Taas on tehty erilaisia pyrähdyksiä pyörällä. Niiden iänikuisten Säijän lenkkien lisäksi - oon kiertäny Säijää/Lempäälää ristiin rastiin ainakin miljoona kertaa... Välillä jotain erilaista.
20.7.2019 saatiin houkuteltua Iida päiväretkelle mummulayökylästä pyörällä kotiin Kangasalle. "Tottakai mä jaksan!"
Ja koska matka oli pitkä, piti ottaa muutama stoppi matkan varrella, esim. jätskitauko...
Poikettiin myös Messukylän hautausmaan muistolehdossa muistelemassa isomummua ja isovaaria.
Vielä viimeiset eväät piti keventää pois repusta ennen kuin alkoi hurja loppukiri kotiin, kun Iidalle selvis, että enää on 3km jäljellä...
*****
Seuraavana päivänä 21.7. toisenlainen retki: tandemilla peräkärry pintxoja täynnä piknikille Tiinan ja Peten kanssa. Täydellinen kesäinen keli pyöräilyyn ja piknikkiin jatkuu, mikäs siinä oli nauttiessa - auringosta, lämmöstä, ystävistä, pintxoista, viinistä, jätskistä, rauhallisesta oleilusta!
*****
Seuraava "retki" suuntautuikin Valkeakosken Tikinmaalle, 23.7. pyörällä töihin... Tätä retkeä ei ehtiny ikuistaan, sen verran lujaa vauhtia mentiin! Ja tultiin vielä takasinkin.
*****
Vielä keksin yhdelle kesälomapäivälle tekemistä: oma valintani, "pyörällä Purnuun -päivä" 3.8. Piti olla viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä, vaan toisin kävi: kylmä pohjoistuuli kävi luihin ja ytimiin.
Ensimmäisenä perillä suunta kahvioon ja kuumat mukit käsiin, lämmikkeeksi. Sen jälkeen tarkeni tutustua nykytaiteen kesänäyttelyyn, jota on kehuttu Purnun kaikkien aikoijen hienoimmaksi.
Näyttely käsittelee lumoutumisen, hurmioitumisen ja utopian teemoja. Ihmiset hurmioituvat eri asioista, kuten esimerkiksi luonnosta ja luonnonilmiöistä, vieraista kulttuureista, fantasiamaailmoista tai vaikkapa teknologiasta. Historiastakin löytyy erilaisia keksintöjä sekä tapahtumia, jotka ovat saaneet aikaan kollektiivista huumaa. Usein vastakkain ovat tunteet ja järki. Näyttelyssä voi kohdata mm. keräilijän hurmion, vaikuttavan tilakokemuksen tunnelman, barokkihenkisen juhlien puku- ja väriloiston tai kasvun lumon.
Esillä oli vanhoja tuttuja Purnussa aina olleita Aimo Tukiaisen veistoksia, mutta pääpaino tietenkin tuolla nykytaiteella.
Erityisesti lumouduin Sami van Ingenin melodraamasta Polte, joka oli tehty Teuvo Tulion kadonneen elokuvan Nuorena nukkunut pohjalta. Jos paikka olisi ollut hiukan mukavampi, siitä olisi voinut nauttia pidempäänkin.
Toinen erityismaininnan ansaitseva oli mielestäni Maippi Ketolan animaatio Swan Song, jossa muoviroskasta rakennettu tanssija, yksinäinen joutsen, tanssii Anna Pavlovalle tehdyn koreografian, muoviroskan läikittämällä vedenpinnalla.
Vaikutuksen tekivät myös Kati Immosen vesivärimaalaukset, Berit Talpsepp-Jaanisoon patsaat ja Timo Heinon synteettisistä materiaaleista valmistetut teokset.
Ja paluumatkahan oli ihan yhtä pitkä kuin menomatkakin - vaikka poikettiin Taiston talon ihmeellisellä kirpputorillakin - onneks ei pystyny ostaan mitään mukaan! Esimerkiks urkuharmonia, pulpettia tai keinutuolia....
Parasta paluussa oli se, että ihana lämmin ruoka odotti meitä Kangasalla, kiitos siitä Mirja!
Ja Ennillekin ehdittiin lukeen kirjaa vielä ennen kotiinpaluuta.
20.7.2019 saatiin houkuteltua Iida päiväretkelle mummulayökylästä pyörällä kotiin Kangasalle. "Tottakai mä jaksan!"
 |
| Odotellaan, että vaari saa pyörät lähtökuntoon |
 |
| Kolme pientä Kanuunaa lähdössä iloisina matkaan |
Ja koska matka oli pitkä, piti ottaa muutama stoppi matkan varrella, esim. jätskitauko...
Poikettiin myös Messukylän hautausmaan muistolehdossa muistelemassa isomummua ja isovaaria.
Vielä viimeiset eväät piti keventää pois repusta ennen kuin alkoi hurja loppukiri kotiin, kun Iidalle selvis, että enää on 3km jäljellä...
*****
Seuraavana päivänä 21.7. toisenlainen retki: tandemilla peräkärry pintxoja täynnä piknikille Tiinan ja Peten kanssa. Täydellinen kesäinen keli pyöräilyyn ja piknikkiin jatkuu, mikäs siinä oli nauttiessa - auringosta, lämmöstä, ystävistä, pintxoista, viinistä, jätskistä, rauhallisesta oleilusta!
*****
Seuraava "retki" suuntautuikin Valkeakosken Tikinmaalle, 23.7. pyörällä töihin... Tätä retkeä ei ehtiny ikuistaan, sen verran lujaa vauhtia mentiin! Ja tultiin vielä takasinkin.
*****
Vielä keksin yhdelle kesälomapäivälle tekemistä: oma valintani, "pyörällä Purnuun -päivä" 3.8. Piti olla viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä, vaan toisin kävi: kylmä pohjoistuuli kävi luihin ja ytimiin.
Ensimmäisenä perillä suunta kahvioon ja kuumat mukit käsiin, lämmikkeeksi. Sen jälkeen tarkeni tutustua nykytaiteen kesänäyttelyyn, jota on kehuttu Purnun kaikkien aikoijen hienoimmaksi.
Näyttely käsittelee lumoutumisen, hurmioitumisen ja utopian teemoja. Ihmiset hurmioituvat eri asioista, kuten esimerkiksi luonnosta ja luonnonilmiöistä, vieraista kulttuureista, fantasiamaailmoista tai vaikkapa teknologiasta. Historiastakin löytyy erilaisia keksintöjä sekä tapahtumia, jotka ovat saaneet aikaan kollektiivista huumaa. Usein vastakkain ovat tunteet ja järki. Näyttelyssä voi kohdata mm. keräilijän hurmion, vaikuttavan tilakokemuksen tunnelman, barokkihenkisen juhlien puku- ja väriloiston tai kasvun lumon.
Esillä oli vanhoja tuttuja Purnussa aina olleita Aimo Tukiaisen veistoksia, mutta pääpaino tietenkin tuolla nykytaiteella.
Erityisesti lumouduin Sami van Ingenin melodraamasta Polte, joka oli tehty Teuvo Tulion kadonneen elokuvan Nuorena nukkunut pohjalta. Jos paikka olisi ollut hiukan mukavampi, siitä olisi voinut nauttia pidempäänkin.
Toinen erityismaininnan ansaitseva oli mielestäni Maippi Ketolan animaatio Swan Song, jossa muoviroskasta rakennettu tanssija, yksinäinen joutsen, tanssii Anna Pavlovalle tehdyn koreografian, muoviroskan läikittämällä vedenpinnalla.
Vaikutuksen tekivät myös Kati Immosen vesivärimaalaukset, Berit Talpsepp-Jaanisoon patsaat ja Timo Heinon synteettisistä materiaaleista valmistetut teokset.
 |
| Berit Talsepp-Jaanisoo: Kuoleva orja (ja lähes kuoleva pyöräilijä...) |
 |
| Aimo Tukiainen: Nälkä |
 |
| Kati Immonen: Kasvimaa, sarjasta Korpi vastaan puutarha |
 |
| Berit Talpsepp-Jaanisoo: Kleopatra |
 |
| Timo Heino: Sokea peura |
Ja paluumatkahan oli ihan yhtä pitkä kuin menomatkakin - vaikka poikettiin Taiston talon ihmeellisellä kirpputorillakin - onneks ei pystyny ostaan mitään mukaan! Esimerkiks urkuharmonia, pulpettia tai keinutuolia....
Parasta paluussa oli se, että ihana lämmin ruoka odotti meitä Kangasalla, kiitos siitä Mirja!
Ja Ennillekin ehdittiin lukeen kirjaa vielä ennen kotiinpaluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti