Röyhkää

Kauko Röyhkää, teemalla "Vanhat naiset hunningolla" - no ei vaiteskaan, ei olla vanhoja, eikä oltu hunningollakaan! Tällä kertaa... 

Kunhan arjen piristykseksi käytiin lapsuudenystäväni Sirpan kanssa ensin Tamperradassa maistelemassa pintxoja ja kuoharia (Champagne bar Santé ja Bar Inez), ja sen jälkeen Komediateatterissa kuuntelemassa Kauko Röyhkä Trioa.

Ohjelmassa siis Kauko Röyhkän hittejä uusissa kuoseissa kesäteatterin lavalla. Triossa Kauko Röyhkä (laulu, kitara), Mikko Hellström (kontrabasso) ja Janne Riisiö (perkussiot).

Ei ollu Komediateatteri ihan loppuunmyyty, mutta oli meitä siellä sentään jokusia. Itse olen aina tykännyt mielestäni teräväkynäisestä Röyhkästä, ja varsinkin livenä - hyvin intiimiä ja riisuttua tunnelmaa.

Röyhkän biisien sanoitukset ovat kuin pienoisnovelleja, joiden tarinankehitystä kuuntelee mielenkiinnolla. Mutta kas: tällä kertaa ongelmana oli se, että joko a) äänentoistossa oli jotain vikaa, b) minun kuulossani oli jotain vikaa, c) Kauko Röyhkän äänenkäytössä oli jotain vikaa, tai d) jossain muussa oli jotain vikaa - en saanut juurikaan sanoista selvää!! Mikä olisi mielestäni ollut melko olennaista. Ensimmäisen biisin aikana ihmettelin vielä, että millähän kielellä hän edes mahtaa laulaa, mutta pikkuhiljaa erotin sieltä täältä suomenkielisiä sanoja.

Toisella puoliskolla korva jo ehkä jollain tapaa tottu, ja kun tuli tuttuja biisejä mm. Laura, niin vähän pääsi jo mukaankin tarinoihin. Kivoja uudempia biisejä, mm. Aamuöiseen sateeseen ja Tuon sulle Alfredo Garcian pään.

Hyvä arjen elämänohje Kauko Röyhkältä: 

"Idioottien vittuilua ei tarvi sietää, voi nostaa kytkintä ja kulkee omaa tietä."

Suurin synti on pelkuruus

Perjantai-illan huumaa 11.8.2017: vähän erilaista teatteria, Burning Doors Tampereen Teatterikesässä. Belarus Free Theatre (Valko-Venäjä & UK) esitys Tampereen Työväen teatterissa - taistelua ilmaisunvapauden puolesta.

"Mitä jos sinusta tulisi valtion vihollinen taiteen vuoksi? Mitä tehdä, jos hallitus evää sinulta perustavanlaatuiset ihmisoikeudet? Kuinka selvitä yhdestä maailman brutaaleimmista vankilajärjestelmistä? 
Näihin kysymyksiin antaa omakohtaisia vastauksia Belarus Free Theatre. Teatterin perustajat toimivat pakolaisstatuksella Iso-Britanniassa, ja sen jäsenet Valko-Venäjällä maan alla poliittisen vainon takia. Burning Doors -esitys pohjautuu mm. Pussy Riotista tunnetun aktivistin Maria Alyokhinan todistajankertomuksiin."

Ihan yksin olin teatteri-iltaa viettämässä - en edes kuvitellut, että kukaan lähtisi kanssani katsomaan valkovenäläistä teatteria... No, esitys kulki kuitenkin suurimman osan aikaa ihan venäjäksi, ja jopa suomenkielisellä tekstityksellä (joka toimi!), ainoastaan laulut olivat valkovenäjäksi. Eli todella hyvin pysyi mukana.

Maria Aljokhinahan joutui vankilaan Pussy Riotin esitysten vuoksi; performanssitaiteilija Pjotr Pavlenski, joka protestina valtion sensuuria vastaan ompeli huulensa kiinni ja naulasi kivespussinsa Punaiselle torille, joutui vankilaan; ukrainalainen elokuvantekijä Oleg Sentsov vastusti vähän liian äänekkäästi Krimin valtaamista, Venäjän tiedustelupalvelu kidutti häntä, ja hän istuu tällä hetkellä 20 vuoden vankilatuomiota Siperiassa. 

Näistä tarinoista ja teatteriryhmän jäsenten omista kohtaloista koostuu Burning Doors. Näyttelijät ovat häikäisevän taitavia, fyysisiä ja notkeita, ketteriä. Väliin mahtuu todella voimakkaan fyysisiä ja teatraalisia kohtauksia. Ja, no, myös niitä munasillaan juoksentelevia miehiä... 

Maria Alyokhina kertoo oman tarinansa siitä mitä vapaus hänelle merkitsee: jotain jonka puolesta pitää kamppailla joka päivä, ettei se menetä merkitystään, tai katoa kokonaan. 

Esitys on täynnä kaksintaistelua sortajan ja sorretun välillä - Mikhail Bulgakovin, Fjodor Dostojevskin ja jopa Jeesuksen sanoin.

Vaikuttavaa, erilaista teatteria. Ryhmän perustajat asuvat poliittisina pakolaisina Iso-Britanniassa, ja ryhmä toimii maan alla Valko-Venäjällä. Esitykset ovat salaisissa paikoissa, koska viranomaiset ovat keskeyttäneet esityksiä, ja pidättäneet jopa katsojia!! 

"I don´t know what your beliefs are worth if you´re not ready to come to harm or even die for them" - Oleg Sentsov. 

Vahvaa.

Tiim Notkeat seikkailee

Lauantai 5.8.2017 oli tänäkin vuonna kalenterissa varattuna "vuoden hauskimmalle urheilutapahtumalle", kaupunkiseikkailu Team City Challenge.
Tarkoituksena siis klo 9:00 - 16:00 välisenä aikana kerätä kaupunkialueella sijaitsevista tehtävärasteista mahdollisimman paljon pisteitä. Osalla rasteista kaikki suorittavat, osalla rasteista voi valita mielihalujensa/erityistaitojensa/tms mukaan kuka suorittaa.


Tiim Notkeat - Sari ja Jokke ja Pertti ja minä - lähti tavoittelemaan enemmän pisteitä ja parempaa sijoitusta kuin viime vuonna. Tai ainakin viettämään hauskaa toiminnantäyteistä päivää, jos ihan tarkkoja ollaan...

Toki tiimissämme sattuu olemaan havaittavissa lievää kilpailuviettiä, niin että etukäteen mietitty strategia (?) saa heti aina lähtöportilla uusia ulottuvuuksia. 

Mutta pyörillä siis lähdettiin tälläkin kertaa, nyt vähän kevyemmällä ja helpommalla varustuksella kuin viime vuonna. Ja taktiikkana, että ei jäädä ihan lähimpiin rasteihin, vaan polkastaan vauhdilla vähän ydinkeskustan ulkopuolelle.

Aloitettiin jalkapallogolfilla, josta napattiin heti täydet pisteet - loistava päivän avaus! Nopeuskiipeily oli hauskaa kans, mutta Prison Islandissa vietimme turhan kauan aikaa saamatta aikaseksi oikein yhtään mitään. Ei ollu meidän juttu.

Noppapalapeli taas sujui ihan mallikkaasti, vaikka olikin yllättävän kinkkinen.

Noppapalapeli DS Smithin rastilla

Palapelin jälkeen golffaileen: helppo nakki, koska lyötiin salibandymailalla salibandypalloa - ja meillä oli sentään joukkueessa lajin harrastajia.

Seuraavaks suunnistettin kohti ZORB-pujottelua - koska ei tiedetty mitä se on.. Yks meni paljain jaloin ison pallon sisälle juokseen keilapujottelurata, muut pallon ympärillä ohjaamassa.

Keilaamassa käytiin Kaatopaikalla, siinä onnistuttiin tänä vuonna selvästi paremmin kuin viimeksi. Jousiammunnassa oli niin pitkä jono, että jätettiin se väliin, ja suunnattiin kohti Nekalaa, jossa oli kolme meidän mielestä mielenkiintoista rastia.

Frisbeegolf oli NIIN meidän juttu, mutta pistelasku oli ihan Peestä.. Poltteessa päästiin kaikki nostaan sykettä: kahvakuulien kantoa, levypainon työntöä, soutulaitetta, hiihtolaitetta. Minkähän takia mulle tuli hiihto???

Hauskin tähän mennessä oli ehkä Tanssiseura Stepin rasti, jossa ohjaajan opastamana 5 minuutissa opettelimme cha cha -koreografian, jonka sitten esitimme kansainvälisen tanssiurheiluliiton tuomarille!

Ja sitten takas kohti keskustaa: sipulikirkolla bongattiin Polkuautot. Miehet sai ihan suosiolla suorittaa tämän rastin, jonka jälkeen päätettiin pitää kahvitauko. 

Ja siinä Koskikeskuksessa kahvitellessamme kateltiin Bag Jump -rastia, johon sainkin aika pitkään puhua, että löysin toisen suorittajan... Sari ja Pertti vetäytyi heti, ja Jokkea jouduin hetken ylipuhuun. Mutta mentiin siis! Wuhuu!

Sitten jo suuntana maali, mutta matkan varrella ehdittiin vielä pyörimään kuplapalloissa...

... vetään traktoria...

 ... juokseen (hahhah, juupa juu..) puujaloilla...





Ja sitten olimmekin jo iloisesti maalissa, hauska päivä vietettynä. Ens vuonna uudestaan!!

 

Että semmonen kesäloma tällä kertaa

Ei aina voi voittaa. No ei. 

Koko pitkän pimeen kylmän talven kun odottaa kesää ja aurinkoa ja lämmintä ja lomaa - ja sitten niitä ei tulekaan!! Tai no, loma tuli, mutta se olikin noista ainoa. Ja sekin meni sitten vähän niin ja näin. Lomaa vietimme siis kaksi viikkoa, 10-21.7.2017

Aikaisemmin oli jo sovittu, että Iida pääsee mummulapäiväkotiin 2 viikon ajaksi, kun vakkaripäiväkoti on kiinni. No, sehän tarkoitti sitä, että meillä noustiin joka lomapäivä klo 06:50, kun meidän "päiväkoti" aukes klo 07. Ja siitähän se touhu sitten alkoi, jatkuen koko päivän klo n. 17:30 asti.

Päivät oli suunniteltu aktiviteetteja ja tekemistä täyteen, ja ensimmäinen päivä vielä vaikutti kohtalaiselta: pyöräiltiin porukalla Sari ja Jokke ja me, Iida Pertin pyörään kiinnitetyllä lainaperäpyörällä Laukon kartanoon! Meiltä tuli matkaa ensin Nokialle 12km, siitä Laukkoon vielä 30km, että ihan mainio suoritus Iidaltakin!

Laukossa meillä oli treffit Impin ja Sepon kanssa, yhteiselle lounaalle varattu pöytä klo 12 kattaukseen. Juuri ehdittiin siksi paikalle - loppumatkasta piti jo vähän melkein kiiruhtaa. Ruoka oli kaikkien mielestä oikein maukasta, vatsat tuli täyteen! 

 

Neiti Kesäheinä ehti tutkiin heinäpellot ja kukkapurkit

 

Ruuan jälkeen olikin ihan hyvä vaihtoehto palata laivalla takaisin, vaikka laivamatkan hinta meinasi ensin vähän pökerryttää... Aikuiset 30€, lapset 18€, pyörät 8€. No, saatiin kai jonkinlaista ryhmärämäalennusta vähän, mutta silti vähän pitkin hampain nautimme laivailusta. 

Iidasta tosin oli oikein kivaa seurata perästä tulevia laineita, ympärillä liitäviä lokkeja, reunan yli pärskähteleviä pisaroita. Tämä oli (muka?) hänen elämänsä toinen laivamatka ikinä.

Sari ja Jokke jäi kyydistä Edenissä - jäi heillä vähän vähemmän pyöräiltävää kotiin. Me tultiin perille asti Laukontorille, syötiin vielä jätskit aurinkoisella torilla. Ennen kuin palautettiin Iida kotimatkalla peräpyörän päältä omaan kotiin.

Loman alku vaikutti siis ihan kivalta: aurinkoinen päivä, pyöräiltiin ja syötiin hyvin mukavassa seurassa.




Mutta: siitä se sitten alkoi, alamäki... Pertti aloitti niin hurjan yskimisen, että kuulosti kyllä siltä, että keuhkot tulee kurkusta ulos... Vaikka nukuttiin eri kerroksissa, niin kaikkien suljettujen ovien takaakin se köhinä kuului. Että ei sitten lomalla oikein nukuttu. Niin kun ollenkaan.

Ja se lomatekeminenkin kutistui sitä myöten kaikkeen sellaiseen, missä ei syke nouse, eikä hengästy - niin että se siitä liikkumisesta sitten. Olihan toki ihan kiva väritellä vesiväreillä, pelata lautapelejä, tehdä tehtäväkirjoja, käydä Vapriikissa, kävellä puujaloilla, haeskella muinaislintuja Pirkkalan metsistä, käydä Finlayson Art Arealla taidetta tutkimassa ja Tampellassa syömässä, rakentaa korttitaloja, käydä veneilemässä ja lounaalla Viikinsaaressa, ja mitä kaikkee me nyt touhuttiinkaan. 

VIISI TUNTIA VAPRIIKISSA:

Mutta se liikkuminen, mihin juurikin lomalla olis ollut vähän enemmän aikaa, jäi pariin erittäin kevyeen kaupunkipyöräilyyn. Toisaalta, kuin kermaksi kakun päälle, meidän kahden viikon loman aikana myös satoi joka päivä...


No sitten me taas väriteltiin ja pelattiin lautapelejä ja katteltiin luonto-ohjelmia... 

Kaatosateessa haeskeltiin muinaislintuja pitkin Pirkkalan metsiä - eikä löytyny

Rovaniemen Milkakin käväsi, tekemässä korttitaloja

Veneretki Viikinsaareen olikin ehkä meidän tämän loman huipentuma:

Sarin ja Joken veneen odottelua

Taas me syötiin hyvin!

Merenneito ja laivakoira

Pertin yskä jatkui siis koko kahden viikon loman ajan, ja jokseenkin alko jo hermot oleen kireellä... Loma loppui ja sitten pirteenä, levänneenä töihin.... Noot. Välillä paiskottiin ovia - väsymys toi meistä parhaat puolet esiin.. =)

Että sitten olikin ihan hyvä vaihtoehto, että Pertti jatkoi lomaansa viikolla, ja lähti keskenään maastopyörän ja kajakin kanssa Hossan hienoja maisemia tutkimaan. Minä menin töihin lepäämään. Tai siis että ainakin nukuin sitten yöt, kaikessa hiljaisuudessa. Ja Hossassa oli ollu ihan kivaa, vaikka toki lenkkeilyt oli edelleen kai aika maltillisia. 

Edelleen kolmannen viikon jälkeen yskä jatkui, samoin lääkärissä juoksemiset, ja sairasloma. Työmatka Slovakiaan jäi tekemättä, eikä nyt oikein mistään muutenkaan tullut mitään. Että sellainen kesäloma 2017. No oli ainakin erilainen...

P.S. Viidennen köhäviikon jälkeen alkaa jo hiljenemään. Vieläkään ei tiedetä mikä oli aiheuttaja.