Tänä vuonna marraskuussa pääsi vielä pyöräilemään, minäkin vilukissa - no okei, annoin ihan vähän periksi ja ostin lisää varusteita: talvipyöräilyhousut, tuulenpitävän kypäränaluspipon ja räpylähanskat... Ei näillä talvella tarkene, mutta vielä marraskuussa ok.
Muita marraskuun "harrastuksia" olivat suuhygienistillä ja parturissa käynnit, EA1-ensiapukurssin suoritus, salillakäynnin herättelyä, normibaletit. Plus pari tehotorstaita, johon kuului intervallispinningistä suoraan baletin oheisiin singahtaminen. Tämä osoittautui hiukan haastavaksi, sekä aikataulullisesti että jaksamisen suhteen.
Teatterivalinta ei sitten mennyt ihan putkeen: Työväen Teatterin Tämä on ryöstö ei nyt ihan odotetusti "iskenyt nauruhermoon hulvattomalla menollaan"... No ei todellakaan! Melkoista kohellusta, toinen toistaan isompien viiksien liimailua, housujen putoamisia, jotka ei minun nauruhermoani kyllä löytäneet. 50-luvun iskelmälaulukohtauksia en ymmärtänyt ollenkaan, miten ne liittyivät mihinkään?
Mistä tykkäsin: kivaa kielellistä iloittelua ja sanoilla leikittelyä, joka kyllä iski välillä niin vauhdilla, että osa meni jo ohikin. Ehdottomasti hauskin kohtaus oli Saska Pulkkisen akrobaattinen tappelukohtaus, jossa hän taisteli kaikkia kuvitteellisia muita kosijoita vastaan, näytellen siis kaikkia heitä yhtäaikaa, ja loppujen lopuksi onnistui näin tyrmäämään itse itsensä! Äärettömän taitavaa akrobatiaa!
Toinen huippukohta oli ilmastointikanavissa kiipeily, missä timanttirosvot katselevat toimistoa ylhäältäpäin. Lava on siis pystysuora, katsomo näkee tapahtumat "ylhäältä", näyttelijät keikkuvat vaijereiden varassa pystysuoralla seinällä, yrittäen kaivaa laatikoista papereita, kaataa kahvia... Huonostihan siinä käy, ja yleisöllä on hauskaa. Kiitokset lavastaja Hannu Lindholmille!
Mutta kaikenkaikkiaan, kun käsikirjoituksesta vastaavat samat tekijät, jotka ovat minunkin mielestäni hauskan "Näytelmä joka menee pieleen" takana, ja arvosteluissa sanottiin että "farssissa ei ole yhtään tylsää hetkeä", se on "hirmuisen hauska", "tällaista komiikan ilotulitusta harvoin näkee", niin odotin jotain PALJON ENEMMÄN. Ei jatkoon...
Sen sijaan Peacock-teatterin Maailmanlopun revyy, johon ylläripyllärinä vietiin Tuija ja Jaska Helsinkipäivää viettämään, olikin jo ihan hauska! Tai no ainakin paikottain... Sketsejä, satiiria, tuttuja lauluja uusilla sanoilla ja sovituksilla. Paljon oli tartuttu ajankohtaisuuksiin, mutta tempo oli ehkä niin kuin nykyään kaikessa, aika nopea. Tämmönen hämäläinen oikein ehtiny koko ajan mukaan... =)
Erityisesti iskivät Kimi Räikkönen kirjoittamassa elämäkertaa Kari Hotakaisesta, ja Laura Huhtasaari kirjamessuilla kertomassa "itse" kirjoittamistaan teoksista, Sinuhe espoolainen, Täällä kahden pohjan tähden alla, Kahdeksan veljestä ja mitä niitä nyt olikaan.
Myös Kiti Kokkosen Euphoria oli hieno, tuo Tanhupallohan osaa laulaa! Fobioista ja bakteereista, no.... Lavalla nähtiin kuuluisia henkilöhahmoja, Tarja Halonen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Tove Jansson (aivan ihana!), Minna Canth, Lumikki, Saatana...
Siis Kiti Kokkonen, Krisse Salminen, Niina Lahtinen, Riku Nieminen, Antti Lang ja Markku Haussila. Katja Lapin bändi toimii, pitää kokonaisuuden kasassa. Osittain vähän tuli mieleen Putous ja Siskonpeti, mutta minkäs teet, tekijöinä samoja näyttelijöitä ja ohjaaja Anna Dahlman.
Ja vielä päälle tosi hyvää ruokaa täysin sokkona valitussa kortteliravintola Cellassa Fleminginkadulla Kalliossa (ihan parhaat blinit aikoihin!), ja vielä ajomatka kotiin kaikkien haukotellessa, niin johan oli kiva päivä pulkassa!
Vielä mahtui marraskuuhun Filharmonian konsertti. Uzbekistanilainen pianisti Behzod Abduraimov pimputteli menemään Edvard Griegin pianokonserton.
 |
| Lielahden Kartanon kahvilassa lenkkikahvilla |
Muita marraskuun "harrastuksia" olivat suuhygienistillä ja parturissa käynnit, EA1-ensiapukurssin suoritus, salillakäynnin herättelyä, normibaletit. Plus pari tehotorstaita, johon kuului intervallispinningistä suoraan baletin oheisiin singahtaminen. Tämä osoittautui hiukan haastavaksi, sekä aikataulullisesti että jaksamisen suhteen.
 |
| Mun parturissa saa kahvin kanssa herkullisia juurileivottuja korvapuusteja - kiitos Marita! |
Teatterivalinta ei sitten mennyt ihan putkeen: Työväen Teatterin Tämä on ryöstö ei nyt ihan odotetusti "iskenyt nauruhermoon hulvattomalla menollaan"... No ei todellakaan! Melkoista kohellusta, toinen toistaan isompien viiksien liimailua, housujen putoamisia, jotka ei minun nauruhermoani kyllä löytäneet. 50-luvun iskelmälaulukohtauksia en ymmärtänyt ollenkaan, miten ne liittyivät mihinkään?
Mistä tykkäsin: kivaa kielellistä iloittelua ja sanoilla leikittelyä, joka kyllä iski välillä niin vauhdilla, että osa meni jo ohikin. Ehdottomasti hauskin kohtaus oli Saska Pulkkisen akrobaattinen tappelukohtaus, jossa hän taisteli kaikkia kuvitteellisia muita kosijoita vastaan, näytellen siis kaikkia heitä yhtäaikaa, ja loppujen lopuksi onnistui näin tyrmäämään itse itsensä! Äärettömän taitavaa akrobatiaa!
Toinen huippukohta oli ilmastointikanavissa kiipeily, missä timanttirosvot katselevat toimistoa ylhäältäpäin. Lava on siis pystysuora, katsomo näkee tapahtumat "ylhäältä", näyttelijät keikkuvat vaijereiden varassa pystysuoralla seinällä, yrittäen kaivaa laatikoista papereita, kaataa kahvia... Huonostihan siinä käy, ja yleisöllä on hauskaa. Kiitokset lavastaja Hannu Lindholmille!
Mutta kaikenkaikkiaan, kun käsikirjoituksesta vastaavat samat tekijät, jotka ovat minunkin mielestäni hauskan "Näytelmä joka menee pieleen" takana, ja arvosteluissa sanottiin että "farssissa ei ole yhtään tylsää hetkeä", se on "hirmuisen hauska", "tällaista komiikan ilotulitusta harvoin näkee", niin odotin jotain PALJON ENEMMÄN. Ei jatkoon...
Sen sijaan Peacock-teatterin Maailmanlopun revyy, johon ylläripyllärinä vietiin Tuija ja Jaska Helsinkipäivää viettämään, olikin jo ihan hauska! Tai no ainakin paikottain... Sketsejä, satiiria, tuttuja lauluja uusilla sanoilla ja sovituksilla. Paljon oli tartuttu ajankohtaisuuksiin, mutta tempo oli ehkä niin kuin nykyään kaikessa, aika nopea. Tämmönen hämäläinen oikein ehtiny koko ajan mukaan... =)
Erityisesti iskivät Kimi Räikkönen kirjoittamassa elämäkertaa Kari Hotakaisesta, ja Laura Huhtasaari kirjamessuilla kertomassa "itse" kirjoittamistaan teoksista, Sinuhe espoolainen, Täällä kahden pohjan tähden alla, Kahdeksan veljestä ja mitä niitä nyt olikaan.
Myös Kiti Kokkosen Euphoria oli hieno, tuo Tanhupallohan osaa laulaa! Fobioista ja bakteereista, no.... Lavalla nähtiin kuuluisia henkilöhahmoja, Tarja Halonen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Tove Jansson (aivan ihana!), Minna Canth, Lumikki, Saatana...
Siis Kiti Kokkonen, Krisse Salminen, Niina Lahtinen, Riku Nieminen, Antti Lang ja Markku Haussila. Katja Lapin bändi toimii, pitää kokonaisuuden kasassa. Osittain vähän tuli mieleen Putous ja Siskonpeti, mutta minkäs teet, tekijöinä samoja näyttelijöitä ja ohjaaja Anna Dahlman.
Ja vielä päälle tosi hyvää ruokaa täysin sokkona valitussa kortteliravintola Cellassa Fleminginkadulla Kalliossa (ihan parhaat blinit aikoihin!), ja vielä ajomatka kotiin kaikkien haukotellessa, niin johan oli kiva päivä pulkassa!
Vielä mahtui marraskuuhun Filharmonian konsertti. Uzbekistanilainen pianisti Behzod Abduraimov pimputteli menemään Edvard Griegin pianokonserton.
Tampere Filharmonia tarjosi värikkäässä ohjelmassaan taituruutta, runollisuutta ja nostalgiaa. Pianisti Behzod Abduraimovin taituruus mykisti.
Näitä hetkiä on kiva elää: yleisö sai todistaa tässä Tampere Filharmonian konsertissa uuden pianistitähden kirkasta leimahdusta.
Uzbekistanista kotoisin olevan Behzod Abduraimovin tulkinta Edvard Griegin
pianokonsertosta kuuluu sarjaan niitä elämyksiä, jotka vahvistavat
uskoa klassisen musiikin ajattomaan voimaan ja kuluneiksi luultujen
teosten ehtymättömään tuoreuteen.
Wilhelm Stenhammarin The Song - ihan ok, Theo Verbeyn After the great war - ei sytyttäny, Aleksandr Skrjabinin Ekstaasin runoelma -kivat trumpetit. Kaiken kaikkiaan oiekin viihdyttävää, taas kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti