitanssin. 

 "Loppuiskun jälkeen sali räjähti ja pianistia juhlittiin seisaallaan." "Musiikkitalon katto oli pudota niskaan."

Mykistävä, herkullinen, kaunis, vivahteikas, suloinen, mitä niitä adjektiiveja nyt olikaan. Unohtumaton ilta - KYLLÄ. Vielä pitkään meni kylmänväreet! Joskus on hyvä juhlia joulua vasta syyskuussa!

Eikä tässä vielä kaikki: seuraavana päivänä Suomen Valokuvataiteen museoon Kaapelitehtaalle: Alec Soth "Gathered leaves" -näyttelyyn. Joka esitteli vuosina 2004-2014 kuvatut teossarjat Sleeping by the Missisippi, Niagara, Broken Manual ja Songbook. Sothin tuotannon keskeiset teossarjat, jotka nostivat hänet maailmanmaineeseen. 

"Soth on visuaalinen tarinankertoja, jonka valokuvat avaavat eteemme runollisia tutkielmia pikkukaupungeissa, lähiöissä, erämaissa ja kansallismaisemissa kohdatuista ihmisistä. Alec Soth asettuu amerikkalaista sielunmaisemaa ja yhteiskuntaa tallentaneiden kuvaajien pitkään traditioon."

Näissä kuvissa oli niin "sitä jotain" joka jollain selittämättömällä tavalla iski minuun. Voisin joskus kokeilla jotain vähän samantyyppistä...

"Kuka tahansa voi ottaa hienoja kuvia, mutta valokuvataiteilijan tehtävä on työstää kuvia ja saada ne värähtelemään keskenään." Sanoi Soth.

Loppukesän kisailut: Team City Challenge ja Color Obstacle Rush

TCC kartta 2016

Taas me lähdettiin, jo "perinteisesti" Team City Challenge kaupunkiseikkailuun. Sari ja Jokke ja Pertti ja minä = Tiim Notkeat. Lauantai 13.8.2016 klo 10-16 oli aikaa kiertää keräilemässä rastipisteitä suorittamalla kunkin rastin tehtäviä.

Tällä kertaa meillä oli uusi taktiikka, ja tänä vuonna myös harrastesarjalaiset sai käyttää liikkumiseen polkupyörää. Helpotti huomattavasti matkantekoa - viime vuonna turhaantu turhaa aikaa bussireittien ihmettelyyn ja bussissa köröttelyyn.

Tosin tänä vuonna keli oli aika harmaa ja sateinen melkein koko päivän, rapa lensi ja sadetakissa tuli hiki. 

Pertti surffaa Keskustorilla

Osa rasteista oli vanhoja tuttuja, mm. Nokian renkaiden traktorinpyörien kuljetus. Miehiltä se kävi kuin leikki, kun olivat jo reenanneet, taktiikka oli selvä.

Käytiin mm. jousiampumassa, heittelemässä frisbeetä, tekemässä laskuvarjohyppymuodostelmia (maan pinnalla tosin vaan...=), puskemassa toisiamme kuplapalloilla, parkourtyyppisesti hyppelemässä, kuntosalilla käsilläroikkuen kävelyä ja levypainon tuuppausta ja kyykkyjä painoilla..... Ja joka välissä poljettiin hulluna pisteeltä toiselle - niin että kyllä tuo päivä liikunnasta kävi!!!

Tiim Notkeat iloisena maalissa = Tuopissa

Ja ens vuonna uudestaan!!


Toinen jo perinteeksi muodostunut kisailu, Väriestejuoksu, olikin heti seuraavana lauantaina, 20.8.2016. Katin ja Kaijan ja Ninan kanssa Sekopääjoukkueena suuntasimme Hervantaan 5km radalle, jossa rataesteitä ylittäessämme saimme kaikki sateenkaaren värit päällemme.

Näin puhtaan valkoisina lähdimme liikkeelle

 

Aurinkoista ja värikästä loppukesää!!

Ruka ja Kuusamo

Karhujahdista Kuhmosta kesälomamatka jatkui ensin Raatteentielle talvisotamuseoon, talvisodan ratkaisutaistelun tapahtumapaikalle, ja sieltä edelleen Suomussalmen kautta Rukalle.

Raatteentiellä jaoimme tehtävät niin, että Pertti kiersi museon, ja minä nautin sillä välin kahvilan antimista: kahvia ja lakritsijäätelöä. Hyvä jako.

Talvisodan muistomerkillä museon takana olevalla kentällä kävin sentään minäkin. Sielläpä oli valtava monumentti, joka koostuu n. 3 ha kivikentästä ja keskusmuistomerkistä. Kivikentällä on n. 17 000 kiveä muistuttamassa sodan uhreista ja kärsimyksistä. Keskusmuistomerkki "Avara syli" muodostuu neljästä puukaaresta ja niiden päällä soi tuulessa 105 vaskikelloa, yksi kutakin talvisodan päivää kohden. Suunnittelija suomussalmelainen Erkki Pullinen.

Raatteentieltä ajelimme Suomussalmen kautta kohti Kuusamoa, jolloin matkalle osui tilataideteos "Hiljainen kansa" 5. tien varressa. Tuhat turvepäistä hahmoa pellolla, ovat seisseet siinä kesästä 1994! Vähän niin kuin variksenpelättimen oloisia hahmoja, joilla on pää turpeesta ja vartalo puukepeistä. Paikallinen työpaja Hanslankarit korjaa ja vaatettaa Hiljaisen kansan kahdesti vuodessa.

Suunnittelija: tanssija, koreografi Reijo Kela. Teos on palkittu mm. Englannissa Medway-festivaalien visuaalisen taiteen kategoriassa v. 2008.

 Kerrassaan ihastuttava pitstoppi muuten niin tylsällä automatkalla!

Saapuminen Rukalle, mökkeileen "Sinirintaan" viikoksi. Konttaisjärven melkein rannassa, Konttaisvaaran ja Valtavaaran maisemissa. Aah, maisemista viis, mutta ensimmäisenä sauna lämpiään! Omaa saunaa kun ei ole siis ollut koko kesänä, ja edellinen yö vietettiin karhukojussa - kyllä nyt sauna maistui erityisen makoisalle! Vilvoittelua terassilla - eikä yhtään hyttystä!

Päivä 1 - pyöräilyä

Autolla Juumaan, pienen karhunkierroksen lähtöpaikalle -> pyörillä kohti Venäjän rajaa, tsekkaileen kajakeille nousupaikkaa. Samaa tietä takas, yhteensä 52km eikä matkalla näkyny ei niin yhtään mitään eikä yhtään ketään! Jos ei sitä lähes Venäjän rajalla nähtyä yhtä poroo lasketa. Ja melkoisia mäkiäkin osui matkalle... Aurinkoisessa sateessa ajeltiin melkein 3h - pyörät oli aivan yhtä ravassa kuin aamulla ennen pesua.

Päivä 2 - melontaa ja pyöräilyä

Suunnitelma ja sen toteutus. Hirvee määrä erilaisia kamppeita erilaisiin reppuihin ja pussukoihin - oikeat varusteet oikeisiin paikkoihin? Tarkoituksena ajaa ensin autolla sinne eilen tsekattuun paikkaan Venäjän rajalle, jättää pyörät ja pyöräilykamppeet sinne odotteleen. Piilotettiin sateenkestävissä pusseissa metsään. =) Autolla (kajakit kyydissä) takaisin, Kiutakönkään jälkeiseen kajakkien vesillelaskupaikkaan. Ja menoksi, Oulankajokea meloen - sininen taivas, aurinko paistoi, virta vei. No välillä piti ihan meloakin kyllä.

Eväällä noin puolivälissä, 13km kohdalla Sirkkapurolla

Ja matka jatkuu, Oulankajokea alas

Virta vei tosiaan välillä ihan miten päin vaan, varsinkin loppumatkasta kun voimat rupes loppuun... Tämän kesän melonnat kun oli vähän vähissä ennen tätä, otti vähän koville. Mulla. Vaan minkäs teet - pakkohan se on meloo loppuun asti kun pyörät oli siellä päätepisteessä odottamassa!

Väsymyksen asteesta johtuen otettiin käyttöön suunnitelma B, koska se alkuperäinen paikka oli vähän liian jännä: liian kovassa virtauksessa olis pitäny jaksaa meloo vastavirtaan ja Venäjän raja oli ihan turhan lähellä... Rantauduttiin sitten hiukkasta aikasemmin, ja köpöteltiin metsän kautta pyöräpaikalle.

Kamppeiden vaihto ja siirtymä takaisin Kiutakönkäälle, polkien. Ne samat mäet oli siellä edelleen. Ja miten ne tuntui vielä kasvaneen eilisestä? Perille päästiin kuitenkin. Vaihtoehtoja ei tokikaan tässäkään vaiheessa ollut. Pyörät auton kyytiin ja samaa, jo kohta melko tutuksi tulevaa tietä takaisin sinne Venäjän rajavyöhykkeen tuntumaan. Kajakithan oli tässä vaiheessa eri paikassa kuin pyörät, ja sinne kajakkipaikkaan ei päässyt autolla... Joten pientä säätöä vielä: jätin Pertin autosta kajakkipaikalle, Pertti meloi ja minä ajoin auton pyöräpaikalle, tämä tietenkin toistui kahden kajakin verran, koska edelleenkään en jaksanut/uskaltanut riskeerata kajakkini lipumiseen Venäjän puolelle... Да да добрый день vaan - ei olis tainnu löytyä kaikkea tarvittavaa edes selityskirjan sivulta 7...

Tämän jälkeen tartti enää vaan jaksaa nostaa kajakit auton katolle ja ajaa autolla n. 50km takaisin majapaikkaan. Kaukaa viisaat oli tehny ruuan valmiiksi, joten päivän ohjelmassa ei enää muuta kun saunan ja ruuan lämmitystä!

Päivän logistiikkakaavio: suunnitelma ja sen toteutus

Päivä 3 - patikointia, Pieni karhunkierros

Kohtuullisen raukea olo vielä aamullakin, niinpä rauhaisaa aamukahvittelua terassilla, samalle suunnitellen, että mitäs sitä sitten tehtäisiin.
Koska säätiedotus näytti melko sateista, suunnattiin Pienelle Karhunkierrokselle: patikoida voi pienessä sateessakin!

Juumasta Myllykosken ja Kallioportin kautta Harrisuvantoon, sieltä Jurävän ja Siilastuvan kautta takaisin Myllykoskelle ja Juumaan. Makkara- ja maisemataukoineen 3h 40min ja 22000 askeleen retki jylhissä maisemissa. Sadetta ja aurinkoa saatiin vuorotellen, pääasiassa suurimman osan ajasta vaatteet oli kuivia...

Koskia ja kuohuja, kallioita ja jyrkänteitä, niistä oli tämä lomatiistai tehty.

Päivä 4 - shoppailua, valokuvataidetta, maisemia ja ruuanlaittoa

Viikon harmain ja sateisin päivä -> käytiin Kuusamon Erätukussa soppailemassa lisää sadevarusteita, ettei tartte kastua ja palella. Samalla osui matkalle Meeri Koutaniemen valokuvataidetta, Kuusamon torilla!!

Kyliltä kuultua - 8 vuodenaikaa, Meeri Koutaniemi 2015

Paluumatkalla katseltiin maisemia korkealta, Rukan huipulta, hirmuisessa tuulessa. Itse ehkä en vielä päässyt sisään tähän juttuun. Korkealla oltiin ja katteltiin puita ja järviä, jaaha jaa... Ja käytiin oikein Rukan ytimessä syömässä. Ehkä en missään nimessä haluaisi olla täällä sesonkiaikaan, kaikkien skimbaajien bailatessa, huh!

 
Päivä 5 - pyöräilyä ja koskenlaskua

Aamuinen 40km syklolenkki Rukan suuntaan, tihkusadetta, mäkiä ja poroja.

Iltapäivän ohjelmanumerona Stella Polaris Adventures koskenlaskua! Villi Reitti (tietenkin..), K-18, Myllykoski, Kitkajoki. Varusteina sadehousut, sadetakki, saappaat, kypärä... Lasketeltiin mm. 900m pitkä ja 8-kerroksisen kerrostalon verran putoava Aallokkokoski. Oli melko jännittävää, kyllähän se kumivene hörppäsi kivasti vettä ja kastuttiin kaikki. 

Vattukalliolla parkissa

Päivä 6 - loppusiivous, pakkailu ja kotimatka. Lähes 800km autossa istumista.

Lomanen done.