Pertti lähti viikoks Indonesiaan, pitkästä aikaa vähän pidemmälle työmatkalle. Välillä oikeesti kaipaan tätä omaa aikaa, omaa tilaa. Vaikka no, tällä kertaa en ihan yksin yksin olekaan, kun nuo ukrainalaiset tytöt Valerija ja Anna asustavat meillä.
Ilahdutin ensin itseäni käymällä Tampereen Teatterin syyskauden avajaisissa, jossa kerrottiin tulevista esityksistä ja esitettiin mm. pätkiä Anastasiasta. Sehän aiheutti sen, että liput Anastasiaan piti hankkia...
Lisää itseni ilahduttamista: hankin extempore viime hetkessä lipun Tampere Filharmonian konserttiin Romantiikan helmiä. Conrad Tao pimputteli pianoo, ja istuin eturivissä, ihan käsinkosketeltavan lähellä pianistia. Ja matkalla konserttiin pari pintxoa..
Tampinkoski Kitchen & Bar
Old Mates
Iidan kanssa käytiin ihastelemassa Sirkus Finlandiaa Kangasalla - tästähän tulee jo perinne, kun oltiin jo toista kertaa!
No ja sitten selvisi että oikeaan silmään ilmestynyt "banaanikärpänen" (harmaa piste) on lasiaisen irtauma. Ei vaarallinen, ei aiheuta toimenpiteitä, ei tehdä mitään. Opettelen sitten vaan elämään tämän uuden kaverini kanssa.
Toinen kaveri, jonka kanssa elän, on tuo verenpaine. Joka aina välillä näyttää vähän liian korkeita lukemia. Tarkistetaan lääkitys, ja levätään.
Lepäämiseen lääkkeeksi lohikeittoa Seelassa, jazztanssia ja balettia, Fiilisjoogaa, kävelylenkkejä...
Verenpainetta ei kyllä lieventänyt ainakaan se, että kun Pertin piti tulla reissusta kotiin, se makaskin Singaporessa hotellihuoneessa hirveessä vatsataudissa - paluu siirtyi, kävi lääkärissä kaikenlaisissa alkueläintesteissä... Ja palasi 4 päivää aiottua myöhemmin, eikä silti nähnyt Singaporesta yhtään mitään.. Elämä joskus on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti