Eilen yllätin, eniten ehkä itseni, leipomalla
porkkanasämpylöitä! Viimeksi (ja ehkä sen ainoan kerran?) olen leiponut
sämpylöitä (tai yleensäkään melkein mitään) joskus opiskeluaikana. Jotenkin vaan
S-marketin vaaleat leivät eivät latteudellaan innostaneet, ja ruispalojakaan ei
jaksa vetää päivästä ja vuodesta toiseen koko ajan. Niinpä suunta
jauhohyllylle. Ensin sinne, koska jauhopussin kyljessä oli se ohje, jonka
mukaan sitten osasin ostaa ne muut tarvittavat ainesosat.
Melkoista suttaamistahan se oli, enkä tuntenut olevani ihan
osaamisalueeni ytimessä. Päättäväisesti pyörittelin kuitenkin pari pellillistä
sämpylöitä, ja muistin jopa ottaa ne ajoissa uunista ulos.
Hyviähän ne olivat, mutta en kokenut mitään elämää
suurempaa, enkä ole ihan varma oliko se kaiken tuon vaivan arvoista. Mutta kai
se on hyvä välillä tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa?
Ehkä kuitenkin mieluummin tulveaisuudessa keskitän tekemiseni ruuanlaiton saralla esim sushinteon opettelun saloihin, koska olemme nyt testailemassa Tampereen sushitarjontaa, ja alustava otanta vaikuttaa sen verran keskinkertaiselta ja kalliilta, että voipi olla että "oma apu paras apu". Katsellaan. Otanta on vielä pahasti kesken, though.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti