Tyttöjen ilta

Perjantaina meillä vietettiin oikein railakasta tyttöjen iltaa!! Aloitettiin pallottelemalla: salibandy-, tennis- ja jumppapallolla, vuorotellen ja yhtäaikaa. Mikään näistä ei kuitenkaan oikein pompannut meidän mielemme mukaan, joten siirryimme pian lukemaan italiankielistä luukkukirjaa ”Il cagnolino”, con tante finestrelle. Tarinankerrontaa helpotti se, että kumpikaan osapuoli ei juurikaan montaa sanaa osaa italiaa.

 

13 kertaa kirjan luettuamme verhojen takaa kurkkiva ”kukkuu”-leikki kruunasi illan ensimmäisen osion. Inspiraation siihen saimme kirjasta, jossa kaikki olivat jossain luukun takana piilossa.

Jatkoimme syömällä eilistä makkarasoppaa, jossa oli suolan sijaan maustamiseen panostettu chilillä. Ja liikaa, kuten niin monesti käy. Mutta se ei tahtia haitannut, NNNAMMM. Söimme molemmat isot lautaselliset. Tosin ensimmäinen vakava keskustelu käytiin siitä, syödäänkö soppaa yleisesti ottaen lusikalla vai sormin. Avoimen sormiäänestyksen jälkeen äänet olivat tasan 1-1, joten päädyimme käyttämään molempia tekniikoita sulassa sovussa. Makkarat noukittiin kuitenkin ensin, sormin. Melko pian makkarasopan jälkeen mummulle annettiin viiden pisteen vihje seuraavasta toiminnosta: ”kakka”, ”yhhyh”...

Illan varsinainen ohjelmanumero oli kuitenkin saunominen. Löylynheittoa ei mikään voita, eikä riemua vähentänyt yhtään edes se, että heitetyistä kauhallisista suurin osa ei osunut kiukaaseen päinkään. Voi olla että se oli jopa hyväksi; heittotahti oli kuitenkin ripeä. Jokseenkin monta kiulullista vettä lutattiin kuitenkin varpaille, napaan, lauteille, päähän, pefletille. Luttaamista jatkettiin pesuhuoneen puolella, toinen meistä vadissa istuen. Ryppyisin sormin viimein kietouduimme pyyhkeisiin, ja siirryimme iltapuuron syöntiin ja pyjaman vaihtoon. Pyjama onneksi vasta puuron jälkeen, koska maitomuki ikään kuin hyppäsi nurinpäin, ja maito kaatui syliin ja pöydälle ja lattialle. Tippu. Vaatteiden vaihto, vaipan vaihto (taas....). Ja sitten tutti suuhun ja hyvää yötä.

Seuraavana päivänä hölmöt äiti ja isä tulivat ja veivät pois, vaikka vastaus kysymykseen ”mennäänkö kotiin” olikin selkeä ”ei”. Meillä olis ollu kesken vielä monet pehmolelun viskomiset, mielenkiintoisten laatikoiden tutkimiset, ja niin paljon kaikkee kivaa!