Päätin Suomi100-innostuksessani herätellä myös pitkään uinunutta hölkkäilijääni taas välillä esiin, ja aloitin maltilliset pienten matkojen hölkkätreenit. Tavoitteena lokakuun Wihan kilometrit, ja siellä puolimaraton.
No, jos aloittaa vähän liian myöhään, ja matkan varrella ei kerkee treenaamaan ihan tarpeeksi, niin mikä on tulos? Hölkkäämään ei treenata muuta kuin hölkkäämällä, sori, ei auta balettitunnit eikä spinningtunnit.
Hölköttelin kuitenkin treenihölkkiä sen verran, että etukäteisilmoittautuminen oli lunastettava, ja singahdettava pyörähtelemään ympäri Pirkkahallia, 3,333km mittaista kierrosta. Yhtään ei helpottanut asiaa se, että aamulla oli lähes pakkasta, ja hengitys höyrysi kivasti. Aamuiseen sumuun oli kuitenkin ihan kiva lähteä taapertamaan.
Kyseessä oli paitsi Suomi100, myös Wihan km 10v-juhlavuosi. Oma vaatimaton nonstop-juoksuni nyt ei ollut ehkä mitään siihen verrattuna, mitä ne ultrajuoksijat siellä suorittivat: kuka juoksi maratonin, kuka 100km... No, itse köpöttelin 5 kierrosta eli 16,6666km, siinä kohtaa rupes tuntuun epämukavalta ja lopetin. Mutta, parempi kuin ei mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti