Mihinkään ei pitäny kesälomalla lähtee, mutta niin vaan huomasimme auton olevan pakattu pyörillä ja pyöräilykamppeilla, liput Tallink Siljalle ostettuna, ja nokka kohti Tallinnaa... Etukäteissuunnitelmana suunnilleen se, että ajetaan autolla jonnekin, ja pyöräillään sitten siellä jossain. Täsmällistä. Ja täsmällistä etukäteissuunnittelua oli myös se, että vasta Helsinkiin ajaessa tuli mieleen, että autolla ulkomaille matkatessa pitäis kuulemma olla mukana paperinen rekisteriote ja joku vihreä kortti vakuutuksesta... Rekisteriote löyty kuin löytykin hanskalokerosta, ja vakuutuksesta löytyi kännykän sovelluksesta edes suomenkielinen sepustus. Huh.
Etukäteen varattuna oli 2 ensimmäisen yön majoitus Sambliku Tree Housessa, n. 23 km Tallinnasta etelään, Jõgisoossa. Ei saatu kuitenkaan sitä oikeeta Treehousea, koska sen oli varannut isompi brittiseurue. Mutta me mahduttiin ihan kivasti siihen maan tasalla olevaan pikkumökkiinkin. Idea tähän majapaikkaan oli täysin se, että siitä oli suht lyhyt matka ensinnäkin eksoottiseen Rummuun louhokseen (veden alle uponnut vankila) ja toisekseen myös Riisipereen. Jotain olin kuitenkin ehtinyt googlettaan ennen lähtöä...
14.7.2018
Riisipere - Haapsalu pyörätie, Läänemaa Tervisetee, oli hauska pyöräilykohde. 53km mittainen hiekkatie, joka on tehty puretun rautatien penkereelle. 53km täysin suoraa, täysin tasaista hiekkatietä, suurimman osan aikaa ei näe eikä kuule autoja. Muutama vastaantulija polki vastaan, mutta kovin oli vähäistä pyöräliikennekin. Olisiko myös lämpötila vaikuttanut... Ja kerrankin reitti, jolta minäkään en olisi voinut eksyä, en sitten millään!
Matkalla on vanhoja joskus kauniita olleita asemarakennuksia, purettuja ratapölkkyjä ja muistomerkki virolaisille, jotka kuljetettiin pakkotyöhön Neuvostoliittoon.
Toki, täytyy sanoa, että ihan pikkusen tylsä tämä reitti voisi olla usein pyöräiltynä, mutta kerran elämässä ihan melkein hypnoottisen terapeuttinen.
Ai niin, paitsi mikä "pääteasema" - pakkohan sieltä oli vielä takasinkin polkea! Koska auto odotti Riisiperessä.
Seuraavana päivänä vielä Jõgisoon ympäristöön tutustumista sen verran, että kävästiin Rummun louhoksessa. "Viron eksoottisin uimapaikka". No, me ei käyty uimassa. Louhoksessa työskenteli aikanaan (Neuvostoliiton vallan aikana) viereisen vankilat vangit. 1991 vankila lakkautettiin, ja louhostyön lopettamisen ja vedenpinnan nousun seurauksena rakennukset vajosivat louhosjärveen.
Järvi on hämmästyttävän kirkasvetinen, jonka ansiosta järveen vajonneet rakennukset näkyvät hyvin. Sukeltajia oli paikalla paljon, ilmeisen suosittu sukelluskohde. Vähän creepy... Ja varsinkin kun yhtäaikaa meidän kanssa sinne alkoi valumaan kymmenittäin maastopukuisia kavereita, joilla oli erinäköisiä aseita mukanaan... Ihmeteltiin vähän että mikäs sotaharjoitus siellä oli meneillään, mutta poijjaat olikin tulleet leikkimään: joku live sotapelitapahtuma!
Sitten auton nokka kohti Pärnua, yhden yön pysähtyminen katsomaan jalkapallon MM-kisojen loppuottelu.
Seuraavaksi ajettiin Viljandin ja Otepään (ja Valgan SuperAlkon) kautta Tarttoon - Viro on oikeasti aika pieni maa, parinsadan kilometrin ajamisella onkin jo ehtinyt maan toiselta laidalta toisella! Tartossa majapaikkamme oli 2-tasoinen huoneisto Tarton yliopiston entisiin tiloihin remontoidussa talossa, aivan kaupungin ytimessä: vastapäätä Jaani Kirik, ja Raatihuoneen torille 2 min kävelymatka.
Toomemägipuisto oli ihan vieressä, siellä käytiin kattomassa entisen tuomiokirkon rauniot, observatorio, paljon patsaita. Enkelisilta, Pirunsilta.Ja hienot maisemat yli kaupungin.
Kierrettiin kaupunkia osin pyöräillen, osin kävellen: Supilinn ja Karlova puukaupunkialueet, Kalteva talo (Tarton Taidemuseo), Raatihuoneen tori, Emajoen rannan puistoaluetta, vanhaa kaupunkia, Yliopisto..
Kivoja pikku patsaita oli siellä ja täällä, käytiin bongaamassa varmaan ne kaikki. Mm. Raekoja Platsin Suutelevat opiskelijat. Ja muutama muu.
Vilde-kahvilan edustalla oli jokseenkin tutunnäköinen veistos: jätkät Wilde ja Vilde taas!! Déjà-vu - tämän saman veistoksen kaksoiskappaleeseen törmättiin aiemmin tänä vuonna Galwayn keskustassa!
Museopäivänä vierailtiin KGB-museossa, Tagurpidi Majassa, Eesti Rahva Muuseumissa.
Pyöräilypäivänä poljettiin Peipsijärvelle Varnjaan, 90km sorateitä. Pakko pysähtyä välillä ostaan kylmää vettä, mutta silloin hyökkäs paarmat kimppuun!
Kantakapakaksi muodostui heti eka kerran jälkeen Püssirohukelder (Ruutikellari) Toomemäen alarinteessä, ollut käytössä ruutikellarina vuoteen 1809 asti. "The highest pub in the world - 10,2 meters. Ja kivaa olutta, "Punane".
Tartto olikin niin kiva paikka ja huoneisto niin ihana, että jäätiinkin vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi ja yöksi. Ja palattiin siitä sitten suorilta Tallinnaan. Jollain toisella retkellä sitten sinne Viinistuun, mikä jäi nyt väliin. Tallinnassa ehdittiin vielä vähän kaupunkipyöräileen, kunhan päästiin ensin irti valtavasta turistimäärästä, joka kansoitti vanhan kaupungin sisääntulon. Huh.
Löydettiin viehättävä pieni terassiravintola BocaPott Kunstikohvik, keramiikkamyymälä, Suomen suurlähetystön lähellä, Pikk Jalg -kadulla.
Ja Aleksanteri Nevskin katedraali.
Etukäteen varattuna oli 2 ensimmäisen yön majoitus Sambliku Tree Housessa, n. 23 km Tallinnasta etelään, Jõgisoossa. Ei saatu kuitenkaan sitä oikeeta Treehousea, koska sen oli varannut isompi brittiseurue. Mutta me mahduttiin ihan kivasti siihen maan tasalla olevaan pikkumökkiinkin. Idea tähän majapaikkaan oli täysin se, että siitä oli suht lyhyt matka ensinnäkin eksoottiseen Rummuun louhokseen (veden alle uponnut vankila) ja toisekseen myös Riisipereen. Jotain olin kuitenkin ehtinyt googlettaan ennen lähtöä...
 |
| Aina ei voi voittaa... Voi vaihtaa sisuria vaikka 3 kertaa alle 50km lenkillä |
 |
| Aurinkoisella aamupalalla Samblikussa |
14.7.2018
Riisipere - Haapsalu pyörätie, Läänemaa Tervisetee, oli hauska pyöräilykohde. 53km mittainen hiekkatie, joka on tehty puretun rautatien penkereelle. 53km täysin suoraa, täysin tasaista hiekkatietä, suurimman osan aikaa ei näe eikä kuule autoja. Muutama vastaantulija polki vastaan, mutta kovin oli vähäistä pyöräliikennekin. Olisiko myös lämpötila vaikuttanut... Ja kerrankin reitti, jolta minäkään en olisi voinut eksyä, en sitten millään!
Matkalla on vanhoja joskus kauniita olleita asemarakennuksia, purettuja ratapölkkyjä ja muistomerkki virolaisille, jotka kuljetettiin pakkotyöhön Neuvostoliittoon.
Toki, täytyy sanoa, että ihan pikkusen tylsä tämä reitti voisi olla usein pyöräiltynä, mutta kerran elämässä ihan melkein hypnoottisen terapeuttinen.
 |
| Lähtöasema Riisipere |
 |
| Pääteasema Haapsalu |
Seuraavana päivänä vielä Jõgisoon ympäristöön tutustumista sen verran, että kävästiin Rummun louhoksessa. "Viron eksoottisin uimapaikka". No, me ei käyty uimassa. Louhoksessa työskenteli aikanaan (Neuvostoliiton vallan aikana) viereisen vankilat vangit. 1991 vankila lakkautettiin, ja louhostyön lopettamisen ja vedenpinnan nousun seurauksena rakennukset vajosivat louhosjärveen.
Järvi on hämmästyttävän kirkasvetinen, jonka ansiosta järveen vajonneet rakennukset näkyvät hyvin. Sukeltajia oli paikalla paljon, ilmeisen suosittu sukelluskohde. Vähän creepy... Ja varsinkin kun yhtäaikaa meidän kanssa sinne alkoi valumaan kymmenittäin maastopukuisia kavereita, joilla oli erinäköisiä aseita mukanaan... Ihmeteltiin vähän että mikäs sotaharjoitus siellä oli meneillään, mutta poijjaat olikin tulleet leikkimään: joku live sotapelitapahtuma!
Sitten auton nokka kohti Pärnua, yhden yön pysähtyminen katsomaan jalkapallon MM-kisojen loppuottelu.
Seuraavaksi ajettiin Viljandin ja Otepään (ja Valgan SuperAlkon) kautta Tarttoon - Viro on oikeasti aika pieni maa, parinsadan kilometrin ajamisella onkin jo ehtinyt maan toiselta laidalta toisella! Tartossa majapaikkamme oli 2-tasoinen huoneisto Tarton yliopiston entisiin tiloihin remontoidussa talossa, aivan kaupungin ytimessä: vastapäätä Jaani Kirik, ja Raatihuoneen torille 2 min kävelymatka.
Toomemägipuisto oli ihan vieressä, siellä käytiin kattomassa entisen tuomiokirkon rauniot, observatorio, paljon patsaita. Enkelisilta, Pirunsilta.Ja hienot maisemat yli kaupungin.
Kierrettiin kaupunkia osin pyöräillen, osin kävellen: Supilinn ja Karlova puukaupunkialueet, Kalteva talo (Tarton Taidemuseo), Raatihuoneen tori, Emajoen rannan puistoaluetta, vanhaa kaupunkia, Yliopisto..
Kivoja pikku patsaita oli siellä ja täällä, käytiin bongaamassa varmaan ne kaikki. Mm. Raekoja Platsin Suutelevat opiskelijat. Ja muutama muu.
Vilde-kahvilan edustalla oli jokseenkin tutunnäköinen veistos: jätkät Wilde ja Vilde taas!! Déjà-vu - tämän saman veistoksen kaksoiskappaleeseen törmättiin aiemmin tänä vuonna Galwayn keskustassa!
 | ||
Tiiu Kirsipuu: Oscar Wilde ja Eduard Vilde - saman ajan kirjailijat, jotka "olisivat voineet tavata ja jutella" |
 |
| Aiemmin toisaalla: huhtikuussa Galwayssa.. =) |
 |
| Jaan Tõnisson, pääministeri, ulkoministeri |
 |
| Isä ja poika, Ülo Õun |
Museopäivänä vierailtiin KGB-museossa, Tagurpidi Majassa, Eesti Rahva Muuseumissa.
Pyöräilypäivänä poljettiin Peipsijärvelle Varnjaan, 90km sorateitä. Pakko pysähtyä välillä ostaan kylmää vettä, mutta silloin hyökkäs paarmat kimppuun!
Kantakapakaksi muodostui heti eka kerran jälkeen Püssirohukelder (Ruutikellari) Toomemäen alarinteessä, ollut käytössä ruutikellarina vuoteen 1809 asti. "The highest pub in the world - 10,2 meters. Ja kivaa olutta, "Punane".
Tartto olikin niin kiva paikka ja huoneisto niin ihana, että jäätiinkin vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi ja yöksi. Ja palattiin siitä sitten suorilta Tallinnaan. Jollain toisella retkellä sitten sinne Viinistuun, mikä jäi nyt väliin. Tallinnassa ehdittiin vielä vähän kaupunkipyöräileen, kunhan päästiin ensin irti valtavasta turistimäärästä, joka kansoitti vanhan kaupungin sisääntulon. Huh.
Löydettiin viehättävä pieni terassiravintola BocaPott Kunstikohvik, keramiikkamyymälä, Suomen suurlähetystön lähellä, Pikk Jalg -kadulla.
Ja Aleksanteri Nevskin katedraali.
Ja niin oli pieni lomasemme ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti