Syksyllä ostettujen teatterilippujen käyttöönottopäivät tulivat: la 12.1. TT Anna Karenina, la 2.2. TTT Billy Elliot, su 3.2. MD Pikku Pörriäinen, la 9.2. TT Sademies.
Anna Karenina oli AIVAN HUIKEA! Nimiroolissa kerrassaan häikäisevä Pia Piltz. Näyttämö oli kovin synkkä ja askeettinen, goottihenkinenkin, mutta toimiva - valaistus taitavasti toteutettu. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli niin täynnä suuria tunteita, koko kolmen tunnin ajan! Rakkaudesta ja kaipauksesta kertovia silmiä, kosketuksia... Ihan pakahduin.
Billy Elliotin näin jo toiseen kertaan, se ei ehkä niin enää sykähdyttänyt kuin eka kerralla, mutta ihan ok edelleen.
Pikku Pörriäinen oli kiva - taitavasti tehtyä lastenteatteria on kiva katsoa, sellaista missä lapsia ei aliarvioida, vaan tehdään taidolla ja sydämellä.
Esitys kertoo ystävyydestä, suvaitsevaisuudesta sekä muiden auttamisesta ja muistuttaa jopa sen pienimmän hyönteisen elämän arvostamisesta. Oma suosikkini oli palloileva sittisontiainen... Valtavan hienot asusteet ja taitavia tanssijoita!
Sademies oli miellyttävän positiivinen yllätys, tai no ehkä sain siitä aavistuksen jo avoimissa harjoituksissa, jonka jälkeen päätimme liputkin ostaa. En nimittäin isommin ole pitänyt Risto Korhosen näyttelijäntyöstä, mutta nyt täytyy sanoa, että osu ja uppos! Esitys oli kerrassaan koskettava, mutta samaan aikaan täynnä lämminhenkistä huumoria.
Anna Karenina oli AIVAN HUIKEA! Nimiroolissa kerrassaan häikäisevä Pia Piltz. Näyttämö oli kovin synkkä ja askeettinen, goottihenkinenkin, mutta toimiva - valaistus taitavasti toteutettu. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli niin täynnä suuria tunteita, koko kolmen tunnin ajan! Rakkaudesta ja kaipauksesta kertovia silmiä, kosketuksia... Ihan pakahduin.
Billy Elliotin näin jo toiseen kertaan, se ei ehkä niin enää sykähdyttänyt kuin eka kerralla, mutta ihan ok edelleen.
Pikku Pörriäinen oli kiva - taitavasti tehtyä lastenteatteria on kiva katsoa, sellaista missä lapsia ei aliarvioida, vaan tehdään taidolla ja sydämellä.
Esitys kertoo ystävyydestä, suvaitsevaisuudesta sekä muiden auttamisesta ja muistuttaa jopa sen pienimmän hyönteisen elämän arvostamisesta. Oma suosikkini oli palloileva sittisontiainen... Valtavan hienot asusteet ja taitavia tanssijoita!
Sademies oli miellyttävän positiivinen yllätys, tai no ehkä sain siitä aavistuksen jo avoimissa harjoituksissa, jonka jälkeen päätimme liputkin ostaa. En nimittäin isommin ole pitänyt Risto Korhosen näyttelijäntyöstä, mutta nyt täytyy sanoa, että osu ja uppos! Esitys oli kerrassaan koskettava, mutta samaan aikaan täynnä lämminhenkistä huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti