Canyon Gravel, Grail WMN CF SL

Siinä se nyt on! Uusi lelu.

Vaikken oikein tiedäkään miten tässä nyt näin kävi. Jotenkin se käynti Koblenzissa poiki tällaisen laatikon meille kotiin. x2...

Koeajolla Koblenzissa

Vanha Focus joutui myyntiin uuden Canyonin alta, ja menikin kaupaksi saman tien: pikkuruisia sykloja onkin kuulemma käytettyinä melko vähän myynnissä. Hyvin sekin 5 vuotta palveli, mutta kun ei polkija kevene, niin pitää keventää pyörää =)

Canyonin toiminta ja asiakaspalvelu ei ollut kehumisen arvoista, muutamia (kymmeniä...) sähköposteja ja puheluita vaihdettiin ja keskusteltiin mm. toimitusajoista. Pertillä sittenkin enemmän oli reklamoitavaa, mun meni siihen verrattuna melko kevyesti.

Loppujen lopuksi pyörä siis tuli, saatiin kasaan, ja on ihan mainio. Se, että olisinko mä nyt just "tarvinnu" tuon, onkin toinen juttu. Mutta ehkä siinä on mulle pyörä melko moneksi tulevaksi vuodeksi!?

 Kulkee soralla kovaa, kiipeää kuin vuorikauris....!

Kukkia Riatloni 27.7.2019

Jonain hämäränä hetkenä oli tullut puheeksi Timon ja Johannan ja Eikan kanssa, että voitas mennä Luopiosiin kesällä, Kukkia (T)Riatloniin. No, hetki oli ollut ehkä sen verran hämärä, että osa meistä luuli olevansa menossa Triathloniin (600m uinti, 52km pyöräily, 13km juoksu) oikeesti urheileen, ja osa taas oli menossa hömppäRiatloniin (200m uinti, 13km pyöräily, 4km juoksu) pitään hauskaa....

No, ennen starttia oltiin kuitenkin kaikki samalla viivalla, ja lopputulos oli se, että osallistuttiin Riatloniin, Eikka meni yksilösuorituksena, Timo ja Johanna ja minä mentiin joukkueena (Pirkkajoen ponnistus?) ja Pertti uimavammaisena tyytyi seuraamaan uinti- ja juoksuosuudet kameramiehenä, pyöräilyosuuden kävi kirittämässä meitä ja huoltamassa kilpakumppaneiden pyöriä matkan varrella...

 

Kaikki maalissa!

Parasta tämän jälkeen oli se, että meitä odotti valmis lämmin ruoka, kiitos Johannan siskon perhe naapurissa, aivan ihanaa! Jonka jälkeen siirryimme mökkeilemään, saunomaan ja uimaan (lisää...), syömään (lisää...) ja nauttimaan ihanasta illasta ystävien kanssa. Jokunen viinipullokin siinä tyhjeni... 


Telttakin saatiin pystyyn, yön pimeydestä huolimatta. Vähän siinä insinööriyttä tarvittiin, mutta päästiin lopulta ansaituille yöunille. Kun oltiin ensin ihailtu kohtuullisen kaunista auringonlaskua...

Seuraava ihana aurinkoinen kesäpäivä vietettiin veneilemässä Kukkiajärvellä:

Lähtö Rautajärveltä, käytiin Harjunsalmessa etelässä kääntymässä ja sitten takaisin ja Huhtisaaressa rillattiin. Ettei vaan nälkä pääse yllättään!

 Kyllä kesäiset viikonloput on kivoja!

Pyöräilyitä

Taas on tehty erilaisia pyrähdyksiä pyörällä. Niiden iänikuisten Säijän lenkkien lisäksi - oon kiertäny Säijää/Lempäälää ristiin rastiin ainakin miljoona kertaa... Välillä jotain erilaista.

20.7.2019 saatiin houkuteltua Iida päiväretkelle mummulayökylästä pyörällä kotiin Kangasalle. "Tottakai mä jaksan!"

Odotellaan, että vaari saa pyörät lähtökuntoon

Kolme pientä Kanuunaa lähdössä iloisina matkaan

Ja koska matka oli pitkä, piti ottaa muutama stoppi matkan varrella, esim. jätskitauko...

Poikettiin myös Messukylän hautausmaan muistolehdossa muistelemassa isomummua ja isovaaria.

Vielä viimeiset eväät piti keventää pois repusta ennen kuin alkoi hurja loppukiri kotiin, kun Iidalle selvis, että enää on 3km jäljellä...

*****
 
Seuraavana päivänä 21.7. toisenlainen retki: tandemilla peräkärry pintxoja täynnä piknikille Tiinan ja Peten kanssa. Täydellinen kesäinen keli pyöräilyyn  ja piknikkiin jatkuu, mikäs siinä oli nauttiessa - auringosta, lämmöstä, ystävistä, pintxoista, viinistä, jätskistä, rauhallisesta oleilusta!

*****
Seuraava "retki" suuntautuikin Valkeakosken Tikinmaalle, 23.7. pyörällä töihin... Tätä retkeä ei ehtiny ikuistaan, sen verran lujaa vauhtia mentiin! Ja tultiin vielä takasinkin.

*****

Vielä keksin yhdelle kesälomapäivälle tekemistä: oma valintani, "pyörällä Purnuun -päivä" 3.8. Piti olla viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä, vaan toisin kävi: kylmä pohjoistuuli kävi luihin ja ytimiin. 

Ensimmäisenä perillä suunta kahvioon ja kuumat mukit käsiin, lämmikkeeksi. Sen jälkeen tarkeni tutustua nykytaiteen kesänäyttelyyn, jota on kehuttu Purnun kaikkien aikoijen hienoimmaksi. 

Näyttely käsittelee lumoutumisen, hurmioitumisen ja utopian teemoja. Ihmiset hurmioituvat eri asioista, kuten esimerkiksi luonnosta ja luonnonilmiöistä, vieraista kulttuureista, fantasiamaailmoista tai vaikkapa teknologiasta. Historiastakin löytyy erilaisia keksintöjä sekä tapahtumia, jotka ovat saaneet aikaan kollektiivista huumaa. Usein vastakkain ovat tunteet ja järki. Näyttelyssä voi kohdata mm. keräilijän hurmion, vaikuttavan tilakokemuksen tunnelman, barokkihenkisen juhlien puku- ja väriloiston tai kasvun lumon.

Esillä oli vanhoja tuttuja Purnussa aina olleita Aimo Tukiaisen veistoksia, mutta pääpaino tietenkin tuolla nykytaiteella. 

Erityisesti lumouduin Sami van Ingenin melodraamasta Polte, joka oli tehty Teuvo Tulion kadonneen elokuvan Nuorena nukkunut pohjalta. Jos paikka olisi ollut hiukan mukavampi, siitä olisi voinut nauttia pidempäänkin.

Toinen erityismaininnan ansaitseva oli mielestäni Maippi Ketolan animaatio Swan Song, jossa muoviroskasta rakennettu tanssija, yksinäinen joutsen, tanssii Anna Pavlovalle tehdyn koreografian, muoviroskan läikittämällä vedenpinnalla.

Vaikutuksen tekivät myös Kati Immosen vesivärimaalaukset, Berit Talpsepp-Jaanisoon patsaat ja Timo Heinon synteettisistä materiaaleista valmistetut teokset.

Berit Talsepp-Jaanisoo: Kuoleva orja (ja lähes kuoleva pyöräilijä...)

Aimo Tukiainen: Nälkä

Kati Immonen: Kasvimaa, sarjasta Korpi vastaan puutarha

Berit Talpsepp-Jaanisoo: Kleopatra

Timo Heino: Sokea peura

Aimo Tukiainen: Veikko Hakulinen (kumpi?)

Ja paluumatkahan oli ihan yhtä pitkä kuin menomatkakin - vaikka poikettiin Taiston talon ihmeellisellä kirpputorillakin - onneks ei pystyny ostaan mitään mukaan! Esimerkiks urkuharmonia, pulpettia tai keinutuolia....

Parasta paluussa oli se, että ihana lämmin ruoka odotti meitä Kangasalla, kiitos siitä Mirja!

Ja Ennillekin ehdittiin lukeen kirjaa vielä ennen kotiinpaluuta.