Ei aina voi voittaa. No ei.
Koko pitkän pimeen kylmän talven kun odottaa kesää ja aurinkoa ja lämmintä ja lomaa - ja sitten niitä ei tulekaan!! Tai no, loma tuli, mutta se olikin noista ainoa. Ja sekin meni sitten vähän niin ja näin. Lomaa vietimme siis kaksi viikkoa, 10-21.7.2017
Aikaisemmin oli jo sovittu, että Iida pääsee mummulapäiväkotiin 2 viikon ajaksi, kun vakkaripäiväkoti on kiinni. No, sehän tarkoitti sitä, että meillä noustiin joka lomapäivä klo 06:50, kun meidän "päiväkoti" aukes klo 07. Ja siitähän se touhu sitten alkoi, jatkuen koko päivän klo n. 17:30 asti.
Päivät oli suunniteltu aktiviteetteja ja tekemistä täyteen, ja ensimmäinen päivä vielä vaikutti kohtalaiselta: pyöräiltiin porukalla Sari ja Jokke ja me, Iida Pertin pyörään kiinnitetyllä lainaperäpyörällä Laukon kartanoon! Meiltä tuli matkaa ensin Nokialle 12km, siitä Laukkoon vielä 30km, että ihan mainio suoritus Iidaltakin!
Laukossa meillä oli treffit Impin ja Sepon kanssa, yhteiselle lounaalle varattu pöytä klo 12 kattaukseen. Juuri ehdittiin siksi paikalle - loppumatkasta piti jo vähän melkein kiiruhtaa. Ruoka oli kaikkien mielestä oikein maukasta, vatsat tuli täyteen!
Ruuan jälkeen olikin ihan hyvä vaihtoehto palata laivalla takaisin, vaikka laivamatkan hinta meinasi ensin vähän pökerryttää... Aikuiset 30€, lapset 18€, pyörät 8€. No, saatiin kai jonkinlaista ryhmärämäalennusta vähän, mutta silti vähän pitkin hampain nautimme laivailusta.
Iidasta tosin oli oikein kivaa seurata perästä tulevia laineita, ympärillä liitäviä lokkeja, reunan yli pärskähteleviä pisaroita. Tämä oli (muka?) hänen elämänsä toinen laivamatka ikinä.
Sari ja Jokke jäi kyydistä Edenissä - jäi heillä vähän vähemmän pyöräiltävää kotiin. Me tultiin perille asti Laukontorille, syötiin vielä jätskit aurinkoisella torilla. Ennen kuin palautettiin Iida kotimatkalla peräpyörän päältä omaan kotiin.
Loman alku vaikutti siis ihan kivalta: aurinkoinen päivä, pyöräiltiin ja syötiin hyvin mukavassa seurassa.
Mutta: siitä se sitten alkoi, alamäki... Pertti aloitti niin hurjan yskimisen, että kuulosti kyllä siltä, että keuhkot tulee kurkusta ulos... Vaikka nukuttiin eri kerroksissa, niin kaikkien suljettujen ovien takaakin se köhinä kuului. Että ei sitten lomalla oikein nukuttu. Niin kun ollenkaan.
Ja se lomatekeminenkin kutistui sitä myöten kaikkeen sellaiseen, missä ei syke nouse, eikä hengästy - niin että se siitä liikkumisesta sitten. Olihan toki ihan kiva väritellä vesiväreillä, pelata lautapelejä, tehdä tehtäväkirjoja, käydä Vapriikissa, kävellä puujaloilla, haeskella muinaislintuja Pirkkalan metsistä, käydä Finlayson Art Arealla taidetta tutkimassa ja Tampellassa syömässä, rakentaa korttitaloja, käydä veneilemässä ja lounaalla Viikinsaaressa, ja mitä kaikkee me nyt touhuttiinkaan.
Mutta se liikkuminen, mihin juurikin lomalla olis ollut vähän enemmän aikaa, jäi pariin erittäin kevyeen kaupunkipyöräilyyn. Toisaalta, kuin kermaksi kakun päälle, meidän kahden viikon loman aikana myös satoi joka päivä...
No sitten me taas väriteltiin ja pelattiin lautapelejä ja katteltiin luonto-ohjelmia...
Pertin yskä jatkui siis koko kahden viikon loman ajan, ja jokseenkin alko jo hermot oleen kireellä... Loma loppui ja sitten pirteenä, levänneenä töihin.... Noot. Välillä paiskottiin ovia - väsymys toi meistä parhaat puolet esiin.. =)
Että sitten olikin ihan hyvä vaihtoehto, että Pertti jatkoi lomaansa viikolla, ja lähti keskenään maastopyörän ja kajakin kanssa Hossan hienoja maisemia tutkimaan. Minä menin töihin lepäämään. Tai siis että ainakin nukuin sitten yöt, kaikessa hiljaisuudessa. Ja Hossassa oli ollu ihan kivaa, vaikka toki lenkkeilyt oli edelleen kai aika maltillisia.
Edelleen kolmannen viikon jälkeen yskä jatkui, samoin lääkärissä juoksemiset, ja sairasloma. Työmatka Slovakiaan jäi tekemättä, eikä nyt oikein mistään muutenkaan tullut mitään. Että sellainen kesäloma 2017. No oli ainakin erilainen...
P.S. Viidennen köhäviikon jälkeen alkaa jo hiljenemään. Vieläkään ei tiedetä mikä oli aiheuttaja.
Koko pitkän pimeen kylmän talven kun odottaa kesää ja aurinkoa ja lämmintä ja lomaa - ja sitten niitä ei tulekaan!! Tai no, loma tuli, mutta se olikin noista ainoa. Ja sekin meni sitten vähän niin ja näin. Lomaa vietimme siis kaksi viikkoa, 10-21.7.2017
Aikaisemmin oli jo sovittu, että Iida pääsee mummulapäiväkotiin 2 viikon ajaksi, kun vakkaripäiväkoti on kiinni. No, sehän tarkoitti sitä, että meillä noustiin joka lomapäivä klo 06:50, kun meidän "päiväkoti" aukes klo 07. Ja siitähän se touhu sitten alkoi, jatkuen koko päivän klo n. 17:30 asti.
Päivät oli suunniteltu aktiviteetteja ja tekemistä täyteen, ja ensimmäinen päivä vielä vaikutti kohtalaiselta: pyöräiltiin porukalla Sari ja Jokke ja me, Iida Pertin pyörään kiinnitetyllä lainaperäpyörällä Laukon kartanoon! Meiltä tuli matkaa ensin Nokialle 12km, siitä Laukkoon vielä 30km, että ihan mainio suoritus Iidaltakin!
Laukossa meillä oli treffit Impin ja Sepon kanssa, yhteiselle lounaalle varattu pöytä klo 12 kattaukseen. Juuri ehdittiin siksi paikalle - loppumatkasta piti jo vähän melkein kiiruhtaa. Ruoka oli kaikkien mielestä oikein maukasta, vatsat tuli täyteen!
 |
| Neiti Kesäheinä ehti tutkiin heinäpellot ja kukkapurkit |
Iidasta tosin oli oikein kivaa seurata perästä tulevia laineita, ympärillä liitäviä lokkeja, reunan yli pärskähteleviä pisaroita. Tämä oli (muka?) hänen elämänsä toinen laivamatka ikinä.
Sari ja Jokke jäi kyydistä Edenissä - jäi heillä vähän vähemmän pyöräiltävää kotiin. Me tultiin perille asti Laukontorille, syötiin vielä jätskit aurinkoisella torilla. Ennen kuin palautettiin Iida kotimatkalla peräpyörän päältä omaan kotiin.
Loman alku vaikutti siis ihan kivalta: aurinkoinen päivä, pyöräiltiin ja syötiin hyvin mukavassa seurassa.
Mutta: siitä se sitten alkoi, alamäki... Pertti aloitti niin hurjan yskimisen, että kuulosti kyllä siltä, että keuhkot tulee kurkusta ulos... Vaikka nukuttiin eri kerroksissa, niin kaikkien suljettujen ovien takaakin se köhinä kuului. Että ei sitten lomalla oikein nukuttu. Niin kun ollenkaan.
Ja se lomatekeminenkin kutistui sitä myöten kaikkeen sellaiseen, missä ei syke nouse, eikä hengästy - niin että se siitä liikkumisesta sitten. Olihan toki ihan kiva väritellä vesiväreillä, pelata lautapelejä, tehdä tehtäväkirjoja, käydä Vapriikissa, kävellä puujaloilla, haeskella muinaislintuja Pirkkalan metsistä, käydä Finlayson Art Arealla taidetta tutkimassa ja Tampellassa syömässä, rakentaa korttitaloja, käydä veneilemässä ja lounaalla Viikinsaaressa, ja mitä kaikkee me nyt touhuttiinkaan.
VIISI TUNTIA VAPRIIKISSA:
Mutta se liikkuminen, mihin juurikin lomalla olis ollut vähän enemmän aikaa, jäi pariin erittäin kevyeen kaupunkipyöräilyyn. Toisaalta, kuin kermaksi kakun päälle, meidän kahden viikon loman aikana myös satoi joka päivä...
No sitten me taas väriteltiin ja pelattiin lautapelejä ja katteltiin luonto-ohjelmia...
 |
| Kaatosateessa haeskeltiin muinaislintuja pitkin Pirkkalan metsiä - eikä löytyny |
 |
| Rovaniemen Milkakin käväsi, tekemässä korttitaloja |
Veneretki Viikinsaareen olikin ehkä meidän tämän loman huipentuma:
 |
| Sarin ja Joken veneen odottelua |
 |
| Taas me syötiin hyvin! |
 |
| Merenneito ja laivakoira |
Pertin yskä jatkui siis koko kahden viikon loman ajan, ja jokseenkin alko jo hermot oleen kireellä... Loma loppui ja sitten pirteenä, levänneenä töihin.... Noot. Välillä paiskottiin ovia - väsymys toi meistä parhaat puolet esiin.. =)
Että sitten olikin ihan hyvä vaihtoehto, että Pertti jatkoi lomaansa viikolla, ja lähti keskenään maastopyörän ja kajakin kanssa Hossan hienoja maisemia tutkimaan. Minä menin töihin lepäämään. Tai siis että ainakin nukuin sitten yöt, kaikessa hiljaisuudessa. Ja Hossassa oli ollu ihan kivaa, vaikka toki lenkkeilyt oli edelleen kai aika maltillisia.
Edelleen kolmannen viikon jälkeen yskä jatkui, samoin lääkärissä juoksemiset, ja sairasloma. Työmatka Slovakiaan jäi tekemättä, eikä nyt oikein mistään muutenkaan tullut mitään. Että sellainen kesäloma 2017. No oli ainakin erilainen...
P.S. Viidennen köhäviikon jälkeen alkaa jo hiljenemään. Vieläkään ei tiedetä mikä oli aiheuttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti