Ja ehkä se niin onkin. Tai katotaan nyt, kuinka tässä käy.
Mutta päädyin siis tänä syksynä jälleen opiskelijaksi, vähän niin kuin ”vakavammassa”
määrin, että oikein yliopistoon… Esitelehtisen nähtyäni heti kolme sekuntia
mietin, ja päätin, että ilmoittaudun Tampereen Kesäyliopiston järjestämään
Lapin Yliopiston Taiteiden tiedekunnan Valokuvauksen Perusopintoihin. 28 op.
Maksan siis itseni kipeäksi siitä, että istun työpäivien jälkeen
välillä vähän väsyneenä luennoilla kuuntelemassa valokuvan historiaa, vietän
viikonloppuja tunkkaisissa luokkahuoneissa kuunnellen selostusta isoista ja aukoista
ja ajoista; stressaan itseäni lauantain ja sunnuntain välille opettajan
antamista kotitehtävistä, jotka pitää toteuttaa luonnonvalossa, jota ei ole;
pakotan itseni aamukuuraan makoilemaan jäiseen maahan, koska sen viikon tehtävä
piti ottaa voimakkaasta alaviistosta… Ja siis näitä viikkotehtäviä on kaiken
aikaa, ja mietin niiden viestiä, kuvakulmia, sommittelua, puhumattakaan jokaisen
tehtävänannon erityispiirteistä. Mietin, suunnittelen, luonnostelen, yritän
löytää aikaa toteutukselle… Ja taistelen kamerani kanssa, testaten, yrityksen
ja erehdyksen kautta (ehkä) oppien. Oho, eiku.
Ja haloo – samalla jollain tosi oudolla tavalla vielä
tykkään tästä kaikesta!? Niin paljon, että huomaan katsovani teeveestä
tallentamaani valokuvadokkaria tehden samalla muistiinpanoja – kuka sen New
Yorkin Rockefeller Centerin pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla otetun
lounaskuvan onkaan ottanut, ketä ne tyypit oli, mistä ne tuli… Mikä on sinänsä
vähän, hmm… outoa… koska minähän en oikeastaan ole koskaan ollut hirveen
kiinnostunut yhtään mistään historiasta – ja yhtäkkiä tämä tuntuukin
mielenkiintoiselta?
Olen myös lainannut ja ostanut monen monituista valokuvausta
ja valokuvaa käsittelevää kirjaa: Digifotokoulua, Valoisaa huonetta,
Suomalaisen valokuvan historiaa, Valokuva tradition ja toden välissä, Valokuva
on in, Katseen voima.. Ja huomaan suunnittelevani retkeä Helsinkiin,
Ateneumiin, Henri Cartier-Bressonin näyttelyyn, ja bongaavani lehdistä kaiken
aikaa kiinnostavia juttuja valokuvaajista, niin kun nyt viime sunnuntain
Aamulehdessä I.K. Inhasta.
Ja toisaalta, tänä syksynä olen käynyt myös teatterissa
enemmän kuin moneen vuoteen: Kesäyön uni Tampere-talossa, Kaikki äitini kaikki
tyttäreni Frenckelissä, Sugar – Piukat paikat Tampereen Teatterissa, Yksi
halusta toinen rakkaudesta Työväen Teatterissa, tulossa vielä Tiputus TT:ssä ja
(!) Viirun ja Pesosen joulu Ahaa-teatterissa! Ja mitä nyt muita hassunhauskoja
porrasjuoksuja on ehtinyt osumaan välillä matkalle: Tornissa juostu Moro-maraton 442 (4:01) rappusta ja
Pyynikin pop-up-126 rappusta (minä aikaan 1:08, Netta aikaan 0:48, Iida-Sofia aikaan 1:52). Ai niin ja töissäkin oon käyny joka päivä, ja kaupassa
käyty ja ruokaa laitettu ja pyykkiä pesty ja.. ja … ja …
Niin että M.O.T. - kaikkea
sitä ehtii, mitä haluaa…? Tai no, ainakin ehkä melkein. Mutta joo, seuraavaksi huomenna
parturiin, passikuvaan ja balettiin, sitten passihakemusta vireille ja
Besserwisseriä pelaamaan ja muuntautumaan Jukka Pojaksi ja hakeen mökiltä
Milkalle kumisaappaat, että voidaan viedä ne Hampuriin!
Ja tässä muutama tehtäväkuva kurssilta. Kaikissa jokin erityisviesti, teema, syväterävyys, liike-epäterävyys, sommittelukeino, harkittu rajaus, osa kuvaparia tms...
Mutta joo, kerkettiin kuitenkin Iidan kanssa katteleen Avaraa luontoa ja kultaposkiapinoita... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti