sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Anni Polva -teemakävely

Lisää kaupunkikävelyä: käytiin Tiinan ja Peten kanssa Anni Polvan Tammela -kävelykierros. Aikamatkalla Tammelassa, Kalevassa ja Sorsapuistossa, Anni Polvan lapsuudenmaisemissa. 

Nämä aikoinaan vaatimattomien puutalojen täyttämät seudut toimivat tapahtumapaikkana myös Polvan rakastetuissa Tiina-kirjoissa. Pojat ei ehkä olleet ihan niin mukana teemassa, koska Tiina-sarja oli kyllä selkeästi tytöille suunnattu. 

Tiina-kirjat käsittelevät tamperelaisen Tiina Lehtolan elämää. Tapahtumat sijoittuvat Tammelan kaupunginosaan, ja kirjojen näyttämönä toimii usein Tiinan pihapiiri, jossa naapuruston lapset leikkivät ja kasvavat yhdessä. Tiina kuvataan oikeudenmukaisena, rehellisenä, hyväsydämisenä ja kapinallisenakin poikatyttönä. Kirjat perustuvat Anni Polvan omiin lapsuudenmuistoihin.

Tiinan paras ystävä on naapurin Juha, joka on komea ja Tiinan mielestä reilu kaveri. Hänen kanssaan Tiina kokee seikkailuja, viettää kesäisin aikaa mummolassa ja järjestää urheilukilpailuja naapuruston poikien kanssa. Kirjan muita henkilöhahmoja ovat esimerkiksi turhamainen Leila, äitinsä kurin alla elävä Kalle ja tunnollinen Elvi. Kirjoissa esiintyy myös Tiinan veli Veli, jonka kanssa Tiina on jatkuvasti tukkanuottasilla, joskin heidän välillään kuvataan myös sisarellisia ja lämpimiä tunteita. Lisäksi Tiinan perheeseen kuuluvat isä ja äiti.

Tiinan perheessä työt jaetaan perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti: isä käy töissä ja antaa työstä ansaitut rahat äidin käyttöön, joka hoitaa kotia. Perheen äidillä on kuitenkin sanottavanaan viimeinen sana. Perheen malli heijastelee kirjojen kirjoittamisajankohdan perinteisiä arvoja. Tiinan toiminta ja hänen ainainen pulaanjoutumisensa asettavat haasteita ajan tyttöihanteelle. Kirjojen tapahtumat saavat ajan mukaisen kulttuurisen merkityksen, mutta ne kuvaavat myös ajattomia ilmiöitä, kuten ystävyyttä, vanhemmuutta ja moraalista päätöksentekoa.

Nähtiin Anni Polvan lapsuudenkoti (Kullervonkatu 27), Tammelan koulu, Kalevan kirkko, ja muuten vaan käveltiin ympäriinsä. Syötiinpä vielä puistonpenkillä pärämätsit, vanhoja hyviä aikoja muistellen.

 



Kangasalan urkutehtaan urut ja puuveistos Särkynyt ruoko

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti