Syksyn pimeyteen ja harmauteen on hyvä alkaa valmistautuun hyvissä ajoin täyttämällä kalenteri kaikilla kivoilla, kauniilla, miellyttävillä, jännittävillä tms. tapahtumilla.
Tamperepäivänä suunnattiin Tuomiokirkkoon, missä oli kaikenikäisille sopiva urkukonsertti Play! - Iida ei ollut ennen käynyt Tuomiokirkossa eikä urkukonsertissa! Urkuri Esa Toivola soitti kevyttä klassista ja myös erilaista pelimusiikkia, ja konsertti kesti kivasti vain 30 minuuttia, niin jaksettiin. Ja vielä kun pääsi konsertin jälkeen urkujen esittelyyn, kyselemään ja jopa kokeilemaan niitä! ("Mikä on matalin ääni mikä niistä tulee?"). Ja urkurikin oli selvästi ihan innoissaan päästessään välillä vähän erilaiseen tunnelmaan, erilaisen yleisön edessä.
Ja tietenkin tutustuttiin myös Tuomiokirkon kirkkosalin Hugo Simbergin freskoihin, Köynnöksenkantajat ("Miks noi on alasti?") ja maalausta Haavoittunut enkeli tutkittiin ihan lähietäisyydeltä ("Mitä sille on sattunu, kun siltä tulee verta? Miks sillä on side silmillä?"). Suomalaisen symbolismin mestariteoksia ihailimme ja ihmettelimme siis.
Samalla reissulla toisenlaista viihdykettä: Kaupin vinttikoiraradalle, jännittämään whippettien ja muiden vinttikoirien juoksentelua. Monesta lähdöstä arvattiin voittaja jo nimen ja olemuksen perusteella - pahus kun ei ollu vedonlyöntiä! Ja toki viihdykettä oli myöskin kahvit ja pullat ja jätskit ja makkarat ja mitä kaikkee.. =)
Repaleisen lokakuun ohitus jatkui Valokuvakeskus Nykyajassa, näyttelyn avajaisissa 5.10.2018:
Leena Holmströmin Merkityksettömiä hetkiä ja Kristiina Mäenpään Kantava rakenne. Krissehän on meidän (Milkan) vanha kaveri, joten senkin takia oli mielenkiintoista mennä tapaamaan itse taiteilijoita avajaisiin.
Kristiina Mäenpää käsittelee teoksissaan kaksiulotteisen valokuvan ja kolmiulotteisen tilan, sekä aineettoman ja materiaalisen suhdetta. Valokuvakeskus Nykyajassa esillä oleva Kantava rakenne on
tilasidonnainen installaatio, joka on syntynyt galleriatilan ominaisuuksien pohjalta.
Teos lähestyy valokuvaa sen materiaalista todellisuutta jäljittelevän piirteen kautta, rinnastaen valokuvan a rakennetun ympäristön näennäisen neutraaliuden. Perinteinen galleriatila pyrkii olemaan mahdollisimman eleetön ja tyhjä, taiteen taakse kätkeytyvä alusta. Tätä tavoitetta on kuitenkin
mahdotonta saavuttaa täysin, aivan kuten valokuva ei voi koskaan saavuttaa esittämäänsä originaalia. Installaatiossa tila näyttäytyy valokuvan kaltaisena keinotekoisena pintana ja valokuva tilallisena elementtinä.
Mäenpää (s.90) on tamperelaissyntyinen Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Turun Taideakatemiasta 2014, ja tekee tällä hetkellä maisteriopintoja Aalto yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmassa.
Jänniä olivat myös Leena Holmströmin valokuvat.
Ja, aina kaikkeen auttaa hyvä ruoka: näyttelyn avajaisten jälkeen kävästiin Periscopessa syömässä.
13.10. oli vuorossa Cats Tampereen Teatterissa, mulla jo toista kertaa. Taitavasti tanssivat kissat edelleen. Olisin toivonut Grizabellaksi tällä kertaa Ritva Jalosta, mutta ei, sain Irina Milanin toiseen kertaan - ei sytyttänyt. Myöskään Risto Korhonen ei kuulu millään muotoa suosikkinäyttelijöihini, mutta onneks ei ollut koko ajan esillä. Ihan viihdyttävää, lähinnä hyvin yhteen synkronoitujen tanssien ansiosta.
Heti seuraavalla viikolla sitten vertailun vuoksi Tampereen Työväen Teatteri ja Billy Elliot. Mainostoimistomme 3v-synttäreitä juhlittiin alkuun tarjotun herkullisen ruuan kera, jonka jälkeen saimme vielä kuulla ohjaaja Samuel Harjanteen haastattelun. Ja olihan siinä esityksessä jotain taikaa, kyllä se kaikki tunne ja palo varsinkin niistä lapsiesiintyjistä siirtyi ihan katsomoon asti. Nenäliinoja näytti yleisö kaivelevan... Erityismaininnan tietty ansaitsee ihana Simo, joka jollain ihmetempulla pystyy laulamaan, tanssimaan, näyttelemään yhtä aikaa, ja vielä tosi luontevasti, innostuneesti ja hengästymättä!
Taidetta lokakuuhun se on tämäkin: piirreltiin Iidan kanssa katuliiduilla pihaan kivoja kuvia!
Ja vaihdettiin autoihin talvirenkaat... Se ei oo taidetta, ei miellyttävää eikä kivaa - se on ihan vaan kyllä arkipakkoa.
Tamperepäivänä suunnattiin Tuomiokirkkoon, missä oli kaikenikäisille sopiva urkukonsertti Play! - Iida ei ollut ennen käynyt Tuomiokirkossa eikä urkukonsertissa! Urkuri Esa Toivola soitti kevyttä klassista ja myös erilaista pelimusiikkia, ja konsertti kesti kivasti vain 30 minuuttia, niin jaksettiin. Ja vielä kun pääsi konsertin jälkeen urkujen esittelyyn, kyselemään ja jopa kokeilemaan niitä! ("Mikä on matalin ääni mikä niistä tulee?"). Ja urkurikin oli selvästi ihan innoissaan päästessään välillä vähän erilaiseen tunnelmaan, erilaisen yleisön edessä.
Ja tietenkin tutustuttiin myös Tuomiokirkon kirkkosalin Hugo Simbergin freskoihin, Köynnöksenkantajat ("Miks noi on alasti?") ja maalausta Haavoittunut enkeli tutkittiin ihan lähietäisyydeltä ("Mitä sille on sattunu, kun siltä tulee verta? Miks sillä on side silmillä?"). Suomalaisen symbolismin mestariteoksia ihailimme ja ihmettelimme siis.
Samalla reissulla toisenlaista viihdykettä: Kaupin vinttikoiraradalle, jännittämään whippettien ja muiden vinttikoirien juoksentelua. Monesta lähdöstä arvattiin voittaja jo nimen ja olemuksen perusteella - pahus kun ei ollu vedonlyöntiä! Ja toki viihdykettä oli myöskin kahvit ja pullat ja jätskit ja makkarat ja mitä kaikkee.. =)
Repaleisen lokakuun ohitus jatkui Valokuvakeskus Nykyajassa, näyttelyn avajaisissa 5.10.2018:
Leena Holmströmin Merkityksettömiä hetkiä ja Kristiina Mäenpään Kantava rakenne. Krissehän on meidän (Milkan) vanha kaveri, joten senkin takia oli mielenkiintoista mennä tapaamaan itse taiteilijoita avajaisiin.
 |
| Kristiina Mäenpää (vas.) |
Kristiina Mäenpää käsittelee teoksissaan kaksiulotteisen valokuvan ja kolmiulotteisen tilan, sekä aineettoman ja materiaalisen suhdetta. Valokuvakeskus Nykyajassa esillä oleva Kantava rakenne on
tilasidonnainen installaatio, joka on syntynyt galleriatilan ominaisuuksien pohjalta.
Teos lähestyy valokuvaa sen materiaalista todellisuutta jäljittelevän piirteen kautta, rinnastaen valokuvan a rakennetun ympäristön näennäisen neutraaliuden. Perinteinen galleriatila pyrkii olemaan mahdollisimman eleetön ja tyhjä, taiteen taakse kätkeytyvä alusta. Tätä tavoitetta on kuitenkin
mahdotonta saavuttaa täysin, aivan kuten valokuva ei voi koskaan saavuttaa esittämäänsä originaalia. Installaatiossa tila näyttäytyy valokuvan kaltaisena keinotekoisena pintana ja valokuva tilallisena elementtinä.
Mäenpää (s.90) on tamperelaissyntyinen Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Turun Taideakatemiasta 2014, ja tekee tällä hetkellä maisteriopintoja Aalto yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmassa.
Jänniä olivat myös Leena Holmströmin valokuvat.
Ja, aina kaikkeen auttaa hyvä ruoka: näyttelyn avajaisten jälkeen kävästiin Periscopessa syömässä.
13.10. oli vuorossa Cats Tampereen Teatterissa, mulla jo toista kertaa. Taitavasti tanssivat kissat edelleen. Olisin toivonut Grizabellaksi tällä kertaa Ritva Jalosta, mutta ei, sain Irina Milanin toiseen kertaan - ei sytyttänyt. Myöskään Risto Korhonen ei kuulu millään muotoa suosikkinäyttelijöihini, mutta onneks ei ollut koko ajan esillä. Ihan viihdyttävää, lähinnä hyvin yhteen synkronoitujen tanssien ansiosta.
Heti seuraavalla viikolla sitten vertailun vuoksi Tampereen Työväen Teatteri ja Billy Elliot. Mainostoimistomme 3v-synttäreitä juhlittiin alkuun tarjotun herkullisen ruuan kera, jonka jälkeen saimme vielä kuulla ohjaaja Samuel Harjanteen haastattelun. Ja olihan siinä esityksessä jotain taikaa, kyllä se kaikki tunne ja palo varsinkin niistä lapsiesiintyjistä siirtyi ihan katsomoon asti. Nenäliinoja näytti yleisö kaivelevan... Erityismaininnan tietty ansaitsee ihana Simo, joka jollain ihmetempulla pystyy laulamaan, tanssimaan, näyttelemään yhtä aikaa, ja vielä tosi luontevasti, innostuneesti ja hengästymättä!
 |
| Jengan tj Kikka Mäkelä haastattelee ohjaaja Samuel Harjannetta ennen esitystä |
 |
| Jengalaiset 3v |
Taidetta lokakuuhun se on tämäkin: piirreltiin Iidan kanssa katuliiduilla pihaan kivoja kuvia!
Ja vaihdettiin autoihin talvirenkaat... Se ei oo taidetta, ei miellyttävää eikä kivaa - se on ihan vaan kyllä arkipakkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti