Sillä lailla! Yllättäen maaliskuun alussa huomasin
olevani työtön, kun työtehtäväni päätettiin yhtäkkiä ulkoistaa!
Ulkoistaminenhan tuntuu edelleen olevan päivän sana, ja sillä sitten varmaan
saavutetaan monenlaisia etuja yrityksessä. Minulle henkilökohtaisesti se
tarkoitti sitä, että Havannan talvilomailun jälkeen lomailu sitten jatkuikin
samantien.
Nyt olen sitten lomaillut kohta kuukauden, eikä
ainakaan vielä ole tullut pitkästymisen hetkiä... Itse asiassa teinkin heti
itselleni periaatteellisen päiväsuunnitelman ja vielä lisäksi
yksityiskohtaisemman "työlistan" joka päivälle, jotta en vaipuisi
pelkkään lötköttelyyn. Toki satunnainen lötköily on sallittua myös... =D
Tarkoituksena oli siis saada tehtyä sellaisia asioita,
joihin ei ole ollut töissäkäydessä aikaa tai jaksaa, tai muuten vaan
viitsimistä. Joten ensimmäisen viikon aikana siivosin koko huushollin, 185m2,
pikkuhiljaa, huone huoneelta. Samalla kävin läpi kaappeja, komeroita ja
laatikoita - turhia tavaroita lähti kirpputorille, lahjoitukseen Hopelle,
lahjoituksiin yksityishenkilöille, roskalaatikkoon, uusiokäyttöön....
Pikkuhiljaa on siis tullut jo vähän lisää tilaa
hengittää, mutta tuo poistoprojekti jatkukoon edelleen. Ylimääräisiä
kiinatavaroita ja kuolinpesän jäänteitä kun tuntuu edelleen olevan enemmän kuin
jaksaisi hallita, ja kaappien hyllyt ovat edelleen turhan täynnä. Minulla ei
mielestäni juurikaan ole tunnesiteitä tavaroihin, mutta silti vaan luopuminen
on välillä vaikeaa. Kun ei koskaan tiedä, jos sitä kuitenkin joskus tarttis...
Ja onhan oikeesti jotain vanhaa säilytettykin, esim. äitin kalastajalangasta
virkkaama päiväpeitto löysi tiensä vierashuoneen sängylle. Ja vanhat isot
lusikka ja kauha päätyivät taiteeksi seinälle, vanhaa suomalaista sananlaskua
mukaellen: "Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". =D
Seuraava urakka onkin sitten vaatekaapit - sieltä
saattanee myös löytyä jonkin verran jotain, jonka voi hyvällä omallatunnolla
määritellä tarpeettomaksi, ja joka voi sen myötä muuttua pyöräräteiksi tai
tekstiilikierrätysmateriaaliksi.
Ammattijärjestäjän ohjeiden mukaan kun luopuminen on
asia, jota kannattaa sinnikkäästi harjoitella. Jos ostaa kaksi paitaa, pitää
myös luopua kahdesta - tavara ei voi liikkua vain yhteen suuntaan. Tätä ollaan
jo Pertin kauluspaitojen suhteen ihan pakosti toteutettu, siitä yksinkertaisesta
syystä, että kaappitilaa ei enempää ole... Ja toisaalta: muoti ja tyylikin
muuttuu - tuleekohan niitä 80-luvun paitoja kuitenkaan enää ihan oikeesti
käytettyä...?
Ja, lohduttava maininta ammattijärjestäjältä: kun
luopumisen vauhtiin pääsee, nälkä kasvaa syödessä!! Taidan olla jo siinä
vaiheessa menossa! Että jos tavara ei ole minulle nyt hyödyksi, se on ehkä
enemmän haitaksi. Varastoimalla ja säilyttämällä liian pieni tai muuten
epäsopiva vaate tai mikä vaan tavara ei kuitenkaan muutu yhtään
käyttökelpoisemmaksi! Eikä se ruma esine ehkä muutu kauniiksi, vaikka sitä
säilöisi varastossa 20 vuotta?
Mutta ei tämä maaliskuu sentään kokonaan siivouksen ja
järjestelyn parissa ole mennyt: ensin aloitin 31 päivän kyykkyhaasteen, ja
sitten vielä päälle koko kehon Tikis treenihaasteen. Sen lisäksi olen tietty
käynyt baletissa ja spinningissä, ja olenpa herätellyt taas vähän
hölkkäilyäkin.
Välillä olen vasemmalla silmällä yrittänyt olla mukana
saunan ja kylpyhuoneen suunnittelussa, koska remontista on nyt mitä ilmeisimmin
tulossa totta. Kaikkien näiden 17 vuoden jälkeen... Kaikki Tampereen alueen
laattakaupat on jo kierretty, mutta vielä ei ole mieleistä laattaa löytynyt. Ja
on kai siinä pari muutakin muuttujaa vielä.
Myös valokuvausopiskelu on taas aktiivivaiheessa:
viikonlopun 19-20.3. vietin Mediapoliksen studiossa, opettelemassa valon
näkemistä, valon ja varjon rytmiä, mallin ohjausta, sommittelua, pinnan
struktuuria ja muotoa.. Tutustuttiin kapalevyihin, heijastimiin,
kertakäyttölakanoihin, sateenvarjoihin, päävaloihin, taustavaloihin,
täytevaloihin, korkovaloihin, hiusvaloihin. Unohtamatta silmän valopisteitä ja
nasolabiaalipoimuja, diagonaalilinjoja ja sisällöistä viitekehystä. CLEPS.
![]() |
| Tiina Puputin opastuksessa, Mediapoliksen studiolla |
Ja, viikonlopun jälkeen sitten kotitehtävien pariin.
Sillä vaikeusasteella, että minullahan ei ole mitään studiovarusteita, enkä
ehkä aio hankkiakaan. Toki kotitehtävät oli annettu sitä silmälläpitäen, että
ne on mahdollista toteuttaa myös luonnonvalolla. Mutta vaikeaa se on!
| Tehtävä no. 1, tunnetila "Ärsyyntynyt" |
Muutenkin olen koittanut vähän opiskella valokuvausta,
ihan kirjoistakin.
Seuraava studiotyöskentelyn lähijakso onkin sitten taas jo ens viikonloppuna. La-su klo 9:00-15:45 kuluu ikkunattomassa, mustassa huoneessa Mediapoliksella, 17 muun samanhenkisen kanssa...
Ja nythän on ollut aikaa myös sosiaaliselle elämälle,
välillä näin ihan jopa livenä: olen ehtinyt tapaamaan monia ystäviä ja ihan
sukulaisiakin, hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Tsekattu uusi ravintola Pyy, annettu uusi
mahdollisuus Tiiliholville, nautittu perushyvää sapuskaa 2h+k:ssa ja Grillissä.
Pelattu myös Bezzerwizzeriä.
Monenmoista virkistävää taidenautintoakin mahtui
maaliskuuhun. Kuvataidetta: Välimeren Valoa Tampereen Taidemuseossa.
Valokuvataidetta: Antti Haapion, Petri Ihanuksen ja Sampo Rautamaan Kolme
askelta arjesta, sekä Ami Hyvärisen ja Heikki Mäntymaan Penkki Valokuvakeskus
Nykyajassa. Romanttisia lauluja: Eliisa-teatterin Ruusuisia unelmia
Pikkupalatsissa. Kamarimusiikkia: Brahmsia Hiekan Taidemuseossa.
Pianokonserttoa ja sinfoniaa: Beethovenia ja Straussia Tampere-Talossa.
Salibandyä: Steelers - JoKa, kolmas ja ratkaisevaksi muodostunut ottelu
Hämeenlinnassa, jonka siis Steelers voitti, ja nousi liigaan!
|
||||||
|
||||
Eikä pidä unohtaa mummuilua, johon on nyt myös ollut
enemmän aikaa. Ollaan Iidan kanssa vesiväritelty, leikitty kissanpoikasta,
jolle tehtiin pahvilaatikosta pesä, käyty makkaranpaistoretkellä, kiipeilty
puissa, luettu Viiruja ja Pesosia, hiihdelty, luisteltu. Muunmuassa. Ja hirveen
kauheen paljon kaikkee. Itse pidän itseäni energisenä, mutta kyllä täytyy myöntää että Iida melkein 5v vie kyllä voiton 6-0.
















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti