Keksittiin sitten lähtee käymään Albaniassa! Syy nro 1: käymätön maa Euroopassa. Syy nro 2: joskus muinoin entinen työkaveri oli saanut kaveriltaan kortin Albaniasta, jossa luki "Terveisiä Albaniasta, paikka on perseestä..." Pitihän se lähteä tutkimaan ihan itse!
Otettiin Albatrossin valmismatka, koska oletettiin sen olevan helpoin ja edullisin tapa nähdä yhdellä kertaa paljon. Lento Tiranaan, sieltä bussilla Sarandaan, jossa asustettiin suurin osa matkasta. Sieltä sitten retkiä eri puolille, hyvin kattavasti. Ja aika äkkiä tulikin todettua, että valmismatka oli hyvä vaihtoehto; julkinen liikenne vähän niin ja näin, ja ihmiset puhuu omaa outoa kieltänsä. Näin oli helppoa - eikähän kaikille yhteisille retkille oo pakko osallistua.
Päivä 1: Kaupunkikierros Tiranassa.
Päivä 2: Beratin linnoitus matkalla Sarandaan.
Päivä 3: Kaupunkikierros Sarandassa, lounas. Tietoa albanian kielestä, koulutuksesta, palkkatasosta, sosiaaliturvasta ym.
Päivä 4: Butritin kansallispuisto ja muinainen kaupunki, lounas Ksamilissa.
Päivä 5: Gjirokastra (Unescon maailmanperintökohde); ydinsotabunkkeri, linnoitus, kahvinpapujen paahtamista, runsas lounas
Päivä 6: oma kalaretki - ei saalista
Päivä 7: Delvina, Mesopotam, Finiq
Delvina: kävely ylös maisemia kattoon, äijäkuppila
Mesopotam: kirkko ja hautausmaa, eväät
Finiq: viininmaistajaiset
Illallinen Lekursit Castle
 |
Päivä 8: Korfu
Kävästiin sitten Kreikan puolella: näin Pertti sai taas uuden maapisteen - se kun ei oo koskaan vielä käyny Kreikassa!?
Päivä 9: Albanian rivieraa: Borsh, Porto Palermo, Himara, Kanioni, Vuno, Iliaz, Dhërmi, Llogara (lounas), Orikum, Vlorë, Durres, Kruja.
Päivä 10: Kruja, Tirana -> Helsinki
Aamuherätys klo 02.15 -> lento Tiranasta klo 6.40 -> Frankfurtissa klo 9.10. Frankfurtissa odottelua, mutta onneks oli Lufthansan lento, koska Finnair olikin peruttu! Frankfurt klo 13.15 -> Helsinki klo 16.40
Albania (Shqipëria, ’Kotkien maa’) oli oikein kiva, eksoottinen kokemus. Maa ei ole vielä toistaiseksi kyllästetty turisteilla, joten tarjoilijat ym jaksoivat vielä olla kovin ystävällisiä.
Onhan se todella omituinen maa ollut, varsinkin vainoharhaisen Hoxhan aikaan, bunkkereineen ja kaikenlaisten uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapausrajoituksineen ja ties mitä kaikkea siellä salaisessa johdossa mahdettiinkaan puuhastella...
Mutta nyt maa on auki, ja valtavan rakennusbuumin ja kehittymisen kenttänä. Toki, liian nopea kehitys ja "heti-mulle-kaikki-tänne" -mentaliteetin myötä saattaa ilmaantua kaikenlaisia lieveilmiöitä, niin kun rikollisuutta ja korruptiota..
Mutta me ollaan nyt Albania nähty, hyvin kattavasti, joten ei varmaankaan tarvi sinne enää uudelleen mennä, vaikka kivaa aurinkoista ja lämmintä olikin. (Viinit oli aivan kuraa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti