Säännöllisen epäsäännöllisesti käymme Tuijan ja Jaskan kanssa "jossain", tekemässä "jotain".Tällä kertaa oli vuorossa Tuijan ja Jaskan ideoima ja järjestämä päivä, johon varustuksena oli "hyvät kengät ja lämpimät hanskat". Eipähän tiedetty mihin meitä vietiin: löysimme itsemme Viljakkalasta Tuulensillan Tallilta islanninhevosilla ratsastamassa!!
Hepat piti ensin käydä hakemassa laitumelta, harjata, laittaa ne kaikki vempaimet, suitset ja satulat ja mitä niitä nyt olikaan, paikoilleen. Vähän tarvittiin apua että kaikki meni oikeinpäin... =)
Sain hepan nimeltä Välkky (!)
Kaikki pääsi omin avuin hevosen selkään, ja pyörittiin ensin pientä aidattua kenttää ympäri - yritettiin saada hepat tottelemaan käskyjämme. Noh, nämä kyseiset hepat oli ehkä olleet tällaisella tunnilla ennenkin, ja ihan itse päättivät mitä milloinkin tehdään, ja kuinka päin mennään. Mutta niin me vaan mentiin tölttiä ja volttia kuin vanhat tekijät!!
Ja kun olimme "tottuneet" heppoihimme, lähdettiin maastoratsastukselle lumisille poluille. Heppaset kulkivat sievässä jonossa, turpa kiinni toisen takapuolessa. Paitsi Välkky.
Me tultiin Välkyn kanssa jonon viimeisenä; Välkyllä ei ollut kiire minnekään. Ja mun Välkkyni meinas vähän myös lusmuilla - kun näki missä muut kääntyvät ympäri ja tulevat takaisin samaa polkua, mehän käännyttiin ennen muita ja oltiin näin jonon ekat. Hetken.
Olipas hauska erilainen rauhoittava parituntinen raikkaassa ulkoilmassa - vaikka ei tästä ehkä mun ykkösharrastusta tule.
Mutta vois joskus toistekin mennä!
Hepat piti ensin käydä hakemassa laitumelta, harjata, laittaa ne kaikki vempaimet, suitset ja satulat ja mitä niitä nyt olikaan, paikoilleen. Vähän tarvittiin apua että kaikki meni oikeinpäin... =)
Sain hepan nimeltä Välkky (!)
 |
| Mitäs me Välkyt! |
Kaikki pääsi omin avuin hevosen selkään, ja pyörittiin ensin pientä aidattua kenttää ympäri - yritettiin saada hepat tottelemaan käskyjämme. Noh, nämä kyseiset hepat oli ehkä olleet tällaisella tunnilla ennenkin, ja ihan itse päättivät mitä milloinkin tehdään, ja kuinka päin mennään. Mutta niin me vaan mentiin tölttiä ja volttia kuin vanhat tekijät!!
Ja kun olimme "tottuneet" heppoihimme, lähdettiin maastoratsastukselle lumisille poluille. Heppaset kulkivat sievässä jonossa, turpa kiinni toisen takapuolessa. Paitsi Välkky.
Me tultiin Välkyn kanssa jonon viimeisenä; Välkyllä ei ollut kiire minnekään. Ja mun Välkkyni meinas vähän myös lusmuilla - kun näki missä muut kääntyvät ympäri ja tulevat takaisin samaa polkua, mehän käännyttiin ennen muita ja oltiin näin jonon ekat. Hetken.
Olipas hauska erilainen rauhoittava parituntinen raikkaassa ulkoilmassa - vaikka ei tästä ehkä mun ykkösharrastusta tule.
Mutta vois joskus toistekin mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti