Lang Lang ja Alec Soth

Nyt tuli joulu! Ihan yllättäen syksyn keskelle! Ja joululahjaa lunastamaan siis: auton nokka kohti Helsinkiä! Sain jouluna 2015 lahjaksi 2 lippua Helsingin Musiikkitaloon Kiinalaisen virtuoosimaisen pianistin Lang Langin konserttiin, valitsemani seuralaisen kanssa.... No, Pertin valintaa seuralaiseksi puolsi mm. se, että hän oli sattumoisin varannut hotellin ja illallisen juuri tuolle illalle...  😍

Ensin majoittuminen hotelli Helsinkiin, pientä naposteltavaa ja alkudrinksut vastapäisessä Belgessä. Illan konsertin alkupaloiksi katseltiin teeveestä Lang Langin haastattelu, jossa hän mm. soitti pianoa appelsiinilla. 

Lyhyt iltakävely Musiikkitalolle, ja siinä se sitten oli! Harri Hautalan arvostelun mukaan maailma olisi paljon synkempi ja pimeämpi paikka ilman Lang Langia, ja olen samaa mieltä! Kyllä, hän ikään kuin hehkuu lämpöä ja hyvää tuulta! Hymyilee, tervehtii iloisesti, on jotenkin niin nöyrä, vaikka onkin maailmantähti.

Ja sitten se kosketus pianon koskettimiin - siinä on jotain niin maagista! Tällainen musiikista sinänsä mitään ymmärtämätönkin ihminen kuulee hänen soitossaan nautiskelua, herkkyyttä, hulluttelua. Ja ihan ilmiömäistä taituruutta. Kertakaikkiaan nautittavaa.

Ja, epäilemättä, sen lisäksi että Lang Lang on ihan HUIPPUtaitava pianisti, hän osaa ottaa myös yleisön mukaan: kuinka moni muu huippupianisti ottaa katsekontaktia yleisöön? Ihan tuntui siltä niin kuin Lang Lang olisi soittanut ihan just vaan MULLE. En yhtään ihmettele, että Lang Lang on niin suosittu, ja juuri nimenomaan elävien konserttien mestari. "Hän soittaa meille ja meissä, ei yksin ja etäällä."

Lang Lang -fani väliajalla

 

Kuulimme Ludwig van Beethovenin neljännen pianokonserton, Sergei Prokofjevin kolmannen pianokonserton, ja ylimääräisinä vielä Manuel Poncen Intermezzon ja Manuel de Fallan Tulitanssin. 

 "Loppuiskun jälkeen sali räjähti ja pianistia juhlittiin seisaallaan." "Musiikkitalon katto oli pudota niskaan."

Mykistävä, herkullinen, kaunis, vivahteikas, suloinen, mitä niitä adjektiiveja nyt olikaan. Unohtumaton ilta - KYLLÄ. Vielä pitkään meni kylmänväreet! Joskus on hyvä juhlia joulua vasta syyskuussa!

Eikä tässä vielä kaikki: seuraavana päivänä Suomen Valokuvataiteen museoon Kaapelitehtaalle: Alec Soth "Gathered leaves" -näyttelyyn. Joka esitteli vuosina 2004-2014 kuvatut teossarjat Sleeping by the Missisippi, Niagara, Broken Manual ja Songbook. Sothin tuotannon keskeiset teossarjat, jotka nostivat hänet maailmanmaineeseen. 

"Soth on visuaalinen tarinankertoja, jonka valokuvat avaavat eteemme runollisia tutkielmia pikkukaupungeissa, lähiöissä, erämaissa ja kansallismaisemissa kohdatuista ihmisistä. Alec Soth asettuu amerikkalaista sielunmaisemaa ja yhteiskuntaa tallentaneiden kuvaajien pitkään traditioon."

Näissä kuvissa oli niin "sitä jotain" joka jollain selittämättömällä tavalla iski minuun. Voisin joskus kokeilla jotain vähän samantyyppistä...

"Kuka tahansa voi ottaa hienoja kuvia, mutta valokuvataiteilijan tehtävä on työstää kuvia ja saada ne värähtelemään keskenään." Sanoi Soth.