Välillä on ihan pakko päästä pakoon todellisuutta (ja remonttia..), ja Suomen kesähän on täynnä kesäteattereita, mikäs sen hauskempaa! Ainakin jos tekee oikeita valintoja. Mielestäni tänä kesänä tein - kaikki nähdyt olivat omalla tavallaan kivoja. Kesäteatterin ei kai ole tarkoituskaan välttämättä olla mitään enempää kuin "kiva".
Lempäälän Merunlahdessa käytiin ke 20.7. katsomassa Yötön yö, käsikirjoitus Eija Vilpas. Joka myös näytteli yhtä pääosaa. Tarina oli "ratkiriemukas" (no, iihan ookoo..) komedia kahdesta vähän erilaisesta sisaruksesta, tummasta ja vaaleasta, jotka viettävät juhannusta perintömökillään, molemmilla vähän erilaisia käsityksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Hah - löytyi hauskoja yhtymäkohtia omaan elämään, ja olimmehan ko. näytelmää katsomassa yhdessä sisareni kanssa.. =) Huono äänentoisto vähän häiritsi - olisi varsinkin Eija Vilppaan ääni kuulunut ihan hyvin (=paremmin) ilman teknisiä (toimimattomia) vimpaimia. Ihan viihdyttävä ilta, ja opin sisareltani uuden asian: kesäteatterissa kuuluu aina syödä grillimakkara!?
Seuraavalla viikolla tiistaina 26.7. oli vuorossa Rämsöön kesäteatterin Pocahontas, jonne ajelimme Iidan kanssa kahdestaan. Ihan parasta lastenteatteria, josta pystyi nauttimaan myös aikuinen - ei mitään lässytystä eikä väkisinlapsellistamista. Kertomus ennakkoluuloista, rasismista ja vieraan pelosta, massahysteriasta, ja päällikön tyttären, Pocahontaksen, rohkeudesta nousta kaikkea tätä vastaan. Sivuten hiukan myös ekologisuusteemaa ja ihmisen omistamisen rajoja.
Tosi paljon todella hyviä lapsinäyttelijöitä, ja yhtenä päähenkilönä myös miljöö: teatteri on ihanalla paikalla Suonojärven rannalla. Ja valittiin oikea ilta tästä kesästä: aurinko paistoi koko illan! Rämsöön katsomo kun ei ole katettu... Positiivista oli myös se, että täällä ei tunnelmaa pilattu huonolla äänentoistolla eikä älämölöllä, vaan viulu, rumpu ja kuoro toivat päinvastoin taianomaista tunnelmaa.
Samalla viikolla torstaina ja perjantaina nautiskelimme musiikista Työväen Musiikkijuhlatapahtumassa Valkeakoskella. Ensimmäistä kertaa ikinä kävin siellä - osaltaan saattoi vaikuttaa se, että saatiin töistä avec-rannekkeet paikallistapahtumaan. Torstaina Vesala ja Erja Lyytinen, ripaus Michael Monroeta, perjantaina Timo Lassy Band. Vesala oli mainio, taitava, Erja Lyytinen liian sähköisen terävän kovaääninen minun makuuni, Michael Monroe laulutaidoton sähköjänis... Timo Lassy Band mahtava kuten aina.
Maanantaina 1.8. oli vuorossa Tampereen Teatterikesää: I´m doing this for you (Never mind the noise), Kanada. Loistava kanadalaiskoomikko Haley McGeen omaperäinen hahmo kotelomekossaan, kimaltelevissa koruissaan ja korkokengissään järjestää yllätysjuhlia (ex)miehelleen.
Tässä näytelmässä ei naurettu silmät vedessä, vaikka se jollain tapaa hauska olikin. Toisaalta se oli niin surullinen, ja vaikka se välillä naurattikin, se enimmäkseen herätti sääliä. Lavastuksena ilmapalloja ja metallinen henkari. Ensimmäistä kertaa olen teatterissa, yleisönä, saanut kuppikakkuja ja vodkaa...! Me olimme siis yleisönä yllätyssynttärikutsuilla. Jonne tosin sankari ei koskaan saavu. Tykkäsin; vähäeleisyydessään viehättävä.
Saman viikon keskiviikkona 3.8. vuorossa toinen teatterikesän esitys, astetta erikoisempi "When I die - a ghost story with music". Idea ja ohjaus Thom Luz, pohjautui mystiseen tositarinaan englantilaisesta naisesta Rosemary Brown, joka sävelteli loppuun Franz Lisztin, Bachin, Schubertin, Chopinin, Beethovenin ja Debussyn teoksia. Teoksia, joita nämä edesmenneet säveltäjät eivät olleet saaneet elämänsä aikana valmiiksi, ja säveltäjät ilmestyivät nyt Rosemarylle tuonpuoleisesta, ja hän sitten 1970-luvulla toi nämä teokset julkisuuteen.
Teos oli maaginen, lähes aavemainen, kuin toisesta ulottuvuudesta. Koskettavan kaunis, melko hämärä, enemmän musiikkia kuin sanoja. Joka osaltaan jopa helpotti seuraamista, koska esityskielinä oli sulassa sekamelskassa saksaa, ranskaa ja englantia, tekstitys kuitenkin englanniksi...
Tunsin olevani kuin sumuvaipassa, jossain tuonpuoleisessa, mieli hämmentyneen vapaana liikkumaan, koska mitään ei todellakaan annettu valmiina, eikä mitään selitelty. Tykkäsin. Aika erilainen.
Vielä saman viikon torstaina 4.8. jälleen erilaista kesäteatteria: Kirka-musikaali Valkeakosken Apianniemessä. Jälleen työnantajallani oli osuus asiaan: tämä oli Lemtapes asiakastilaisuus. En tiedä mitä odotin, mutta koin iloisen yllätyksen: korkeatasoista musikaalia oli ilo katsella ja kuunnella! Jari Ahola Kirkana ja Irina Muskana ihan huippuja, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Saatiin läpileikkaus Kirill Babitzinin elämästä, ja kuultiin kaikki tutut biisit: Hetki lyö, Varrella Virran, Hengaillaan, Surun pyyhit silmistäni... Tykkäsin taas!
Olipas melkoinen teatteri- ja musiikkipläjäys kesän päätteeksi; ihanaa kaiken remonttihäsäämisen vastapainoksi!! Hyvin erilaisia juttuja kaikki - KIVAA.
Lempäälän Merunlahdessa käytiin ke 20.7. katsomassa Yötön yö, käsikirjoitus Eija Vilpas. Joka myös näytteli yhtä pääosaa. Tarina oli "ratkiriemukas" (no, iihan ookoo..) komedia kahdesta vähän erilaisesta sisaruksesta, tummasta ja vaaleasta, jotka viettävät juhannusta perintömökillään, molemmilla vähän erilaisia käsityksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Hah - löytyi hauskoja yhtymäkohtia omaan elämään, ja olimmehan ko. näytelmää katsomassa yhdessä sisareni kanssa.. =) Huono äänentoisto vähän häiritsi - olisi varsinkin Eija Vilppaan ääni kuulunut ihan hyvin (=paremmin) ilman teknisiä (toimimattomia) vimpaimia. Ihan viihdyttävä ilta, ja opin sisareltani uuden asian: kesäteatterissa kuuluu aina syödä grillimakkara!?
Seuraavalla viikolla tiistaina 26.7. oli vuorossa Rämsöön kesäteatterin Pocahontas, jonne ajelimme Iidan kanssa kahdestaan. Ihan parasta lastenteatteria, josta pystyi nauttimaan myös aikuinen - ei mitään lässytystä eikä väkisinlapsellistamista. Kertomus ennakkoluuloista, rasismista ja vieraan pelosta, massahysteriasta, ja päällikön tyttären, Pocahontaksen, rohkeudesta nousta kaikkea tätä vastaan. Sivuten hiukan myös ekologisuusteemaa ja ihmisen omistamisen rajoja.
Tosi paljon todella hyviä lapsinäyttelijöitä, ja yhtenä päähenkilönä myös miljöö: teatteri on ihanalla paikalla Suonojärven rannalla. Ja valittiin oikea ilta tästä kesästä: aurinko paistoi koko illan! Rämsöön katsomo kun ei ole katettu... Positiivista oli myös se, että täällä ei tunnelmaa pilattu huonolla äänentoistolla eikä älämölöllä, vaan viulu, rumpu ja kuoro toivat päinvastoin taianomaista tunnelmaa.
 |
| Isoin tikkari mikä kioskista löytyi.. |
 |
| Iida ja Intiaani Kyyhkynsulka |
 |
| Variksen Varjo, Sisiliskon Syöksy, Nouseva Tassu, Puhuva Puu, Nopea Nuoli, ja mitä niitä nyt olikaan |
 |
| Päällikkö Powhatanin sylissä |
 |
| Ja teatterin jälkeen vielä oheistoimintoja... |
Samalla viikolla torstaina ja perjantaina nautiskelimme musiikista Työväen Musiikkijuhlatapahtumassa Valkeakoskella. Ensimmäistä kertaa ikinä kävin siellä - osaltaan saattoi vaikuttaa se, että saatiin töistä avec-rannekkeet paikallistapahtumaan. Torstaina Vesala ja Erja Lyytinen, ripaus Michael Monroeta, perjantaina Timo Lassy Band. Vesala oli mainio, taitava, Erja Lyytinen liian sähköisen terävän kovaääninen minun makuuni, Michael Monroe laulutaidoton sähköjänis... Timo Lassy Band mahtava kuten aina.
 |
| Vesala |
 |
| Timo Lassy Band |
 |
| Timo Lassy yleisöä - ja me eturivissä iikittämässä... |
 |
| Valkeakoskella oli aika jännittävää!! Mutta Turvassa olimme... |
Maanantaina 1.8. oli vuorossa Tampereen Teatterikesää: I´m doing this for you (Never mind the noise), Kanada. Loistava kanadalaiskoomikko Haley McGeen omaperäinen hahmo kotelomekossaan, kimaltelevissa koruissaan ja korkokengissään järjestää yllätysjuhlia (ex)miehelleen.
Tässä näytelmässä ei naurettu silmät vedessä, vaikka se jollain tapaa hauska olikin. Toisaalta se oli niin surullinen, ja vaikka se välillä naurattikin, se enimmäkseen herätti sääliä. Lavastuksena ilmapalloja ja metallinen henkari. Ensimmäistä kertaa olen teatterissa, yleisönä, saanut kuppikakkuja ja vodkaa...! Me olimme siis yleisönä yllätyssynttärikutsuilla. Jonne tosin sankari ei koskaan saavu. Tykkäsin; vähäeleisyydessään viehättävä.
Saman viikon keskiviikkona 3.8. vuorossa toinen teatterikesän esitys, astetta erikoisempi "When I die - a ghost story with music". Idea ja ohjaus Thom Luz, pohjautui mystiseen tositarinaan englantilaisesta naisesta Rosemary Brown, joka sävelteli loppuun Franz Lisztin, Bachin, Schubertin, Chopinin, Beethovenin ja Debussyn teoksia. Teoksia, joita nämä edesmenneet säveltäjät eivät olleet saaneet elämänsä aikana valmiiksi, ja säveltäjät ilmestyivät nyt Rosemarylle tuonpuoleisesta, ja hän sitten 1970-luvulla toi nämä teokset julkisuuteen.
Teos oli maaginen, lähes aavemainen, kuin toisesta ulottuvuudesta. Koskettavan kaunis, melko hämärä, enemmän musiikkia kuin sanoja. Joka osaltaan jopa helpotti seuraamista, koska esityskielinä oli sulassa sekamelskassa saksaa, ranskaa ja englantia, tekstitys kuitenkin englanniksi...
Tunsin olevani kuin sumuvaipassa, jossain tuonpuoleisessa, mieli hämmentyneen vapaana liikkumaan, koska mitään ei todellakaan annettu valmiina, eikä mitään selitelty. Tykkäsin. Aika erilainen.
Vielä saman viikon torstaina 4.8. jälleen erilaista kesäteatteria: Kirka-musikaali Valkeakosken Apianniemessä. Jälleen työnantajallani oli osuus asiaan: tämä oli Lemtapes asiakastilaisuus. En tiedä mitä odotin, mutta koin iloisen yllätyksen: korkeatasoista musikaalia oli ilo katsella ja kuunnella! Jari Ahola Kirkana ja Irina Muskana ihan huippuja, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Saatiin läpileikkaus Kirill Babitzinin elämästä, ja kuultiin kaikki tutut biisit: Hetki lyö, Varrella Virran, Hengaillaan, Surun pyyhit silmistäni... Tykkäsin taas!
Olipas melkoinen teatteri- ja musiikkipläjäys kesän päätteeksi; ihanaa kaiken remonttihäsäämisen vastapainoksi!! Hyvin erilaisia juttuja kaikki - KIVAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti