Sarjassamme erilaisia lomia vol. 2: auton nokka kohti Kuusamoa!
Joulun ja uuden vuoden väli vietettiin Tuijan ja Jaskan rivitalokaksiossa Kuusamossa, mukana kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta ulkoiluvälinettä. Tarpeelliseksi osoittautuivat lumikengät, tarpeettomiksi mun sukset.
Tarkoituksena oli siis mennä lepäilemään "joululomaa" muihin maisemiin, pois kotoa. Ja samalla ehkä vähän touhuta jotain liikunnallista. Molemmat toteutui mainiosti!
Pertti kävi hiihtämässä, mutta ladut ei olleet vielä oikein kunnossa,joten minä luovutin suosiolla tämän lajin, joka NIIN ei ole minun lajini ollenkaan...
Vajaan viikon aikana ehdittiin kuitenkin lumikenkäileen Riisitunturin kansallispuistossa (WAU!), läskipyöräileen, käveleen, keilaamaan, uimaan ja lillutteleen, ja vielä päälle lihashuoltoa: hierontaa.
Riisitunturin maisemat oli kyllä aika huikeet: vaikka vielä ei ollutkaan edes kovin paljon lunta, niin alueen kosteudesta johtuen se tykkylumi oli jo vaan alkanut sinne puihin kertyä. Harmi että Riisitunturipäivämme oli kovin harmaa - maisemat olisivat olleet kuvauksellisemmat aurinkoisella kelillä. Mutta onneksi ei ollut ihan sikakylmä, niin Riisin Rietasta vai Riisin rääpäsyä, vai mitä lie nyt kenkäiltiinkään, sujui palelematta myös minulta. Kovin vähän oli ihmisiä liikkeellä, mutta törmättiinpä ainakin neljän poron "tokkaan"... Erikoinen paikka - enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt!
Ihan kevyesti nimittäin esim. läskipyöräilyä haittasi se, että sinä päivänä kun ne pyörät vuokrattiin, sattu oleen -17 pakkasta... Toki silti kahteen otteeseen päivän aikana piti käydä itsensä syväjäädyttämässä - aamun hämärissä, ja illan pimeydessä!
Ruoka laitettiin pääosin itse, mutta pitihän se käydä se Riipisen Riistaravintola tsekkaamassa Rukalla. Kotioloissa en olis ehkä lähteny ajaan 25km päähän ravintolaan, mutta noilla leveysasteilla se on kai normaalia? No, "Suomen paras riistaravintola" - jaapa jaa, no, ehkä ei ollut vaan meidän päivä...
Otettiin bliniä ja muikunmätiä alkuruuaksi - ja blini hävis kyllä 6-0 kaikille kahdelle muulle blinille, mitä oltiin juuri lähiaikoina testattu. Olipahan paksu ja kiinteän painava pyörylä!
Mitään riistaa ei nyt tehnyt mieli, niin otettiin toinen alkuruoka pääruuaksi: kermainen korvasienikeitto. Ja se oli kyllä HYVÄÄ. Jälkiruokavalintani oli ehkä vaan väärä: kuusenkerkkä creme brule ei ollut minun makuuni. Pertin oma oli kuulemma parempi, leipäjuustoa ja lakkoja - mutta mä kun en niin piittaa lakoista.
Ehkä vielä osansa ei-niin-onnistuneeseen-ravintolailtaan toi osansa myös se, että meidän pöytä oli ihan oven vieressä, josta tarjoilijat sinkoili koko ajan edes ja takas, ja viereisessä pöydässä ruokaili n. 12 hengen seurue, joista puolet lapsia, ja lapset oli sijoitettu istumaan keskenään siihen meidän päähän pöytää... No sen lasten touhun ja tohinan olis vielä jotenkin jaksanutkin, mutta yksi äideistä yritti saada sitä kuuden lapsen katrasta jotenkin oleen aloillaan - kommentoiden, komentaen, ojentaen, ohjeistaen IHAN KOKO AJAN, eikä ihan pieneen ääneen.
Kaiken kaikkiaan jäi vähän vedätetty olo: hinta-laatu-suhde ei oikein kohdannut, ja muutenkin paikka näytti jotenkin wanna-be-muka-Lappihenkiseltä. Ei jatkoon. Jos ihan suoraan sanon, niin enemmän pidin Kuusamon Tropiikin O´Learys kanasalaatista, jääkiekkoa screeniltä katsoen.
Joulun ja uuden vuoden väli vietettiin Tuijan ja Jaskan rivitalokaksiossa Kuusamossa, mukana kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta ulkoiluvälinettä. Tarpeelliseksi osoittautuivat lumikengät, tarpeettomiksi mun sukset.
Tarkoituksena oli siis mennä lepäilemään "joululomaa" muihin maisemiin, pois kotoa. Ja samalla ehkä vähän touhuta jotain liikunnallista. Molemmat toteutui mainiosti!
Pertti kävi hiihtämässä, mutta ladut ei olleet vielä oikein kunnossa,joten minä luovutin suosiolla tämän lajin, joka NIIN ei ole minun lajini ollenkaan...
Vajaan viikon aikana ehdittiin kuitenkin lumikenkäileen Riisitunturin kansallispuistossa (WAU!), läskipyöräileen, käveleen, keilaamaan, uimaan ja lillutteleen, ja vielä päälle lihashuoltoa: hierontaa.
Riisitunturin maisemat oli kyllä aika huikeet: vaikka vielä ei ollutkaan edes kovin paljon lunta, niin alueen kosteudesta johtuen se tykkylumi oli jo vaan alkanut sinne puihin kertyä. Harmi että Riisitunturipäivämme oli kovin harmaa - maisemat olisivat olleet kuvauksellisemmat aurinkoisella kelillä. Mutta onneksi ei ollut ihan sikakylmä, niin Riisin Rietasta vai Riisin rääpäsyä, vai mitä lie nyt kenkäiltiinkään, sujui palelematta myös minulta. Kovin vähän oli ihmisiä liikkeellä, mutta törmättiinpä ainakin neljän poron "tokkaan"... Erikoinen paikka - enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt!
Ihan kevyesti nimittäin esim. läskipyöräilyä haittasi se, että sinä päivänä kun ne pyörät vuokrattiin, sattu oleen -17 pakkasta... Toki silti kahteen otteeseen päivän aikana piti käydä itsensä syväjäädyttämässä - aamun hämärissä, ja illan pimeydessä!
Ruoka laitettiin pääosin itse, mutta pitihän se käydä se Riipisen Riistaravintola tsekkaamassa Rukalla. Kotioloissa en olis ehkä lähteny ajaan 25km päähän ravintolaan, mutta noilla leveysasteilla se on kai normaalia? No, "Suomen paras riistaravintola" - jaapa jaa, no, ehkä ei ollut vaan meidän päivä...
Otettiin bliniä ja muikunmätiä alkuruuaksi - ja blini hävis kyllä 6-0 kaikille kahdelle muulle blinille, mitä oltiin juuri lähiaikoina testattu. Olipahan paksu ja kiinteän painava pyörylä!
Mitään riistaa ei nyt tehnyt mieli, niin otettiin toinen alkuruoka pääruuaksi: kermainen korvasienikeitto. Ja se oli kyllä HYVÄÄ. Jälkiruokavalintani oli ehkä vaan väärä: kuusenkerkkä creme brule ei ollut minun makuuni. Pertin oma oli kuulemma parempi, leipäjuustoa ja lakkoja - mutta mä kun en niin piittaa lakoista.
Ehkä vielä osansa ei-niin-onnistuneeseen-ravintolailtaan toi osansa myös se, että meidän pöytä oli ihan oven vieressä, josta tarjoilijat sinkoili koko ajan edes ja takas, ja viereisessä pöydässä ruokaili n. 12 hengen seurue, joista puolet lapsia, ja lapset oli sijoitettu istumaan keskenään siihen meidän päähän pöytää... No sen lasten touhun ja tohinan olis vielä jotenkin jaksanutkin, mutta yksi äideistä yritti saada sitä kuuden lapsen katrasta jotenkin oleen aloillaan - kommentoiden, komentaen, ojentaen, ohjeistaen IHAN KOKO AJAN, eikä ihan pieneen ääneen.
Kaiken kaikkiaan jäi vähän vedätetty olo: hinta-laatu-suhde ei oikein kohdannut, ja muutenkin paikka näytti jotenkin wanna-be-muka-Lappihenkiseltä. Ei jatkoon. Jos ihan suoraan sanon, niin enemmän pidin Kuusamon Tropiikin O´Learys kanasalaatista, jääkiekkoa screeniltä katsoen.
Kiva pikku lomanen erilaisissa maisemissa!
Kiitos Tuijalle ja Jaskalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti