Vappuna nautittiin ihana Bistro Kattilan brunssi - rakensin meille ihan ikioman piknikin olohuoneen lattialle... Koska ulkona aivan liian kylmä.
Santtu-Matias soitteli lyömäsoittimia ja katteltiin Pieni talo Preerialla...
Siinä ne positiiviset asiat tähän kevääseen sitten olikin?
Tässä vapun koronatilanne Suomessa:
Verenpainetta ja rytmihäiriöitä ja ahdistusta ja rintakipua onkin sitten tullut enemmän ja vähemmän kaikesta meneillään olevasta. Sydänfilmi otettu, odottelen pääsyä rasitusekg:hen ja Holter-tutkimukseen. Mutta jos pääsis näistä rasittavista asioista eroon, niin sekin vois jo auttaa..?
Tansanian safarille ei siis päästä lähteen *koska korona*, mutta matkanjärjestäjän mielestä meidän olisi pitänyt maksaa koko matkan loppusummakin, että saisimme palautuksen varausmaksusta... Vaikka kirjoittivat mm näin: "It is true that we don´t know yet from whom, when and how you will be refunded."
Ihan ei sitten tullut mieleen laittaa useampia tuhansia menemään tanskalaiselle tilille - sen verran epämääräiseltä kuulosti. Kirjeenvaihtoa on käyty jonkin verran, kuluttajasuoja-asiamieheen oltu yhteydessä, nyt odotellaan päivämäärän lähenemistä ja sen myötä uusia taistoja. Elämme toivossa, että saamme maksamamme 900€ takaisin. Tai jonkinlaisena vaihtoehtona ehkä matkan siirtäminen vuodella eteenpäin? Ratkaisua odotellessa osallistuimme webinaariin "Suuri safari - Mielikuvamatka Tansanian suurimpiin kansallispuistoihin" ja tilasin Finlandiakirjasta Kuki Gallmanin kirjan Unelma Afrikasta....
Taloyhtiömme sitten. Täällähän ei koskaan ole saanut tehdä mitään, koska ensinnäkin kaikki maksaa, ja toisekseen ennen on kaikki ollut aina hyvin, ja kaikenlainen muutos on pahasta, ja "kyllä nää vielä meidän eliniän kestää"... No, tästä johtuen olemme nyt viime vuosina joutuneet ottaan huimat määrät lainaa taloyhtiölle, koska katto oli pakko uusia ennen kuin tuli enemmän vuotoja, ovet, ikkunat, julkisivumaalaukset ym ym kaikki veteli viimeisiään.
Viime syksyisissä haravointi"talkoissa" tuli iso itku siitä, että koivuista tulee niin kamalan paljon lehtiä, ja kukaan ei haravoi ja voi voi... Ja ennen kun ehdittiin jaksettiin niitä kaikkia haravoida, niin tuli jo lumikin maahan, ja sitten niitä kasoja kaivettiin sieltä lumen seasta ja vietiin meidän peräkärryllä huitsin nevadaan.
No nyt sitten ennen kun niitä lehtiä niihin koivuihin tulisi, ajateltiin että niistä voisi muutaman vanhemman ja huonokuntoisemman kaataa pois - jolloin sitä haravoitavaa sitten olisi huomattavasti vähemmän. Ja tästähän jopa keskusteltiin syksyn yhtiökokouksessa. Mutta se oli näköjään jo unohtunut, koska nyt kun meinas alkaa tapahtuun, niin vastustajat heräs.... No nyt on kunnan mielipide kysytty (no ei voisi kuntaa vähempää kiinnostaa meidän pihan koivut...), ja jätetty omaan arvoonsa tulleet sähköpostit ("Hei te puiden ja luonnon vihaajat, muuttakaa keskustan tornitaloihin..."). Ja metsuri Keränen tulee ja kaataa kahdestatoista koivusta neljä - ei ole maisemallisesti merkittävää, mutta toivottavasti haravoinnin kannalta on!
Ja viimeisten kuuden vuoden kestoaihe Kotilomökki nousee taas kevään tullen uusiin ulottuvuuksiin... Osalla väestä menee hermo siihen kun siellä pitäisi ihan välttämättä tehdä remontteja - menis aikaa ja rahaa ja hermoja. Muutenkin siellä pitäisi ehtiä/viitsiä/jaksaa tehdä paljon, varsinkin piha-asioita, ettei se vallan metsity. Osa porukasta haluaisi vaan käydä fiilistelemässä siellä, ei niin huolta huomisesta.
Tosiasiahan on, että se ei siellä säily kunnossa, jos ei sille vähän koko ajan tehdä jotain - nytkin pitäisi ehdottomasti etelänpuoleinen seinä maalata uudelleen. Huussin tyhjennys on ollut ikuisuusaihe, josta kaikki ovat kirkuen halunneet osansa... NOOT. Mutta onneksi Kip on ottanut siitä itselleen sydämenasian, niinpä se on nyt taas tälle tulevalle kesälle putiputs tyhjä nyt.
Ylämökin katto pitäis uusia, alamökissä vuotaa putki, leikkimökki lahoaa, ranta ei ole edelleenkään siivottu peltihässäköistä, tiilistä ja puista, marjapensaiden tuet lahoaa (no ehkä myös itse marjapensaat...), varastot pursuaa tarpeetonta tavaraa. Ihan nyt vaan vaikka muutamia pikku asioita mainitakseni.
Kitkeränsuloisten keskustelun jälkeen olemme(ko?) päättäneet laittaa sen myyntiin. Yhdessä. Katsotaans mitä siitä tulee...
Nyt on kuitenkin jo ehkä pientä valoa tunnelin päässä jossain suhteessa: koronarajoituksia aletaan Suomessa purkaa 14.5 lähtien hiukan, ja 1.6. lähtien vielä vähän enemmän.
Tästä inspiroituneena päätimme vuokrata sen matkailuauton minilomaa varten kesäkuun alussa (joka piti siis alunperin olla vappuviikonlopun seikkailu) - edes jotain pientä odotettavaa ja suunnittelua tähän kohta melko tylsään arkeen. Eli kolmen viikon loma ja safari Tansaniassa ja rantaloikoilua Sansibarilla vaihtui nyt 4 päivän matkailuautoajeluun, ehkä Punkaharjun suuntaan...
Ei ihan alkuperäisen suunnitelman veroinen, ehkä?
Santtu-Matias soitteli lyömäsoittimia ja katteltiin Pieni talo Preerialla...
Siinä ne positiiviset asiat tähän kevääseen sitten olikin?
Tässä vapun koronatilanne Suomessa:
Verenpainetta ja rytmihäiriöitä ja ahdistusta ja rintakipua onkin sitten tullut enemmän ja vähemmän kaikesta meneillään olevasta. Sydänfilmi otettu, odottelen pääsyä rasitusekg:hen ja Holter-tutkimukseen. Mutta jos pääsis näistä rasittavista asioista eroon, niin sekin vois jo auttaa..?
Tansanian safarille ei siis päästä lähteen *koska korona*, mutta matkanjärjestäjän mielestä meidän olisi pitänyt maksaa koko matkan loppusummakin, että saisimme palautuksen varausmaksusta... Vaikka kirjoittivat mm näin: "It is true that we don´t know yet from whom, when and how you will be refunded."
Ihan ei sitten tullut mieleen laittaa useampia tuhansia menemään tanskalaiselle tilille - sen verran epämääräiseltä kuulosti. Kirjeenvaihtoa on käyty jonkin verran, kuluttajasuoja-asiamieheen oltu yhteydessä, nyt odotellaan päivämäärän lähenemistä ja sen myötä uusia taistoja. Elämme toivossa, että saamme maksamamme 900€ takaisin. Tai jonkinlaisena vaihtoehtona ehkä matkan siirtäminen vuodella eteenpäin? Ratkaisua odotellessa osallistuimme webinaariin "Suuri safari - Mielikuvamatka Tansanian suurimpiin kansallispuistoihin" ja tilasin Finlandiakirjasta Kuki Gallmanin kirjan Unelma Afrikasta....
Taloyhtiömme sitten. Täällähän ei koskaan ole saanut tehdä mitään, koska ensinnäkin kaikki maksaa, ja toisekseen ennen on kaikki ollut aina hyvin, ja kaikenlainen muutos on pahasta, ja "kyllä nää vielä meidän eliniän kestää"... No, tästä johtuen olemme nyt viime vuosina joutuneet ottaan huimat määrät lainaa taloyhtiölle, koska katto oli pakko uusia ennen kuin tuli enemmän vuotoja, ovet, ikkunat, julkisivumaalaukset ym ym kaikki veteli viimeisiään.
Viime syksyisissä haravointi"talkoissa" tuli iso itku siitä, että koivuista tulee niin kamalan paljon lehtiä, ja kukaan ei haravoi ja voi voi... Ja ennen kun ehdittiin jaksettiin niitä kaikkia haravoida, niin tuli jo lumikin maahan, ja sitten niitä kasoja kaivettiin sieltä lumen seasta ja vietiin meidän peräkärryllä huitsin nevadaan.
No nyt sitten ennen kun niitä lehtiä niihin koivuihin tulisi, ajateltiin että niistä voisi muutaman vanhemman ja huonokuntoisemman kaataa pois - jolloin sitä haravoitavaa sitten olisi huomattavasti vähemmän. Ja tästähän jopa keskusteltiin syksyn yhtiökokouksessa. Mutta se oli näköjään jo unohtunut, koska nyt kun meinas alkaa tapahtuun, niin vastustajat heräs.... No nyt on kunnan mielipide kysytty (no ei voisi kuntaa vähempää kiinnostaa meidän pihan koivut...), ja jätetty omaan arvoonsa tulleet sähköpostit ("Hei te puiden ja luonnon vihaajat, muuttakaa keskustan tornitaloihin..."). Ja metsuri Keränen tulee ja kaataa kahdestatoista koivusta neljä - ei ole maisemallisesti merkittävää, mutta toivottavasti haravoinnin kannalta on!
Ja viimeisten kuuden vuoden kestoaihe Kotilomökki nousee taas kevään tullen uusiin ulottuvuuksiin... Osalla väestä menee hermo siihen kun siellä pitäisi ihan välttämättä tehdä remontteja - menis aikaa ja rahaa ja hermoja. Muutenkin siellä pitäisi ehtiä/viitsiä/jaksaa tehdä paljon, varsinkin piha-asioita, ettei se vallan metsity. Osa porukasta haluaisi vaan käydä fiilistelemässä siellä, ei niin huolta huomisesta.
Tosiasiahan on, että se ei siellä säily kunnossa, jos ei sille vähän koko ajan tehdä jotain - nytkin pitäisi ehdottomasti etelänpuoleinen seinä maalata uudelleen. Huussin tyhjennys on ollut ikuisuusaihe, josta kaikki ovat kirkuen halunneet osansa... NOOT. Mutta onneksi Kip on ottanut siitä itselleen sydämenasian, niinpä se on nyt taas tälle tulevalle kesälle putiputs tyhjä nyt.
Ylämökin katto pitäis uusia, alamökissä vuotaa putki, leikkimökki lahoaa, ranta ei ole edelleenkään siivottu peltihässäköistä, tiilistä ja puista, marjapensaiden tuet lahoaa (no ehkä myös itse marjapensaat...), varastot pursuaa tarpeetonta tavaraa. Ihan nyt vaan vaikka muutamia pikku asioita mainitakseni.
Kitkeränsuloisten keskustelun jälkeen olemme(ko?) päättäneet laittaa sen myyntiin. Yhdessä. Katsotaans mitä siitä tulee...
Nyt on kuitenkin jo ehkä pientä valoa tunnelin päässä jossain suhteessa: koronarajoituksia aletaan Suomessa purkaa 14.5 lähtien hiukan, ja 1.6. lähtien vielä vähän enemmän.
Tästä inspiroituneena päätimme vuokrata sen matkailuauton minilomaa varten kesäkuun alussa (joka piti siis alunperin olla vappuviikonlopun seikkailu) - edes jotain pientä odotettavaa ja suunnittelua tähän kohta melko tylsään arkeen. Eli kolmen viikon loma ja safari Tansaniassa ja rantaloikoilua Sansibarilla vaihtui nyt 4 päivän matkailuautoajeluun, ehkä Punkaharjun suuntaan...
Ei ihan alkuperäisen suunnitelman veroinen, ehkä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti